Tämä ei ole tavallinen kirja-arvio. Haastattelin Pasi Eronen Wattin ja Juha-Antero Puistolan Helsingissä Rosebudin Sivullinen-lavalla heidän uuden teoksensa julkaisutilaisuudessa.
Valheiden sota on kirja siitä, miten kolme suurvaltaa muokkaavat todellisuutta informaation keinoin. Venäjä hajottaa. Kiina muokkaa. Yhdysvallat on niin läpitunkeva, että sen vaikutusta ei edes tunnisteta vaikuttamiseksi. Aihepiiristä ennenkin kirjoittanut Puistola on komentaja evp. ja turvallisuusasiantuntija. Eronen Watt on turvallisuuspolitiikan asiantuntija, joka on erikoistunut hybridivaikuttamiseen ja vihamielisiin informaatio-operaatioihin.
Uutuuskirja osoittaa, että Suomi on jo informaatiosodan kohde
Rokota ennen kuin valhe leviää
Väärän tiedon leviämistä ei voi kokonaan estää. Siksi tarvitaan informaatiorokotus.
Puistola myönsi tilaisuudessa, että valheiden oikaisu on tärkeää työtä. Paljastamisesta syntyy historia: luettelo syötetyistä valheista ja niihin reagoinnista. Mutta vaikka työssä onnistuttaisiin kuinka hyvin, ollaan silti askel jäljessä.
Kirja vaatii enemmän. Se korostaa kykyä ennakoida, mihin vastapuoli iskee seuraavaksi, ja suojata kansalaiset ennen iskua. Konkreettinen esimerkki ovat Suomen syksyn vaalikeskustelut. Puistola sanoi suoraan, että niihin kuuluu informaatiovaikuttamista, eikä kaikki tule ulkopuolelta.
Viranomaisten ja median pitäisi jo nyt yhdessä kartoittaa, minkä tyyppistä väärää tietoa ehdokkaista levitetään, ja torjua se ennen kuin se saavuttaa äänestäjät. Tämän pitäisi olla päivittäistä toimintaa, ei kriisireaktio.
Venäläiset ansaitsevat pysyä mukana
Tilaisuudessa nousi kysymys, johon kirjoittajilla ei ollut suoraa vastausta, vaan jaettu huoli: miten venäjänkielinen vapaa media tavoittaa ne, joita se eniten tarvitsisi tavoittaa?
EU rahoittaa Venäjän vapaata mediaa. Tosiasiallinen vaikuttavuus venäjänkielisessä maailmassa on silti erillinen kysymys.
Eronen Watt työskenteli neljä vuotta EU:n EUvsDisinfo-tiimissä ja tuntee tämän työn sisältä. Hän muotoili ongelman tarkasti: tuemme diasporan edustajia, mutta nämä ihmiset eivät enää tosiasiassa elä siinä kuplassa, joka Venäjällä on.
TikTok toimii edelleen Venäjällä, ja sitä kautta on tavoitettu neljä miljoonaa näyttökertaa venäjänkieliselle yleisölle. Voidaan jopa sanoa, millä alueilla viestiä on luettu. Lopullinen vaikuttavuus on silti todella hankalaa todeta. Vastapuoli käyttää viimeisimmän budjetin mukaan puolitoista miljardia euroa propagandakoneistoonsa. Siinä eivät meidän miljoonamme vielä paljon paina.
Tämä kysymys koskettaa minua suoraan. Kirjoitan parhaillaan omaa teosta venäjänkielisen journalismin tulevaisuudesta ja exile-toimittajien asemasta. Yli sata haastattelua myöhemmin tiedän, että nämä samat kysymykset toistuvat kaikkialla. Exile-toimittajat miettivät ristiriitaa, jota on vaikea kantaa: he tekevät työtä yleisölle, jonka he ovat menettäneet tai eivät koskaan täysin tavoittaneet.
Se ei tee työstä merkityksetöntä. Se tekee siitä traagista.
On osattava vaikuttaa
Ei riitä, että jokainen ihminen on informaatiopuolustaja. Puistola muistuttaa, että joukko yksilöitä on vain joukko yksilöitä. Sotaan pitää kuulua kyky vaikuttaa myös Venäjän ja Kiinan informaatiokuplaan, ei vain puolustautua sen ulkopuolelta.
Puolustuksen rakentamisessa Puistola pelkää väärää suuntaa: että joku keksii totuuskomission, joka päättää mikä on oikeaa tietoa ja suodattaa muun pois. Se ei ole ratkaisu. Oikea suunta on ohjata, ei pakottaa.
Eronen Watt lainaa paavia: tarvitsemme informaation ekologiaa. Hyväksi ja oikeaksi tunnistettua tietoa on pidettävä kansalaisoikeutena. Informaatioeliitit, joilla yksin on pääsy luotettavaan tietoon, ovat tässä ajattelumallissa vaarallisia.
Eronen Watt nostaa kaksi rakenteellista ongelmaa. Venäjän disinformaatiotoimijat operoivat tällä hetkellä käytännössä ilman seurauksia. Heidän infrastruktuuriinsa voitaisiin vaikuttaa, mutta keino on alikäytetty.
Some-alustat ovat toinen kysymys. EU on määrännyt Googlelle 500 miljoonan (mahdollisesti jopa lähes miljardin euron jättisakot uuden digimarkkinasäädöksen (DMA) rikkomisesta) ja X:lle 120 miljoonan euron sakot. Ne ovat toistaiseksi pelkkiä julkilausumia, koska alustat haastavat ne aina EU-tuomioistuimissa. Yhtään euroa ei ole siirtynyt. Niin kauan kuin vaikuttaminen on halpaa ja seuraukset teoreettisia, epäsymmetria säilyy.
Median vastuu ei ole kadonnut
Tilaisuudessa käytiin myös terävä kierros suomalaisesta mediasta. Puistola ei säästellyt sanoja.
”Suurin synti, minkä suomalainen media teki talouspaineissa, oli ulkomaankirjeenvaihtajien poistaminen”, Puistola sanoi. ”Se oli aivan järkyttävää. Sitä en anna ikinä anteeksi.”
Eronen Watt lisäsi, että lööppijournalismi, joka toistaa Vladimir Putinin tai Dmitri Medvedevin lausunnot kehystämättöminä otsikoissa, auttaa vastapuolta.
Viranomaistyötä tuntevien kirjailijoiden mielestä Suomessa on hyviä rakenteita. Mediapooli kokoaa media-alan yhteen varautumaan disinformaatioon ja kouluttaa toimittajia tunnistamaan vaikuttamisyritykset. Faktabaari tarkistaa julkisia väitteitä järjestelmällisesti.
Molemmat mainitaan kirjassa esimerkkeinä toimivista palikoista. Ne ovat saaneet osakseen epäluuloa juuri siksi, että tekevät työtään. Mediapoolia on nimitetty valtiollisen propagandan levittäjäksi pelkästä mediakoulutuksesta.
Informaatio ja tieto on valtaa. Kysymys on siitä, kuka sitä hallitsee.
Vaarallisin on ystävä
Kirjan rohkein väite koskee ystävää, ei vihollista. Eronen Watt sanoi suoraan, että vaarallisinta on, kun vaikuttaja on liittolainen.
Yhdysvallat ei hajota eikä kuiskaa. Sen toiminta on läpitunkevaa. Pilvipalvelut, tietoliikenneyhteydet ja kielimallit ovat pääasiassa yhdysvaltalaisia. Kun otamme ne käyttöön, otamme samalla sen kulttuurin ja ajattelutavan, jossa ne on luotu. Eronen Watt kutsui kirjan Yhdysvallat-lukua rakkaudenosoitukseksi maalle, jollaiseksi he sen oppivat tuntemaan.
Murrostila on ollut valtava pettymys.
Puistola luonnehtii Kiinaa pitkän aikavälin mestariksi. Xi Jinpingin valtaannousu toi mukanaan vaatimuksen kokonaisvaltaisesta narratiivinhallinnasta. Länsi ei huomannut, tai ei halunnut huomata, koska euro ensin -politiikka oli valittu tie. Kiinalainen vaikuttaminen oli parhaimmillaan juuri silloin, kun sitä ei huomattu.
Euroopan tilanne on Puistolan mukaan selvä: jos kilpailu olisi maraton, Euroopalla olisi riittävästi osaamista. Mutta kyseessä näyttää olevan pikajuoksu. Ollaan jo kierroksella jääty.
Kirja ei anna lohduttavaa vastausta. Se antaa oikean kysymyksen.
Kirjoittaja tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli sataa venäläistä toimittajaa ja mediatutkijaa.
..
MTV: Suurvaltojen taistelu mielistä – onko kukaan immuuni vaikuttamiselle?
