Kategoriat
Artikkeli Kehitysyhteistyö Vikes

Demokratian edellytys

VIKES’in kaltaisten kumppanien pitkäjänteinen tuki toimii käytännössä: kun naisjournalisteja tuetaan monipuolisesti, he selviytyvät, ja muuttavat yhteiskuntia. 

Lehdistönvapaus on enemmän kuin etuoikeus – kyseessä on demokratian edellytys.

Ja sen puolustaminen vaatii meiltä kaikilta rohkeutta ja sitoutumista.”

Tasa-arvokoulutus ei ole pelkkä teoria – se on elintärkeä työkalu, joka muuttaa käytäntöjä ja pelastaa journalisteja.

Syyskuussa VIKES´in, Viestintä ja kehitys säätiön vieraana olleet naisjournalistit Somaliasta, Ugandasta, Nicaraguasta ja Tansaniasta jakoivat kokemuksiaan, kertoivat haasteistaan ja arvioivat tulevaa.

”Naiset kokevat tasa-arvon arkeen liittyviä haasteita päivittäin ja nojaavat vahvasti henkilökohtaiseen sinnikkyyteen, yhteisöön ja historialliseen perintöön pystyäkseen toimimaan.”

Tapaamiset ja keskustelut Helsingissä osoittivat, kuinka globaalin etelän journalistien – kollegoiden – kanssa toteutettu tuki alan ammattilaisille heidän kotimaissaan ei ole vain rahoitusta, vaan elämänlanka, joka mahdollistaa journalistien työn jatkumisen.

Voices from the Global South -seminaari kokosi yhteen globaalin etelän naisjournalisteja ja suomalaisia media-aktivisteja. Kahden päivän aikana esiin nousi vaikuttava joukko tarinoita, joissa yhdistyivät rohkeus ja käytännön muutokset toimitustyössä.

Yksi tilaisuuksissamme puhuneista oli Habiba Alasowsomalialaisen median vahva naisääni, joka taistelee journalistien turvallisuuden ja tasa-arvon puolesta konfliktialueella.

Habiba kertoi koskettavan ja toden tarinan siitä, kuinka turvallisuusuhkat jäävät vaanimaan.

Naistoimittaja palasi Ruotsista kotimaahansa – ja maksoi urastaan hengellään

Ruotsissa asuneen somalijournalistin kiinnostus raportoida synnyinmaansa turvallisuustilanteesta ja ääri-islamistiryhmien (kuten Al-Shabaabin) toiminnasta sai tämän palaamaan Somaliaan.

Journalisti kritisoi julkisesti äärijärjestöjen väkivaltaa ja levottomuuksia – ja sai nopeasti vastaansa ”tuomion” – äärijärjestö uhosi kostavansa hänen puheensa.

Paluu Ruotsiin ei riittänyt suojelemaan häntä. Kun journalisti saapui Somaliaan seuraavan kerran, hänet murhattiin.

Tapausta käsitelleen Habiban mukaan tämä korostaa naistoimittajien erityisen suurta vaaraa: naiset, jotka puhuvat arkaluonteisista aiheista, joutuvat sekä ääriliikkeiden että paikallisten patriarkaalisten rakenteiden kohteeksi – myös maanpaossa ollessaan.

Globaali solidaarisuus pelastaa journalisteja

Somaliassa on huomattu se, kuinka tärkeää on, että naiset rohkaistuvat ottamaan tilaa mediassa. Kun naisjournalisteja tuetaan järjestelmällisesti, he eivät ainoastaan selviydy vaan muuttavat yhteiskuntia. Tasa-arvokoulutus on tämän muutoksen ydinosa – se on työkalu, joka pureutuu syrjintään ja rakentaa parempaa tulevaisuutta yhdessä tiedon ja solidaarisuuden voimalla.

Kaikki säätiömme vieraat korostavat muutoksen mahdollisuutta niin koulutuksessa kuin lainsäädännössä ja yhteisöllisen tuen – mentoroinnin, verkostojen, turvallisten tilojen kehittämisen tärkeyttä.

Seminaarin avauspäivänä korostettiin paitsi tasa-arvotyön merkitystä, myös käytännön ratkaisujen voimaa arjen haasteissa kamppailevien naisjournalistien tukemisessa. Kulttuuriset esteet, kuten klaanipohjainen syrjintä ja machismo-kulttuuri, rajoittavat naisten osallistumista (vain viidennes median työntekijöistä on naisia).

Kun koulutustoiminta keskittyy naisjournalistien valmentamisen lisäksi myös miesten osallistamiseen tasa-arvokeskusteluihin, on päästy tehokkaasti purkamaan syvälle juurtuneita kulttuurisia normeja

Erityisesti kun koulutusten kohteena ovat olleet erityisesti mediatalojen miesjohtajat, joiden vaikutus toimituskulttuuriin on ratkaiseva. Miehetkin voivat muuttua.

”Ihmiset eivät oikeastaan ymmärrä, että kyse on väärästä käytöksestä… Kun keskustelimme näistä asioista, se oli lopulta helpompaa kuin olimme kuvitelleet.”

Vikesin kumppanuus muuttaa naisjournalistien pelisääntöjä

Kansainvälisen kumppanuuden rooli voi olla keskeinen, vaikka panostukset olisivat pieniä.  Jokaisen maan konteksti on uniikki – Somalian konfliktit, Nicaraguan diktatuuri, Ugandan vaalipaineet ja Tansanian lainsäädännölliset esteet – silti journalistit jakavat yhteisen tavoitteen totuuden puolustamisen demokratian hengessä.

Vieraittemme esitykset kuulostavat aidoilta, ja tämän käsityksen jakoivat myös ulkoministeriön virkamiehet, kun kävimme heitä Merikasarmilla tapaamassa. ”Vikes ei ole vain ’rahoittaja’ – se on strateginen kumppani, joka ymmärtää paikallisia todellisuuksia.”

Vikes rakentaa elämänlankoja journalisteille ympäri maailmaa

Ugandassa Catherine Apalat (Association of Female Journalist) on rakentanut kumppaniensa kanssa mentorointiohjelman: ”Meitä on koko joukko naisjournalisteja, yli tuhat, jotka kuuluvat yhdistykseemme”.

Ugandassa, naisjournalisteilla on historiallisen perinteisesti ollut rajallinen toimintatila. Catherinen ja hänen kumppaneidensa tavoitteena on vahvistaa naisjournalistien itsetuntoa ja parantaa työoloja ja turvallisuutta sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa.

”On tärkeää ymmärtää itsensä ja omat roolinsa – äitinä, vaimona, journalistina. Jos et tasapainota kaikkia ’koreja’, joita kannatat, jokin voi sortua.”

Kori-vertaus on osuva – naisen on kannettava niitä useita erilaisia. Arki koostuu monesta.

”Minulla on neljä poikaa, ja he ovat vielä pieniä. On löydettävä tasapaino työn ja perheen välillä. Ilman tukea kotona ei pärjäisi.”

Catherinen mielestä heidän journalistien koulutuksen merkittäviin saavutuksiinsa kuuluu muun muassa laaja mentorointiohjelma, jossa yli 1000 tnaisjournalisteille on tarjottu henkilökohtaista mentorointia. Safe Report UG -sovelluksen kehittäminen mahdollistaa turvallisen ja anonyymin häirintäilmoitusten tekemisen.

Lisäksi Ugandassa on kehitetty kansallista sukupuolipolitiikkaa mediasektorille, ja aloitettu ”Removing the Monster Mission 2030” -kampanjan, joka pyrkii luomaan turvallisempia työympäristöjä. Näiden aloitteiden avulla on saatu käytännössä parannuksia naisjournalistien asemassa Ugandassa.

Tansanialainen media-asiantuntija Ziada Kilobo on osallistunut journalismikoulutuksen uudistamiseen.

Myös Tansanian media-ala on edelleen mieskeskeistä, mutta opetussuunnitelmiin on liitetty mukaan sukupuolikysymykset. Näin on voitu vaikuttaa lainsäädäntöön. Ziadalla on ollut keskeinen rooli journalismikoulujen opetussuunnitelmien uudistamisessa siten, että sukupuolitasa-arvoasiat sisällytetään olennaiseksi osaksi opetusta.

”Meillä on mentoroitu nuoria naistoimittajia, ja nyt yksi heistä on perustanut oman mediatalonsa ja keskittyy lasten oikeuksiin.”

Sukupuolikysymykset on onnistuttu saamaan osaksi kansallista lehdistölakia.

Ziada on myös tehnyt yhteistyötä medianeuvoston kanssa tiedon jakamiseksi mediataloille, jossa hänen tiedoillaan on ollut ratkaiseva rooli sukupuolitietoisuuden lisäämisessä Tansaniassa. Hän viittaa Suomeen esimerkkinä: ”Kun näkee Suomen kaltaisia maita, joissa ei ole eriarvoisuusongelmia, ymmärtää, että se on mahdollista.”

Sekä Catherinen että Ziadan työssä korostuu systemaattinen muutos ja koulutuksen voima. 

Vikesin toiminta ei rajoitu yksittäisiin koulutuksiin, vaan se on osa laajempaa kumppanuutta, joka tukee naisjournalistien asemaa monella tasolla.

Kahden päivä aikana pidetyissä paneelikeskusteluissa Vikes mainittiin toistuvasti pitkäaikaisena ja luotettavana tukijana.

Somaliassa naisjournalistien tilanne on erityisen haasteellinen. ”Vikes on auttanut paikallisesti niin monissa aloitteissa ja koulutuksissa ammattiliittoa 13 vuoden ajan”.

Näin on Habiba Alasowin mukaan koulutusta saatu vietyä eteenpäin. Onnistuneeksi luonnehditaan myös miesten työpajojen järjestämistä. Näin on edesautettu häirinnän torjumista.

Miesten koulutusworkshopeista käsitelläkseen häirintää ja naisten oikeuksia.

”Kun aloimme kouluttaa miehiä häirinnästä, he olivat shokissa. He eivät tienneet, mitä naiset kokevat.”

Turvallisuusoppaiden jakaminen journalisteille ja oikeudellisen tuen tarjoaminen naisjournalisteille pidätystilanteissa ovat konkreettisia toimia, jotka edistävät naisten työskentelymahdollisuuksia vaarallisilla alueilla.

Lisäksi mediatalojen kanssa on onnistuneesti neuvoteltu työsopimusten merkityksestä, mikä suojelee työpaikkaa esimerkiksi äitiyslomien aikana.

 ”Haluamme muuttaa sen kehityskulun, joka saa naiset vetäytymään. Emme halua heidän vetäytyvän. Haluamme heidän astuvan esiin”.

Nicaraguasta maanpakoon Costa Ricaan lähtenyt Abigail Hernándes on luonut La Sala -verkoston, joka tukee naisjournalisteja autoritaarisessa ympäristössä.

Journalistisen työn vaarat ovat diktatuurissa ilmeisiä: ”Olla nainen – journalisti Nicaraguassa merkitsee taistelua kahdella rintamalla: tiedonvälitys vaarallisessa ympäristössä ja tasa-arvon ajaminen työpaikalla.”

Ihmisoikeusteemojen nostaminen ja naisjohtoisia media-alustojen vahvistaminen sekä verkostot ovat avainasemassa vaikeissa olosuhteissa selviytymiseksi.

Autoritaariset hallinnot ja moninaiset yhteiskunnalliset paineet tekevät naisten ja journalistien kaksoisroolista haastavan, mutta samalla korostavat yhteistyön ja verkostoitumisen merkitystä yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämisessä.

Kuvaavaa on naisten johtamien mediatalojen taistelua selviytymisestä:

”Vuonna 2022 oli 10 naisten perustamaa mediaa – kolme on kadonnut, yksi toimittaja on kotiarestissa.”

Yhteinen taistelu, erilaiset kontekstit

Seminaarissa korostui, että vaikka haasteet vaihtelevat, tavoite on yhteinen: oikeudenmukainen, turvallinen ja monimuotoinen mediaympäristö.

Espanjassa mediaansa luotsaavan, toisen Nicaraguasta lähteneen vieraamme, Mayorit Guevaran puheenvuoro muistutti kaksoishaavoittuvuudesta – naisena ja journalistina – mutta myös verkostojen merkityksestä selviytymisessä.

Feministinen journalismi tuo esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, joita muuten ei käsiteltäisi – kuten väkivallan vaikutuksia perheisiin, alkuperäiskansojen oikeuksia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleviin.

Guevara kiteytti tämän kauniisti: ”Me olemme voimakas, voimakas ihminen ja älykäs ihminen ja vahva ihminen. Koska isoäitimme ja äitimme tekivät meistä vahvoja.”

Tämä voima, yhdistettynä Vikesin kaltaiseen strategiseen tukeen, luo edellytyksiä medialle, jossa sukupuoli ei määritä mahdollisuuksia.

Monimuotoinen journalistinen kenttä

Seminaarimme toiseen päivään kuului näkökulman laajennus lehdistövapautta koetteleviin ulkoisiin tekijöihin.

Somalian journalistiliiton pääsihteeri Farah Omar Nut kuvasi, kuinka terrorismi, sensuuri ja disinformaatio rajoittavat edelleen journalismia sisällissodan vaikutuksia läpikäyvässä maassa.

Somalian edustajat kuvasivat media-alan kolmikantaista uhkaa: Al-Shabaabin terrorismia, hallituksen sensuuria ja disinformaatiota.

Journalistien asemaa syövät feikkitoimittajat, jotka hyödyntävät ihmisten ennakkoluuloja ja ansaitsevat valeuutisten tehtailulla. He hyödyntävät ennen muuta sosiaalista mediaa, ja heikentävät journalistien arvostusta. Valitettavan tuttu kehitystie.

Vikesin pitkään avustamassa Myanmarissa tehdään edelleen työtä demokratian eteen dokumenttielokuvien keinoin.

Maastaan kertonut pakolaisdokumentaristi May muistutti työnsä vaikeuksista – pelosta, joka seuraa mukana.

Mayn kertomukset sotilasjuntan sortotoimista toivat esille, kuinka pelko omasta ja perheen turvallisuudesta on läsnä myös Euroopan ulkopuolelle lähteneillä journalisteilla.

Paasitornissa järjestetty seminaari oli yksi VIKES’n 20-vuotistaipaleen merkkitapahtumia, ja siksi oli hyvä pureutua myös aiheisiin ja työhön, jotka liittyvät enemmän kotimaassa tehtävään työhön.

Seminaarin ohessa osanottajille oli mahdollisuus tutustua myös kuvajournalismiin. Esillä kokoussalissa oli näyttely, jossa Veera Kontula pohtii muun muassa sitä, miten niin monet taitavat ja koulutetut ihmiset työskentelevät Suomessa matalapalkka-aloilla, vaikka tavoitteet ovat olleet vuosikymmeniä toiset.

Senegalilais-suomalainen Ndéla Faye haastoi käsityksen Suomesta ihmisoikeuksien mallimaana ja muistutti, että kansalaisvapauksien rajoituksia esiintyy myös täällä. Muistutus suomalaisille on paikallaan, koska kansainvälisen yhteistyön merkitys unohtuu usein laajalta yleisöltä eikä muistuta ole pahitteeksi myöskään Vikesin hallitusta vetävälle eli itselleni.

Vikes rakentaa elämänlankoja journalisteille ympäri maailmaa

Vikesin kansainvälinen rooli on selkeä: olemme ennen muuta tukijan asemassa – parhaimmillaan uusien hankkeiden ja ideoiden mahdollistajana.

Vieraittemme puheenvuoroistakin voi päätellä, että Vikes on rakentanut verkostoja, tarjonnut psykososiaalista tukea ja auttanut myös mediassa työnantajia kehittämään tasa-arvoista toimituspolitiikkaa. Tämä paikallisesti toteutettu kokonaisvaltainen lähestymistapa on ollut ratkaiseva naisten aseman vahvistamisessa.

Parhaimmillaan Vikesin tukemien hankkeiden vaikutukset ovat mitattavissa:

Somaliassa: Naisjournalistien asema on vahvistunut. Yksi merkittävimmistä saavutuksista on naisen nimittäminen valtion television johtajaksi – ensimmäistä kertaa maan historiassa.

Ugandassa: Kansallinen sukupuolten tasa-arvopolitiikka mediataloille on otettu käyttöön, ja Safe Report UG -sovellus on auttanut tuhansia naisia raportoimaan häirinnästä turvallisesti.

Tansaniassa: Tuki on keskittynyt paikalliseen tarpeeseen, pitkäjänteisyyteen ja konkreettisiin muutoksiin, jotka auttavat naisjournalisteja nousemaan johtaviin asemiin ja luomaan mediaympäristöä, joka kuuntelee heidän ääntään.

Nicaraguassa: Maanpaossa toimiva feministinen media on pystynyt jatkamaan työtään ja laajentamaan aiheitaan politiikasta ihmisoikeuksiin ja ympäristökysymyksiin.

Tasa-arvokoulutus – journalistin turvavyö

Voices from the South -seminaari oli muistutus siitä, että tasa-arvokoulutus on investointi tulevaisuuteen: lehdistönvapaus on demokratian perusta, ja naisjournalistien aseman parantaminen sen ytimessä. Somalialaisen toimittajan sanoin, tasa-arvotyö on maraton – ei sprintti.

Se vaatii sitoutumista, yhteistyötä ja jatkuvaa oppimista. Säätiömme apua ja tukea tarvitaan.

Disinformaatio on globaali ase: Somalian ”valejournalistit”, Nicaraguan hallituksen valeuutiskampanjat ja Ugandan vaalipropaganda osoittavat, kuinka disinformaatio heikentää luottamusta mediaan ja demokratiaan.

Naisjournalistit ovat erityisen haavoittuvia: Sukupuolittunut häirintä, kaksoisrasite (sukupuoli + ammatti) ja taloudellinen epätasa-arvo pakottavat monet naiset jättämään alan.

Turvallisuus on perusedellytys: Ilman fyysistä ja digitaalista turvaa journalismi on mahdotonta. (esimerkiksi Somalian Al-Shabaab-uhka, Nicaraguan pakolaisjournalistien pakotetut osoitteen vaihdot)

VIKES’in kaltaisten kumppanien pitkäjänteinen tuki toimii käytännössä: kun naisjournalisteja tuetaan monipuolisesti, he selviytyvät, ja he muuttavat yhteiskuntia.

Terveiset Tansaniasta kannustavat VIKES’n jatkoa.

”VIKESin tuki on ollut ratkaisevan tärkeää. Olemme saaneet tueksemme sekä taloudellista apua että inhimillistä osaamista. He ymmärtävät paikalliset realiteetit ja auttavat meitä luomaan pysyviä rakenteellisia muutoksia.”

Vikesin puolesta voimme luvata, että åyrkimyksemme on tuki antaa kollegoille mahdollisuus käyttää ääntään, rakentaa turvallisempaa mediaa ja puolustaa demokratiaa – yksi tarina kerrallaan.

Muutos kuuluu meille kaikille.

 

 

 

Kirjoittanut Jarmo Koponen

Jarmo Koponen on toimittaja. Kirjoituksissa painottuvat Venäjä, tiedonvälitys ja sananvapausasiat: Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikesin puheenjohtajana, Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin Suomen varapuheenjohtajana. Olen myös pitkäaikainen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran hallituksen jäsen sekä Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen rivijäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *