Median rooli todellisuuden rakentamisessa on aina merkittävä. Ylilyönnit korostuvat kriisitilanteiden ja poliittisten muutosten aikana.
Kysymys on siitä, valitseeko yleisö median, joka rakentaa kertomuksia pelolle ja vihalle, vai median, joka pyrkii rationaaliseen harkintaan ja avoimeen keskusteluun.
Moldovan parlamenttivaalit syyskuussa 2025 tarjosivat esimerkin siitä, miten eri mediaorganisaatiot voivat esittää vastakkaisia todellisuuksia samasta tapahtumasta.
Moldovan parlamenttivaalien tuloksena oli, että presidentti Maia Sandun pro-eurooppalainen puolue PAS (Toiminta ja solidaarisuus) sai yli 50 prosenttia äänistä ja säilytti näin absoluuttisen enemmistön parlamentissa.
Vertailun kautta Venäjän median toiminta näyttäytyy kehnona vanhojen propagandan keinojen toistamisena.
Katsoin venäläiskanavien viikonlopun koosteohjelmien lisäksi sunnuntaina myös saksalaiskanava Deutsche Wellen, DW:n venäjänkielistä raportointia.
Sunnuntaina vaalipäivän tapahtumia esittelevä Venäjän valtion omistama media, kuten Rossijan Vesti Nedeli ja NTV:n Itogi Nedeli loivat voimakkaasti tunteisiin vetoavia kertomuksia, joissa länsi esitettiin aggressiivisena ulkopuolisena ja Venäjä ihmisten oikeuksia puolustavana.
Samat aiheet toistuivat kaikissa lähetyksissä: Ukrainan sodan kulku, Euroopan turvallisuustilanne ja erityisesti droonien uhka. Nämä teemat tarjosivat runsaasti materiaalia median vaikuttamistekniikoiden erittelyyn.
Rossijan propagandisti Dmitri Kiseljov esitti, että presidentti Sandu, joka vie Moldovaa kohti Euroopan unionia, on ajanut maan täydelliseen köyhyyteen. Jo kolmasosa maan väestöstä työskentelee ulkomailla. Lisäksi hän sanoi, että Moldovan kansa on menettänyt moldovan kielen, sillä romanian kieli on julistettu valtion kieleksi.
Samaan aikaan saksalainen DW lähestyi aihetta analyyttisesti ja neutraalisti, korostaen prosessin eheyttä ja demokratian arvoja.
Median vastaukset kertovat enemmän Venäjästä
Rossija ja NTV rakensivat kertomuksia, jotka syyttivät länttä Moldovan ongelmista. Vaalit nähtiin ”länsimaisena salaliittona” ja äänestäjien väitettiin saavan rahaa äänestääkseen tiettyjen puolueiden puolesta.
Tällaiset kertomukset eivät vain ohjaile yleisöä, vaan myös painostavat heitä tukemaan Venäjän politiikkaa, joka pohjaa oman olemassaolonsa luomalla vahvoja viholliskuvia.
Saksalaiskanava DW:n venäjänkielinen viikonvaihteen koostelähetys keskittyi vaalien demokraattiseen prosessiin ja sen mahdolliseen häirintään.
Toimitus käsitteli esimerkiksi papiston osallistumista poliittiseen kampanjointiin ja analysoi tilanteen vakavuutta ilman syyllisten osoittelua.
Journalistinen lähestymistapa pyrkii edistämään kriittistä ajattelua ja tasapainoista tiedottamista, mikä on tyypillistä länsimaiselle journalismille, ja jonka puolustamiseen on käytettävä jatkuvasti yhä enemmän voimia.
Riippumattoman journalismin tekijät ovat aina monesta eri syystä vallanhaluisten ja valtaan pyrkivien ja siihen tarttuvien hampaissa.
Kansainvälinen journalismi Venäjän infosotaa vastaan
DW:n ja venäläiskanavien eroja voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen piirteeseen.
Ensinnäkin, lähtökohta: venäläiskanavat lähtevät liikkeelle Venäjän maailmankuvasta, jossa länsi on aggressori ja Venäjä on puolustautuva osapuoli. DW esittelee uutisensa länsimaiseen arvopohjaan nojaten: kansainvälinen oikeus ja demokratia ovat keskiössä.
Venäläiskanavat näkevät vaalit länsimaisena salaliittona, DW näkee ne demokraattisen prosessin häirintänä.
Koomikko vai taitava strategi
Toiseksi, tyyli: venäläiskanavat käyttävät emotionaalista ja värikästä kieltä, joka on suunniteltu herättämään tunteita. DW käyttää analyyttista ja neutraalia kieltä, jonka tavoite on tiedottamisessa.
Ukrainan presidentin roolitusta mediassa voi myös pitää hyvänä markkerina – Volodymyr Zelenskyin kuvaukset osoittavat selkeästi sen, miten kieli taipuu niin negatiiviseksi kuin neutraaliksi.
Rossija ja NTV esittivät hänet hulluna näyttelijänä: ”seonneena” ja ”raskaasti riippuvaisena” henkilönä, jonka toiminta on irrationaalista ja vaarallista. DW näkee hänet itsensä uhraavana johtajana, joka taistelee maansa puolesta.
Venäläisten kanavien pyrkimyksenä on viikosta toiseen demonisoida Zelenskyi, kun taas DW pyrkii tasapainoisempaan esitykseen, jossa ei ole vältetty kritiikkiäkään.
Kolmanneksi, tavoite: venäläiskanavien tavoite on mobilisoida yleisöä tukemaan Venäjän politiikkaa. DW:n tavoite on tiedottaa ja edistää länsimaisia arvoja.
Yksi selkeimmistä eroista onkin journalistinen tyyli. Venäläiset kanavat käyttävät voimakasta, emotionaalista ja usein halventavaa kieltä.
Esimerkiksi Moldovan vaaleja kuvattaessa niiden raportointi on täynnä syytöksiä ja vihjailuja, kuten ”likaisia poliittisia teknologioita” tai väitteitä äänestäjien lahjomisesta.
Tällainen kieli ei pyri informoimaan, vaan herättämään tunteita – vihaa, pelkoa tai halveksuntaa.
Vastuulliseen journalismiin kuuluu mahdollisimman neutraalina pysytteleminen.
Tämä näkyi viikonvaihteessa seuraamieni kanavien käsitellessä Euroopassa lentokenttiä häirinneitä drooneja.
Venäläiskanavilla droonit sopivat laajemmin pelon lietsontaan; DW käyttää niitä turvallisuusuhkan analysointiin.
Kieli paljastaa median agendan
Monen Euroopan maan on otettava muuttunut turvallisuustilanne yhä enemmän esille, mutta varottava synnyttämästä hysteriaa.
Isännättömät droonit ovat osa eurooppalaista turvallisuusongelmaa. Journalistisesti vaativaa mutta välttämätöntä on korostaa sitä, että aseiden ilmaantuminen taivaalle vaatii yhteisiä ratkaisuja sen sijaan, että Euroopan maat vain syyttäisivät jotakin tiettyä osapuolta.
Kriittisesti arvioiden olisi varmaan useammin kysyttävä myös, sitä kasvaako kontrasti kahden tarinan välillä liian suureksi, jos varotaan kaikkea mukaan lukien Ukrainan johdon arvostelua, vaikka maa onkin rajun hyökkäyksen kohteena.
Ukrainan television katsojien kiinnostus
Ukrainassa kiinnostus naapurin televisioon on sodan myötä muuttunut radikaalisti. Yli 3,5 vuotta kestänyt sota on aiheuttanut syvää emotionaalista loppuunpalamista. Monet ukrainalaiset rajoittavat tietoisesti uutisseuraamistaan mielenterveytensä vuoksi.
Ihmiset etääntyvät kiihtyvällä tahdilla pois perinteisestä televisiosta ja käyttävät nopeita sosiaalisen median alustoja, kuten Telegramia, joka on noussut suosituimmaksi uutislähteeksi.
Vaikka tärkeät geopoliittiset tapahtumat herättävät yhä kiinnostusta, arjen selviytymistä koskevat käytännön asiat ovat katsojille tärkeimpiä.
Ukrainassa venäläiset valtiolliset kanavat, kuten Rossija ja NTV, ovat DW:n mukaan menettäneet lähes kaiken uskottavuutensa ja katsojakuntansa. Ne ymmärretään valtion propagandan välineeksi. Ukrainalaiset ymmärtävät pitää Venäjän kanavia vihamielisenä disinformaationa.
Toistaiseksi Saksan DW:n asema on erilainen. Se tarjoaa ukrainalaisille vaihtoehtoisen, kansainvälisen näkökulman, ja sen luotettavuuteen suhtaudutaan usein paremmin.
Kokonaistilanne karu: katsojatkin uupuvat sodassa
Yhteenvetona voidaan todeta, että Venäläiset valtion median kanavat rakentavat todellisuutta, joka palvelee maan geopoliittisia tavoitteita iskemälle syvälle tunteisiin ja korostamalla viholliskuvia.
DW taas pyrkii rakentamaan todellisuutta, joka pohjautuu länsimaisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun.
Näiden kahden median linjat eivät ole sattumanvaraisia, vaan pohjautuvat syvällisiin eroihin lähtökohdissa, kielellisissä strategioissa ja poliittisissa tavoitteissa.
Lopulta yleisön tehtäväksi jää arvioida, kumpi näistä todellisuuksista on uskottavampi. Tämä valinta vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ymmärrämme maailman ja siinä tapahtuvat monimutkaiset ilmiöt.
