Entisen Neuvostoliiton alueella tapahtuu tällä hetkellä merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat geopolitiikkaan, talouteen ja kielten käyttöön.
Lavennettu Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijoiden kevätseminaari 2025 tarjosi syvällistä näkökulmaa näihin muutoksiin, joissa sota, taloudelliset mahdollisuudet ja kielten ristiriidat kietoutuvat toisiinsa.
Seurasin kevätseminaarin paneelikeskustelua etänä. Siihen osallistuvat tutkijatohtori Kristiina Silvan (Ulkopoliittinen instituutti), erityisasiantuntija Henri Riihimäki (Suomen Kiovan suurlähetystö), aluejohtaja Tuomas Pukkala (Leinonen Group) ja opiskelijaedustaja Patricia Korhonen (Helsingin yliopisto, Sasha ry). Puhetta johdattelivat Tieteiden talolla Helsingissä VIETS:n hallituksen jäsen Ira Jänis-Isokangas ja sihteeri Julia Bethwaite.
**
Sota Ukrainassa on juurtanut syviä haavoja alueen ihmisten kanssakäymiseen, mutta samalla se on avannut uusia ovia yhteistyölle – ei kuitenkaan ilman jännitteitä.
Seminaari jätti selkeän viestin: menestys idässä vaatii rohkeutta ja kykyä nähdä maailma paikallisten silmin.
Asiantuntijat korostivat, että isot alueelliset voimatasapainon ja itsenäisen politiikan aiheuttamat muutokset edellyttävät joustavuutta, syvää paikallistuntemusta sekä kielitaitoa.
Geopoliittinen kartta uudistuu
Ukrainan sota ja kansainvälinen eristys ovat dramaattisesti heikentäneet Venäjän vaikutusvaltaa.
Tämä muutos on havaittavissa myös arkielämässä: esimerkiksi Suomessa ukrainalaiset pakolaiset ovat aluksi kieltäytyneet venäläistaustaisten tulkkien avusta turvallisuusuhkien pelossa, mikä on pakottanut viranomaiset turvautumaan neutraaleihin välittäjiin.
Keski-Aasian maiden strateginen asema on vahvistunut, ja suomalaisiin suhtaudutaan alueella luottavaisemmin historiallisten yhteyksien ansiosta. Tämä luo pohjan uudenlaiselle yhteistyölle, vaikka ilmastonmuutos ja resurssipula uhkaavatkin lisätä alueen epävakautta.
Suomalaisten kompastuskivet
Ukrainan jälleenrakennus on paljastanut suomalaisten hitaan reagointikyvyn.
Vakuutusyhtiöiden kieltäytyminen matkavakuutusten myöntämisestä ja Finnveran vientitakausten katkaiseminen sodan alettua ovat jättäneet Suomen jälkeen ruotsalaisista ja virolaisista kilpailijoista lähes kahdeksi vuodeksi. Tämä viive on vaarantanut mahdollisuudet energiasektorin ja infrastruktuurihankkeisiin, joissa saksalaiset ja turkkilaiset yritykset ovat jo vakiinnuttaneet asemansa.
Keski-Aasiassa suomalaisyritysten siirtyminen Venäjältä Kazakstaniin on avannut uusia mahdollisuuksia, mutta matala riskinottokyky ja etäisyys rajoittavat toimintaa.
Metso, Kone ja Nokia ovat hyödyntäneet suomalaisen brändin luotettavuutta, mutta paikalliset odottavat enemmän investointeja kuin pelkkiä vientituotteita. Suomalaisyritysten aktiivisuus on ollut vähäistä verrattuna esimerkiksi kroatialaisiin yrityksiin.
Alueen monikulttuurisuus ja islamilaisen perinteen vaikutus vaativat syvää paikallistuntemusta – pelkkä venäjän kielen taito ei yksistään riitä.
Kielten ristiriitainen dynamiikka
Venäjän kieli toimii edelleen lingua francana entisen Neuvostoliiton alueella, mutta sen asema on ristiriitainen.
Ukrainassa virallinen kieli on nyt ukraina, mutta arjessa venäjä ja sen sekoitus ukrainaan, surzhyk, dominoivat edelleen – noin puolet väestöstä käyttää venäjää kotikielenään. Tämä kaksoisrealiteetti luo kommunikaatiovaikeuksia: diplomaattisissa yhteyksissä ukrainan kielen vaatiminen on poliittinen teko, kun taas teollisuusprojektien sopimukset neuvotellaan usein venäjäksi.
–Venäjä osaaminen ja Venäjän kielen osaaminen diplomaattimaailmassa on alkanut kadota, ja esimerkiksi Liettuassa oli vaikeuksia lähettää ihmisiä Kazakstaniin, koska heillä ei ollut venäjää osaavia, Henri Riihimäki kertoo havainnostaan.
Suomen arvellaan olevan takamatkalla muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin verrattuna Ukrainan markkinoilla. Riihimäkin mainitsi olevansa ainoa Kiovassa asuva suomalainen kaupallinen edustaja. Hän ennakoi työvoimapulaa ja mahdollista työvoiman tuloa Keski-Aasiasta tulevaisuudessa.
Tutkija Kristiina Silvan korosti ilmastonmuutoksen voimakasta vaikutusta Keski-Aasiaan, mikä voi tulevaisuudessa lisätä muuttoliikettä alueelta resurssipulan ja kasvavan väestön myötä. Hänen mukaansa venäjän kielen taito on ollut tutkimustyössä korvaamaton: ”Venäjän kieli on työssäni edelleen tosi tärkeä”.
Sodan varjossa kietoutuva identiteetti
Suomessa vieraiden kielten opetuksen heikentyminen uhkaa haitata niin entisen Neuvostoliiton aluetutkimusta kuin liiketoimintaakin.
Valko-Venäjän Komsomol-arkistojen käyttö edellyttää venäjän taitoa, ja Kazakstanissa diplomaattiset yhteydet katkeavat, jos kielitaito puuttuu.
Samaan aikaan venäjänkieliset Suomessa kokevat sodan jälkeistä vihapuhetta: työpaikoilla on suoraan kysytty, ”vihaatteko meitä nyt”, ja somessa solvaukset ovat yleistyneet.
Ukrainan kielen nousu on muuttanut kulttuurista dynamiikkaa: venäläistä musiikkia ja elokuvia on alettu välttää, ja historiantietoisuus on kasvanut. Tämä muutos ei kuitenkaan ole yksioikoinen.
Edellisvuosina kielikysymyksestä on tullut osa kansallista itsesuojeluvaistoa – vaikka rintamalla taistelee yhtä paljon venäjänkielisiä vapaaehtoisia kuin ukrainankielisiä.
Pukkala kuvasi ukrainaa sanomalla, että: ”Ukraina on käytännössä monimutkaisempi versio venäjän kielestä, ja jos sen osaa – niin ei ole hirveän suuri haaste sen jälkeen opetella venäjää.”
Yleisökommentissa vinkattiin, että puolan kieli on hyvin lähellä ukrainaa sanastoltaan ja kieliopiltaan.
Keski-Aasiassa venäjä säilyy työelämän kielenä, mutta paikalliset kielet ja islamilainen identiteetti vahvistuvat. Tämä kaksoiskuvio edellyttää monipuolista kielitaitoa: suomalaisyritysten on osattava navigoida paitsi virallista venäjää, myös paikallisia kieliä ja kulttuurisia tabuja.
Tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet
Menestys entisen Neuvostoliiton alueella edellyttää rohkeutta tarttua uusiin markkinoihin, kielitaitoa ja kykyä nähdä maailma paikallisten silmin.
Ukrainan jälleenrakennus tarjoaa mahdollisuuksia energiasektorille ja terveydenhuollolle, mutta kilpailu on kovaa ja paikalliset byrokraattiset käytännöt monimutkaisia.
Keski-Aasian ilmastonmuutosvaikutukset vaativat kestäviä ratkaisuja, joissa suomalainen teknologiaosaaminen voi loistaa.
Kieltenopetuksen arvostuksen palauttaminen on elintärkeää – kuten opiskelija Patricia Korhonen seminaarissa tiivisti: ”Kielet eivät ole pelkkiä työkaluja, vaan siltoja kulttuurien välille”.
Venäjän kielen osaamisen heikentyminen Suomessa uhkaa eristää meidät tärkeiltä markkinoilta ja tutkimuslähteistä. Samalla on ymmärrettävä, että kielten käyttö on muuttunut poliittiseksi aseeksi: sama venäjä, joka avaa ovia Komsomol-arkistoihin, on myös toisille vihollisen kieli, jota ei voi käyttää ilman varauksia.
Tilanne muistuttaa moniulotteisesta shakkipelistä, jossa jokainen siirto vaatii taitavaa tasapainoilua geopoliittisen herkkyyden, taloudellisen edun ja kulttuurisen kunnioituksen välillä. Menestykseen tarvitaan sekä kykyä nähdä pitkälle että valmiutta kumartaa paikallisten tapojen edessä – unohtamatta omia arvojaan.
Seminaari jätti selkeän viestin: menestys idässä vaatii rohkeutta, kieltä ja kykyä nähdä maailma paikallisten silmin.
**
Vuoden 2025 VIETS-kevätseminaari alkoi perinteisellä gradupalkinnon jakamisella, jossa tunnustuksen saivat Sofia Malysheva Helsingin yliopistosta, Taneli Dobrowolski Tampereen yliopistosta ja Joonas Lehtiniemi Turun yliopistosta.
Tilaisuuden järjestivät VIETS ry, ainejärjestö Sasha ry sekä Suomen Itä-Euroopan ja Keski-Aasian klubi ry.
Olen liittynyt VIETS:n 1990-luvun alussa; nykyään hallituksen varajäsen. Keski-Aasiassa työskentelin 2010-luvulla journalistien kanssa kehitysyhteistyön parissa.
