Toimittajat ilman rajoja julkaisi vuotuisen lehdistönvapausindeksinsä. Yksi luku kertoo tänä vuonna enemmän kuin muut: Ukraina on sijalla 55, Yhdysvallat sijalla 64.
Ukraina käy puolustusotaansa vuodesta 2014, Yhdysvallat on jo monella tavalla entinen länsimaisen demokratian perinteinen mallimaa.
Venäjän malli vientituotteena
Vertailu osoittaa rujolla tavalla, kuinka maailma muuttuu, kun autoritaariset johtajat ja teknomiljardöörit saavat valtaa.
Demokratiaan kuuluu lehdistönvapaus. Sen ajaminen on räjähdysherkkä asia kaikkialla, missä populistit haalivat kansan tukea.
Toimittajat ilman rajoja yhteisön kansainvälisen johdon, RSF:n Itä-Eurooppa-yksikön johtaja Jeanne Cavalier nostaa venäläiselle medialle EHO:lle antamassaan haastattelussa esiin rakenteelliset ongelmat ja lisää samalla jotain tärkeämpää: USA:n lasku indeksissä ei ole pelkästään Trumpin syytä.
Se on rakenteellista, vuosikymmenen kestänyttä kehitystä eri hallitusten aikana. Lehdistönvapaudesta huolestuneet toistavat samoja uhkakuvia vuodesta toiseen.
Mediaomistuksen keskittyminen, mainosrahoitteisen paikallismedian romahtaminen, SLAPP-kanteet, joissa tarkoituksena ei ole voittaa oikeudessa vaan kuluttaa vastapuoli loppuun — oikeudenkäyntikulut, aika, energia, maine. Useimmiten kanteen nostaja tietää häviävänsä. Sillä ei ole väliä, koska jo prosessi itsessään on rangaistus.
Itsesensuuri voittaa
Esimerkiksi presidentti Donald Trumpin nostamien juttujen summat ovat niin astronomisia, että jo pelkkä kanteen uhka saa toimitukset harkitsemaan kahdesti kriittistä raportointia. Se on chilling effect — hiljentävä vaikutus ilman yhtään tuomiota.
Venäjän yhteydessä sama logiikka toimii lakiteknisesti siistimmin: ulkomaanagenttilain rekisteröintivelvollisuudet ja raportointivaatimukset ovat käytännössä institutionalisoitu SLAPP-rakenne — ei yksittäinen kanne vaan jatkuva hallinnollinen rasitus, joka tekee toiminnan kannattamattomaksi.
Kun institutionaaliset suojarakenteet laiminlyödään, tulos alkaa näyttää samanlaiselta riippumatta siitä, onko maa muodollisesti demokratia vai ei.
”Venäjän lainsäädäntökokeilut kopioidaan naapurimaihin lähes sata prosenttisesti.”
Tämä on Cavalier’n toinen, kenties vielä merkittävämpi havainto.
Venäjän ulkovaltojen agenteiksi leimaava laki ja lait armeijan ”diskreditoimisesta” ja ”tahallisen väärän tiedon” levittämisestä eivät ole jääneet Kremlin omaan käyttöön.
Ne ovat levinneet. Georgia on tänä vuonna dramaattisin esimerkki: maan lainsäädäntöindeksi laski yhdessä vuodessa 11 pistettä. Samaan aikaan Georgian hallitus toistaa puheissaan edelleen EU-jäsenyyden tavoittelua.
Nämä kaksi eivät ole ristiriidassa keskenään — ainakaan hallituksen omassa logiikassa.
Eurooppalainen muoto ja venäläinen sisältö voivat elää saman lainsäädäntöarsenaalin sisällä samanaikaisesti.
Kyse ei ole avoimesta Venäjä-orientaatiosta vaan siitä, että sortava lainsäädäntölogiikka on muuttunut riittävän neutraaliksi tekniseksi välineeksi, jota voi soveltaa ilman ideologista sitoutumista alkuperäiseen malliin.
Lehdistön tukahduttaminen etenee huomaamatta
Olen viime vuosina haastatellut kymmeniä venäläisiä toimittajia, jotka ovat joutuneet lähtemään maastaan. Yksi heistä — Venäjältä Saksaan paennut — kertoi, kuinka hänen paikallinen mediansa ei kuollut sensuuriin vaan tukehtui muihin lakipykäliin.
Ensin tulivat rekisteröintivaatimukset, sitten raportointivelvollisuudet, sitten ulkomaiseen rahoitukseen liittyvät esteet. Jokainen askel oli juridisesti moitteeton. Lopputulos oli sama kuin sulkemiskäskyllä.
Toinen haastattelemistani toimittajista tiivisti kehityskaaren yhteen lauseeseen: sensori on korvattu asianajajalla.
Valtiolle menetely on halvempi, siistimpi ja kansainvälisesti hyväksyttävämpi kuin pidätys, josta leviää huonoa julkisuutta aiheuttavaia kuvia.
Indeksissä esitellään 110 maata, joissa lainsäädäntöindeksi heikentyi (180:sta)
Sijalla 172. on Venäjä — maailman toiseksi suurin toimittajien vankila, jossa valtaosa vangituista on ukrainalaisia.
Suomen sijoitus kuudentena on 25 vuoden mittaushistorian heikoin asema.
Suomi on pudotuksissaan oma tapauksensa
Sijalla kuusi olemme yhä maailman kärjessä — mutta se on 25-vuotisen indeksihistoriamme heikoin tulos.
Lue Toimittajat ilman rajoja Suomen osaston tiedote:
Suomi lähellä pudota “hyvän lehdistönvapauden” kategoriasta
Pudotusta selittää ennen kaikkea oikeudellinen toimintaympäristö: korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa Viestikoekeskus-asiassa, jossa kaksi Helsingin Sanomien toimittajaa tuomittiin turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.
RSF:n pääsihteeri Thibault Bruttin huomauttaa, että kehitys kuvastaa laajempaa globaalia trendiä: kansallinen turvallisuus oikeuttaa yhä useammin tiedonsaannin rajoittamista myös vakiintuneissa demokratioissa.
Syyt ovat siis samat kuin muuallakin. Se ei ole lohdullinen havainto.
Missä Venäjän lainsäädäntömalli sitten pysähtyy?
Cavalier ei anna vastausta, eikä indeksi anna sitä myöskään. Se ei pysähdy maiden rajoihin — Venäjä jatkaa toimittajien oikeudellista vainoa myös ulkomailla, ja RSF itse sai viime vuonna Venäjällä ”ei-toivotun järjestön” statuksen. Järjestö joutuu nyt varoittamaan jokaista yhteistyökumppaniaan — myös maanpaossa olevia toimittajia — jo pelkän yhteydenpidon riskeistä.
Se ei pysähdy ideologisiin rajoihin. Georgian tapaus osoittaa, että lakia voi kopioida ilman Kremlin narratiivia.
Lehdistönvapaus ei säily automaattisesti demokratioissa. USA:n kehitys Trumpin aikana osoittaa viimeistään sen, että suojarakenteet voivat murentua hitaasti ja laillisesti, ilman yhtään avointa autoritaarista elettä.
Yhdysvaltojen mediakenttä on suhteellisen monipuolinen, etenkin verkossa, mutta perinteisten ja valtavirran tiedotusvälineiden omistussuhteet ovat erittäin keskittyneet.
Lehdistönvapauden puolustaminen on muuttunut puolustamiseksi myös sieltä, mistä uhkaa ei totuttu odottamaan.
Yhdysvallat on esimerkki siitä, miten monet populistit haluaisivat järjestää tiedonkulun maailmassa omaksi edukseen. Näin kirjoitetaan RSF:n sivulla Trumpista (raakakäännös):
”Hän on sensuroinut hallituksen tietoja, yrittänyt purkaa Yhdysvaltain julkisia yleisradioyhtiöitä, käyttänyt riippumattomia virastoja aseena rangaistakseen mediaa, joka kritisoi hänen toimiaan, keskeyttänyt kansainvälisen medianvapausavun, haastanut oikeuteen epäsuosittuja tiedotusvälineitä ja painostanut nimittämään omia ystäviään johtamaan muita. Lehdistönvapaus Yhdysvalloissa heikkenee edelleen näiden toimien seurauksena.”
Kirjoittaja on Suomen osaston hallituksen jäsen.
