Venäjän neuvottelijoiden johtajana Turkissa on – jälleen – Putinin historian tulkintojen vääristelijä ja yksi Kremlin muutamista neuvonantajista. Aivan kuten vuonna 2022.
Vladimir Medinski on nyky-Venäjän johdon arkkityyppi: valehtelija, joka on julkisesti todennut, ettei historiallisella totuudella ole väliä, vaan tärkeintä on, että kansa uskoo siihen, mitä hän kirjoittaa.
Tämä lausunto tiivistää koko Venäjän nykyisen historiapolitiikan ytimen – historian käyttämisen vallan välineenä, ei totuuden etsintänä.
Akateeminen vilppi ja poliittinen nousu
Medinski on valmistunut Moskovan kansainvälisten suhteiden instituutista (MGIMO), joka tunnetaan erityisesti diplomaattien kouluttajana. MGIMO:n mainetta varjostaa se, että monet sieltä valmistuneet poliitikot ovat saaneet tutkintoja, joita Dissernet-verkosto on myöhemmin paljastanut plagioiduiksi.
Vapaaehtoisjärjestö Dissernet on osoittanut Medinskin akateemisten töiden sisältävän laajamittaista vilppiä: esimerkiksi hänen vuoden 1997 väitöskirjassaan 87 sivua 120:stä oli kopioitu hänen ohjaajansa työstä, ja vuoden 1999 väitöskirjassa 21 sivua oli identtisiä muiden teosten kanssa.
Medinskille totuus on paljon vähemmän tärkeä kuin mytologia. Hänen tohtorintutkintonsa pitäisi itse asiassa luokitella uudelleen sellaiseksi – tohtorintutkinnoksi modernista venäläisestä mytologiasta.
Tässä mielessä väitöskirjassa on samanlaisia piirteitä kuin hänen pomonsakin työssä.
Ei siis ihan hirveä ihme, että Putin antaa vahvaa tukea Medinskylle ja painottaa akateemisen maailman alistamista poliittiselle vallalle Venäjällä.
Vaikka useat venäläiset akateemikot vaativat Medinskyn tutkintojen mitätöimistä, Venäjän korkein tieteellinen tutkintolautakunta (VAK) päätti äänin 16–6 säilyttää hänen historian tohtorin arvonsa.
Historia vallan välineenä
Noustuaan kulttuuriministeriksi vuonna 2012 Medinsky perusti Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO), joka on toiminut keskeisenä työkaluna venäläispatrioottisessa kasvatuksessa ja historian uudelleenkirjoittamisessa.
Kun totuutta korvaa uskottu tarina, kritiikki muuttuu uhaksi – ja valtion toiminta, kuten Ukrainan sota, saa näennäisen ”pyhän” perustan. Tässä maailmassa Medinski ei ole tutkija vaan myyttien rakentaja, jonka tehtävä on varmistaa, että kansa uskoo.
Hän on pyrkinyt rakentamaan itsestään valtakunnan ylimmän historia-auktoriteetin esiintymällä aktiivisesti televisiossa ja sosiaalisessa mediassa.
Yksi Medinskyn keskeisistä tavoitteista on ollut historian opetuksen uudistaminen Venäjällä. Hän on ajanut yhtenäistä historian oppikirjasarjaa, jolla eliminoitaisiin moninäkökulmaisuus ja vahvistettaisiin nuorten isänmaallisuutta.
Venäjän kouluihin vuonna 2021 esitelty historian oppikirjasarja onkin valmisteltu hänen johdollaan, ja sitä on arvosteltu Venäjän kannalta kiusallisten asioiden pimittämisestä, ja nykyisen historian sovittamisesta 80 vuoden takaiseen jatkumoon.
Kansainvälinen häikäilemättömyys
Medinsky on herättänyt kansainvälistä huomiota häikäilemättömillä lausunnoillaan. Vuonna 2012 hän väitti Suomen olevan ”erottamaton osa venäläistä maailmaa”.
Vaikka Medinski itse syntyi Ukrainassa Tšerkasyn alueella, hän on toiminut aktiivisesti Venäjän imperialististen pyrkimysten puolestapuhujana.
Medinskyn toiminta heijastuu laajempaan trendiin: Venäjän valtaapitävät käyttävät historiaa identiteetin ja sodankäynnin oikeuttamiseen.
Esimerkiksi Ukrainan sodan retoriikka perustuu myyttiin, jossa Ukrainaa ei pidetä itsenäisenä vaan ”ikuisen Venäjän” osana. Professori Jukka Korpelan teos (2023) korostaa, kuinka Kiovan Rus -historiaa vääristellään luomaan tarina ”pyhästä tuhannen vuoden valtakunnasta”, joka oikeuttaa nykyiset hybridisodat.
Medinski symboloi nyky-Venäjän suhtautumista historiaan ja totuuteen: molemmat ovat muokattavissa vallanpitäjien tarpeisiin.
Neuvottelija ilman kompromissihalua
Medinski johti Venäjän valtuuskuntaa Ukrainan sodan alkuvaiheessa 2022 käydyissä tuloksettomissa neuvotteluissa.
Toukokuun 16. päivä alkavissa vuoden 2025 neuvotteluissa Medinskyn näkee keskustelut jatkumona epäonnistuneille neuvotteluille, syyttäen niiden katkeamisesta Ukrainaa.
Venäjä: Istanbulin neuvottelut ovat jatkoa vuoden 2022 katkenneille neuvotteluille
Tuolloin Venäjä vaati Ukrainaa tunnustamaan Krimin osaksi Venäjää ja Donbasin alueet itsenäisiksi, sekä luopumaan Nato-haaveistaan.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kyseenalaistanut Venäjän neuvottelijoiden vakavuuden ja kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä, kutsuen valtuuskuntaa ”näennäisdelegaatioksi”.
Zelenskyi lähettää Istanbuliin Venäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin puolustusministeri Rustem Umerovin johtaman valtuuskunnan.
Medinski toimiikin enemmän Putinin megafonina kuin aitona neuvottelijana, mikä kuvastaa hänen rooliaan vallankäytön välineenä, ei kompromissien hakijana.
Kuten tutkija Aleksandr Baunov sanoo, valtuuskunnan johtajana (ja Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana) Medinski on enemmän ideologi kuin teknokraatti tai asiantuntija. Hän on käytännössä erittäin epätarkka historian tulkitsija massoille.
Tavallaan tämä vastaa Putinin näkemystä Ukrainan sodasta keinona korjata historiallinen virhe – erillisen ja jopa ”väärän” Ukrainan syntyminen.
Medinskin uran jatkuminen plagiointiskandaaleista huolimatta osoittaa, kuinka Putinin tuki on merkittävämpää kuin akateeminen rehellisyys tai tosiasiat.
Medinskyn rooli historian vääristelijänä, propagandakoneen pyörittäjänä ja näennäisneuvottelijana kiteyttää Venäjän nykyisen järjestelmän, jossa valta määrittelee totuuden – ei päinvastoin.
Venäjällä väitetään, että Putin asetti neuvottelujen ajankohdaksi 15. toukokuuta, eli sen päivän, jolloin neuvottelut kariutuivat kolme vuotta sitten.
Medinskin kaltaiset toimijat ovat keskeisessä asemassa rakentamassa myyttejä, jotka oikeuttavat Venäjän toimia niin Ukrainassa kuin laajemminkin kansainvälisessä politiikassa.
