Vuoropuhelussa on voimaa. Konfliktien estäminen on mahdoton tehtävä, mutta Saariselän mediatapaaminen toukokuun alussa osoitti, että venäläisten ja ukrainalaisten toimittajien läsnäolo tuo korvaamatonta konkretiaa turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, kun nämä tarjoavat omakohtaisia kokemuksia sodan vaikutuksista, sensuurista ja median vapaudesta.
Itsenäiset venäläismediat kuten Astra ja New Tab ja ukrainalaisvenäläinen Help Desk Media jatkavat rohkeaa työtään ääriolosuhteissa, rakentaen sota-ajan kokemuksista arkistoja, paljastamalla armeijan rikoksia ja tuottaen dokumentaarisia tarinoita alueilta, joista muuten vaiettaisiin.
Henkilökohtaiset yhteydet ja luottamus ovat kriittisen tärkeitä yhteistyössä, jossa mentorointi ja yhteiset projektit mahdollistavat tiedon jakamisen ja ammatillisen tuen haastavissa olosuhteissa.
Pohjoismaiden tuki itsenäisille venäläismedioille on heikkenemässä, mikä korostaa verkostoitumisen, vertaistuen ja käytännön avun merkitystä journalistisen työn jatkuvuuden turvaamisessa.
Barents Press Suomi jatkaa siltojen rakentamista kotimaastaan muuttaneiden ja pohjoismaisten kollegojen välille kehittämällä turvallisuustukea ja mielenterveyspalveluja sekä edistämällä käytännön yhteistyötä konkreettisilla askeleilla kohti avoimempaa mediamaisemaa.
Turvallisuus, terveys ja mentorointi – kohtaaminen Tunturimajalla
Viimeisten hiihtokelien aikaan Saariselkä tarjosi jälleen mainion ympäristön Barents Pressin tapaamiselle. Journalistiliiton majan kodinomaiseen ilmapiiriin kokoontui toukokuisena viikonloppuna yli 30 media-alan ammattilaista, tutkijaa ja journalistia keskustelemaan turvallisuuspolitiikasta, sodasta ja venäläisen riippumattoman median tulevaisuudesta paikan päällä ja etänä olleiden luennoitsijoiden ja työpajojen vetäjien kanssa.
Barents Press Suomen järjestämän tapaamisen osallistujista kolmannes oli Venäjältä ja Ukrainasta. Kolmipäiväisessä tapaamisessa verkostoiduttiin, vaihdettiin kokemuksia ja pohdittiin konkreettisia tapoja tukea riippumatonta journalismia vaikeissa olosuhteissa.
Erityisesti esiin nousivat turvallisuuden, mielenterveyden ja mentoroinnin teemat, jotka punoutuivat yhteen luennoitsijoiden puheenvuoroissa ja työpajoissa.
Julkisen keskustelun politisoituminen ja itsesensuuri muokkaavat journalismia: turvallisuuspoliittinen ohjailu ja rajoittaa kriittisten näkemysten esittämistä, ja on jo johtamassa leimautumiseen, mikä on kaventanut keskustelun monipuolisuutta. Tällainen on ongelmallista sekä tutkimuksen että päätöksenteon kannalta.
Turvallisuuspolitiikka suomalaisesta näkökulmasta
Kokouspäivien alustukset käsittelivät turvallisuuspolitiikkaa sotatilasta ilmastonmuutokseen. Viisi suomalaista asiantuntijaa – tutkijat Ilmari Käihkö ja Lassi Heininen, MTV3:n ulkomaantoimituksen päällikkö Mirja Kivimäki, YLEn Venäjän kirjeenvaihtaja Mika Hentunen sekä Journalistiliiton kv-asiantuntija Salla Nazarenko – tarjosivat monipuolisen katsauksen aiheeseen.
Ilmari Käihkö: Ukrainan sota muutti kaiken
Käihkö korosti esitelmässään, että helmikuun 2022 hyökkäys Ukrainaan mullisti Suomen puolustuspolitiikan perusteellisesti.
Suomessa vallitsee vahva konsensus siitä, että Ukrainan on saavutettava sodassa yksipuolinen sotilaallinen voitto.
Suomalaisilla on taipumusta nähdä sota mustavalkoisena moraalisena taisteluna, jossa Ukraina on hyvän puolella ja Venäjä pahan. Suomalaiset ovat heijastaneet omia toiveitaan ja pelkojaan Ukrainan tilanteeseen, usein liioitellen Ukrainan mahdollisuuksia ja aliarvioiden Venäjän kykyjä. Tämä on johtanut julkisen keskustelun heiluriliikkeeseen, jossa näkemykset vaihtuvat nopeasti optimismista pessimismiin.
Tutkija peräänkuulutti tarkkailemaan julkisen keskustelun politisoitumista ja itsesensuuria: kriittisten näkemysten esittäminen on voinut johtaa leimautumiseen. Tämä kaventaa keskustelun monipuolisuutta. Käihkö pitää tätä ongelmallisena sekä tutkimuksen että päätöksenteon kannalta.
Käihkö nosti esiin myös akateemisen tutkimuksen ja journalismin erilaiset lähestymistavat konfliktiin. Tutkimus pyrkii laaja-alaiseen analyysiin, kun taas journalismi voi taipua henkilökohtaisempaan näkökulmaan ja nopeampiin johtopäätöksiin. Journalistit saattavat tuntea painetta ottaa kantaa kansallisiin etuihin, mikä voi vaikuttaa heidän objektiivisuuteensa. Toisin kuin akateemisessa tutkimuksessa journalistit ovat alttiimpia sisäiselle sensuurille ja ulkoisille paineille.
Ukrainan sodan kautta tarkasteltuna suomalaisten omakuva korostaa historiallisia vertailuja, erityisesti talvisotaa, selittämään ja ymmärtämään Ukrainan tilannetta. Tämä analogia on tarjonnut valmiin kehyksen, jossa vastustaja näkee itsensä pienenä, sinnikkäänä uhrina suurvaltaa vastaan – ensin talvisodassa Neuvostoliittoa ja nyt Ukrainan tapauksessa Venäjää vastaan. Käihkö huomauttaa kuitenkin, että tällaiset analogiat ovat aina epätäydellisiä.
Mirja Kivimäki: Naamiot ovat pudonneet
Kivimäen näkemyksen mukaan journalistien rooli sodan ja turvallisuuspolitiikan selittäjinä tulevaisuudessa vaatii tasapainoilua realistisen uutisoinnin ja toivon ylläpitämisen välillä, sekä kykyä selittää monimutkaisia kansainvälisiä turvallisuusrakenteita ja niiden muutoksia tavalla, joka auttaa kansalaisia ymmärtämään todellista tilannetta.
”Venäjän sota Ukrainassa murskasi Suomen turvallisuuspolitiikan harhakuvat. Useimmat suomalaiset muistavat presidentti Niinistön toteamuksen vuodelta 2022: naamiot ovat nyt pudonneet ja kaikki mitä näet on sodan kylmät kasvot”, Kivimäki kuvasi.
Hän vertasi nykyhetkeä talvisotaan 1939, mutta huolimatta joistakin yhtäläisyyksistä, erityisesti Venäjän uhkan osalta, kumpikin historiallinen tilanne on luonteeltaan ainutlaatuinen.
Sota on johtanut Suomen puolustusstrategian täydelliseen uudelleenarviointiin, puolustusmenojen lisäämiseen ja aktiivisempaan toimintaan Naton jäsenenä.
Suomi on oppinut tärkeitä asioita itsenäisen puolustuskyvyn rajoituksista ja Venäjän vastaisten pakotteiden tehottomuudesta. Painopiste on nyt sotilaallisen valmiuden varmistamisessa ja turvallisten liittoumien luomisessa.
Kivimäki toteaa: ”NATO on täysin erilainen nyt kuin se oli muutama vuosi sitten. Kyse ei ole vain siitä, mitä presidentti Trump on sanonut, vaan myös siitä, kuinka jakautunut koko organisaatio on nykyään.”
Tämän muutoksen selittäminen ja sen vaikutusten arviointi tulee olemaan tärkeä osa journalistien työtä.
Salla Nazarenko: Patriotismi journalistien työssä
Nazarenko pohti, miten journalistit tasapainoilevat näiden käsitteiden välillä kriisitilanteissa. Patriotismi yhdistyy yhteiskunnan tarpeisiin, joissa konfliktit uhkaavat ulkoisesti tai sisäisesti.
Hän avasi väitöskirjaansa pohjautuen patriotismin eri ilmenemismuotoja: ”Patriotismi on pohjimmiltaan teko, joka voi olla byrokraattista, intiimiä tai kulttuurista.”
Nazarenko näkee, että patriotismin ymmärtäminen on keskeistä journalismin kehittymiselle erityisesti konfliktitilanteissa. Hän pohtii, voiko journalisti olla neutraali tarkkailija tilanteessa, jossa on sisäinen tai ulkoinen uhka, vai tuleeko hänestä väistämättä isänmaan patriootti.
Venäjällä patriotismi ilmenee järjestelmätasolla kouluissa, kun taas intiimi patriotismi käsittää henkilökohtaiset tunteet kotimaata kohtaan. Kulttuurinen patriotismi puolestaan voi näkyä vahvasti esimerkiksi Georgiassa, missä se kytkeytyy kirkkoon ja taiteeseen.
Suomen kontekstissa Nazarenko on huolissaan siitä, miten patriotismi ja militarisaatio vaikuttavat journalismiin. Hän pohti, miten journalistit tasapainoilevat näiden käsitteiden välillä kriisitilanteissa.
Patriotismi yhdistyy yhteiskunnan tarpeisiin, joissa konfliktit uhkaavat ulkoisesti tai sisäisesti.
Suomessa on tullut vaikeaksi puhua rauhasta. Tutkijoita, jotka esittävät kriittisiä näkemyksiä turvallisuuspolitiikasta, voidaan häiritä. Hän näkee tämän ongelmallisena kehityksenä journalismin kannalta.
Lassi Heininen: Ilmastokriisi turvallisuusuhkana
Ilmastonmuutos ei ole vain ympäristökysymys vaan myös merkittävä turvallisuusuhka, joka vaatii sotilaallista turvallisuutta monimuotoisempaa lähestymistapaa.
Heininen kuvasi puheenvuorossaan ilmastokriisiä ”ekologiseksi katastrofiksi”, jonka vaikutukset ulottuvat geopoliittisiin suhteisiin ja valtarakenteisiin.
”Yhtenäinen valtiojärjestelmä ei kykene tehokkaasti ratkaisemaan ympäristöongelmia kuten ilmastokriisiä. Siksi suurvaltojen kilpailu on paljon helpompaa”, Heininen totesi.
Heininen kertoi kohdanneensa turvallisuuspolitiikan vaikutuksen ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman ristivedon omakohtaisesti: hänen sopimuksensa Lapin yliopistosta katkaisiin ja Helsingissäkin pohdittiin vierailevan tutkijan aseman jäädyttämistä.
Emeritusprofessorin sopimuksella Rovaniemellä toiminut Heininen pohti itseensä kohdistunutta kohua osana laajempaa ilmiötä, jossa tieteen vapautta ja kansainvälistä yhteistyötä rajoitetaan turvallisuuspolitiikkaan vedoten.
Heininen pysyy vuosikymmeniä edistämässään näkemyksessä siinä, että tieteellinen yhteistyö voisi olla yksi keino ylläpitää dialogia myös vaikeina aikoina, erityisesti ympäristö- ja ilmastokysymyksissä, joissa kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä.
Heininen kertoo taustaksi, että hänet kutsuttiin Moskovaan kansainvälisen järjestön kokoukseen. Hän sanoo tienneensä rikkovansa yliopiston uusia linjauksia tai määräyksiä osallistumisellaan eikä yrittänyt piilotella matkaansa, mutta ei myöskään mainostanut sitä.
Heinisen mukaan tieto hänen Moskovan-matkastaan tuli julki, kun erään Baltian maan tiedustelupalvelu paljasti asian. Lapin yliopisto reagoi tietoon välittömästi ja ”painoi paniikkinappulaa” ottamatta ensin yhteyttä häneen. Hän kuuli irtisanomisestaan vasta seuraavana päivänä toimittajilta, jotka haastattelivat häntä asiasta.
Ilja Shumanov: Uusia yhteisiä arktisia hankkeita
Ensimmäisen päivän ohjelmassa kuultiin myös voittoa tavoittelemattoman Arctidan esittely.
Arctidan johtaja Ilja Shumanov kertoi organisaationsa työstä arktisella alueella, jossa ydintehtäväksi on noussut ympäristörikosten ja ilmastonmuutoksen tutkiva journalismi sekä alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaminen.
Arctidan yhteistyö venäläisten mediakumppaneiden kanssa perustuu syvään luottamukseen, mikä on elintärkeää tutkivan journalismin tekemiselle nykyisissä olosuhteissa. Vaikka monet yhteistyökumppaneista on leimattu ”ulkomaisiksi agenteiksi” Venäjällä, Arctida jatkaa työskentelyä näiden itsenäisten medioiden kanssa arktisissa ja ympäristökysymyksissä.
Kenttätyön merkitys on Shumanovin mukaan edelleen korvaamaton. Arctidan toimittajat tekevät kohdennettuja tutkimusretkiä paikallisyhteisöihin, haastattelevat asukkaita ja dokumentoivat heidän olosuhteitaan. Näin kerätään suoria todisteita ympäristöongelmista ja korruptiosta, jotka usein kietoutuvat yhteen.
Arctida ilmaisi valmiutensa auttaa ja etsiä uusia hankkeita arktiselta alueelta. Shumanov ehdotti, että Barents Press Finlandin kanssa voitaisiin käynnistää yhteistyöprojekteja, jotka keskittyisivät oligarkkien omistamien suurteollisten projektien ympäristövaikutuksiin ja alkuperäiskansojen oikeuksiin
Hankkeet perustuisivat rajat ylittävään yhteistyöhön ja hyödyntäisivät uusia teknologioita tiedonkeruussa, samalla kuitenkin painottaen kenttätyön ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä tutkivassa journalismissa.
Shumanov nosti esiin myös rahoituksen haasteet: kansainvälisten lahjoittajien tuki on edelleen mahdollista saada, mutta se vaatii aiempaa enemmän työtä. Erityisesti maasta ulkopuolelta toimivien organisaatioiden rahoitus on vaikeutunut
Sodan kieli ja itsenäiset venäläismediat
Saariselän tapaamisen merkittävintä antia ovat aina journalistien mahdollisuudet keskinäiseen verkostoitumiseen. Venäläisten ja ukrainalaisten toimittajien läsnäolo ja kokemukset ovat olleet kokoontumiselle merkittäviä usealla tasolla.
Ensinnäkin heidän kokemuksensa sodan vaikutuksista, sensuurista ja median vapaudesta tuovat keskusteluun konkreettista, omakohtaista näkökulmaa siitä, miten sota vaikuttaa journalistiseen työhön ja yhteiskuntaan laajemmin.
Journalistit joutuvat tasapainoilemaan valtiollisen propagandan, itsesensuurin ja ammatillisten ihanteiden välillä.
Mika Hentunen: Brysselistä, Washingtonista, Pekingistä ja nyt – Moskovasta
Vasta muutaman päivän asemapaikallaan viettänyt Hentunen jakoi seminaarissa näkemyksiään kirjeenvaihtajan työstä. Ylen uusi Venäjän-kirjeenvaihtaja ja aiemmin toiminut Aasian-kirjeenvaihtajana Pekingissä sekä Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajana Washingtonissa.
Hentunen on huolissaan journalismin resurssien vähenemisestä: ”Monet uutisorganisaatiot vähentävät kansainvälistä uutisointiaan aikana, jolloin maailma on yhteenkytkeytyneempi kuin koskaan aiemmin.”
Laadukkaasta kansainvälisestä journalismista on tullut entistä työläämpää.
Alkanutta Moskovan komennustaan Hentunen kuvaa nöyrästi ”kaikista kirjeenvaihtajuksiistaan vaikeimpana ja haastavimpana”.
”Tällä hetkellä minua arveluttaa se, millaista työ tulee olemaan ja mitä siellä pystyy tekemään.”
Näkemys kuvastaa Venäjän nykyistä mediaympäristöä, jossa ulkomaalaisten toimittajien työ on erityisen vaikeaa.
Kiinassa työskennellessään Hentunen on kohdannut merkittäviä haasteita: ”Luottamuksen rakentaminen Kiinassa on haaste. Mutta kun onnistut siinä, ihmiset jakavat kiehtovia tarinoita ja näkemyksiä.”
Kollegoita Hentunen neuvoo käyttämään saatavilla olevia lähteitä ja olemaan kärsivällinen.
Kirjeenvaihtajan työssä Hentunen on joutunut kehittämään luovia ratkaisuja haasteiden voittamiseksi. Hän suosittelee esimerkiksi iPhonen käyttöä ammattilaiskameroiden sijaan, sillä se ei herätä yhtä paljon huomiota ja voi tehdä haastateltavat mukavammiksi: ”Ihmiset saattavat olla halukkaampia puhumaan sinulle, jos sinulla ei ole pelottavia ammattilaislaitteita.”
Hentunen korostaa myös monimediataitojen merkitystä nykyajan kirjeenvaihtajalle: ”Teemme kaikkea. Kirjoitamme, teemme verkkosisältöä, teemme televisiota, radiota. Paljon suoraa raportointia.”
Ainutlaatuinen pohjoisen Euroopan journalistiverkosto
Venäjän hyökkäyssota muutti alueellista tasapainoa merkittävästi. Barents Press pyrkii varmistamaan venäläisten pakolaistoimittajien ja pohjoismaisten journalistien ammatillisen toiminnan ja demokraattisen tiedonvälityksen jatkuvuuden geopoliittisissa myllerryksissä.
Saariselän keskustelujen pohjalta laajennetaan edelleen yhteistyötä pohjoismaisten journalistien koulutusorganisaatioiden välille turvallisuuspolitiikan ymmärtämisen lisäämisen kautta.
Barents Press on jatkossa mukana (yhteistyökumppanina) NJC:n, Fojon ja IFJ:n Nordplus-hankkeessa.
Nordic Journalism Center (NJC) edistää toimittajien ja toimittajien verkostoitumista Pohjoismaissa; FOJO Media institute on ruotsalainen mediainstituutti, jonka ydinmissio on vahvistaa vapaata, riippumatonta ja ammattimaista journalismia Ruotsissa ja kansainvälisesti. Institutt for Journalistik (Norwegian Institute of Journalism, IJ) on norjalainen voittoa tavoittelematon säätiö, joka tarjoaa toimittajille ja mediakentän ammattilaisille käytännönläheistä jatkokoulutusta Norjassa ja kansainvälisesti.
Leif Lønsmann: Narratiivien merkitys konfliktissa
Journalistikouluttaja, entinen mediajohtaja Lønsmann tarkasteli sodan kerronnan voimaa: ”Jos voitat alkuvaiheen narratiivin taistelun, sitä on hyvin vaikea kumota jälkeenpäin.” Tämä korostaa sitä, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota konfliktin alkuvaiheen uutisointiin ja terminologiaan, sillä ne luovat kehyksen, jonka kautta koko konfliktia myöhemmin tulkitaan.
Hän nosti esiin myös PR-yritysten merkittävän roolin narratiivien rakentamisessa. Nämä ammattimaisesti rakennetut kertomukset muokkaavat informaatiomaisemaa tavalla, joka voi merkittävästi vaikeuttaa tasapainoisen ja totuudenmukaisen uutisoinnin toteuttamista.
Lønsmann korostaa terminologian tärkeyttä: ”Sotilaallinen operaatio on sotilastermi, mutta ihmiset, jotka jäävät pommien alle, eivät ajattele lapsensa kuolleen operaatiossa – he kokevat hyökkäyksen tai sodan.”
Johdonmukainen kielenkäyttö on välttämätöntä poliittisten ja journalististen vinoumien välttämiseksi. Journalismissa on tärkeää käyttää termejä, jotka kuvaavat todellisuutta uhrien näkökulmasta, ei vain sotilaallisesta tai poliittisesta perspektiivistä.
Lønsmann on toiminut pitkään Nordic Journalist Centerissä ja on ollut mukana kehittämässä yhteistyötä pohjoismaisten journalistien koulutusorganisaatioiden välillä erityisesti turvallisuuspolitiikan ymmärtämisen lisäämiseksi. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus journalistina, päätoimittajana ja Tanskan kansallisen yleisradioyhtiön (DR) toimitusjohtajana.
Mediaesittelyt: Rohkeaa journalismia ääriolosuhteissa
Venäläisten ja ukrainalaisten toimittajien läsnäolo Saariselän mediatapaamisen kokoontumisessa oli korvaamattoman arvokasta useasta näkökulmasta.
Nämä toimittajat muodostivat merkittävän osan osallistujista – jopa kolmannes kaikista osallistujista oli Venäjältä ja Ukrainasta.
Saariselän kaltaiset kodinomaiset retriitit nähtiin arvokkaina kohtaamispaikkoina, jotka tukevat auttajien ja journalistien psyykkistä jaksamista.
Tämä loi ainutlaatuisen ympäristön, jossa voitiin käsitellä turvallisuuspolitiikkaa, sotaa ja median tulevaisuutta aidosti moninäkökulmaisesti.
Astra-median edustajan sanat ”Varoitamme aina lähteitämme, että se on vaarallista emmekä tiedä lopputulosta. Nimen paljastaminen voi auttaa tai pahentaa tilannetta. Päätös on täysin sinun” kertovat siitä vakavuudesta, jolla he suhtautuvat työhönsä.
Mielenterveyden tukeminen nousi myös keskeiseksi teemaksi.
Help Desk Median tavoitteena on tuoda esiin sodan ja sorron uhreja päivittäin, antaa heille ääni, kerätä heille varoja ja auttaa heitä.
New Tab kertoi tarjoavansa toimittajilleen psykologista tukea, yksilökonsultaatioita ja ryhmäterapiaistuntoja.
Seminaarissa esittäytyivät kolme merkittävää itsenäistä mediaa:
Astra perustettiin maaliskuussa 2022 ilman budjettia tai sponsoreita. Media on erikoistunut paljastamaan Venäjän armeijan rikoksia, kuten laittomia pidätyskeskuksia taistelemisesta kieltäytyville sotilaille. Astra on noussut luotettavaksi tiedonlähteeksi asioissa, joista Venäjällä vaietaan tai joista uutisointi on sensuroitu.
Help Desk Media koostuu venäläisistä ja ukrainalaisista toimittajista, joiden työn on yhdistelmä tiedonvälitystä ja suoran tuen organisoimista. Yhtenä uusista hankkeista he rakentavat laajaa sota-arkistoa, joka sisältää jo noin 400 haastattelua merkittävistä tapahtumista sodan vaikutuksista eri alueilta; He tukevat kolmea suurta väestönsuojaa rajaseudulla ja Harkovassa, toimittaen apua jopa 9 kilometrin päähän etulinjasta. HDP on kehittänyt toimivan järjestelmän varainkeruuseen.
Jo heidän ensimmäinen varainkeruukampanjansa tuotti yli 24 000 euroa, jolla on muun muassa muutettu koulujen kellareita lasten suojatiloiksi ilmahälytysten aikana.
New Tab julkaisee dokumentaarisia tarinoita Venäjän alueilta toimien ”tekstimuotoisena Netflixinä”. Sillä on 10 vakituista freelance-toimittajaa ja tietokannassa 70 journalistia eri puolilla Venäjää. New Tab toimii myös tuotantostudiona muille medioille ja kehittää ”High Beam” -palvelua, joka tarjoaa pääsyn toimittajatietokantaan. Monet mediat ovat osoittaneet kiinnostuksensa yhteistyön jatkamiseen ja journalististen tuotteiden ostamiseen New Tabin myötävaikutuksella.
Venäläismedioiden edustajat korostivat turvallisuusprotokolliensa säännöllisen päivittämisen tärkeyttä.
Astra-median lähteiden suojaaminen on tärkeää: ”Varoitamme aina lähteitämme, että julkisuus on vaarallista emmekä tiedä lopputulosta. Nimen paljastaminen voi auttaa tai pahentaa tilannetta. Päätös on täysin sinun.”
Venäläisjournalistien tukemisen käytännöt
Seminaarin viimeinen päivä keskittyi konkreettisiin keinoihin tukea hyökkäyssodan oloissa työskenteleviä journalisteja tilanteessa, jossa rahoitus on vaikeutumassa.
Nykyisin kuusi Euroopan maata – Ruotsi, Norja, Tanska, Alankomaat, Saksa ja Iso-Britannia – rahoittaa pääosin maanpaossa olevia itsenäisiä venäläisiä ja valkovenäläisiä medioita, mutta tilanne on heikkenemässä. Myös ukrainalainen media on tiukoilla.
Yhdysvaltojen lisäksi Alankomaat leikkaavat tukeaan, ja Saksa valmistelee kehitysprojektien rahoituksen vähentämistä noin 20 prosentilla.
Saariselän seminaarin työpajoissa tehokkaimmiksi tukimuodoiksi tunnistettiin muun muassa:
- Yhteistyö ja kumppanuudet journalistiorganisaatioiden välillä, erityisesti alueellisen journalismin kehittämisessä
- Käytännön apu ohjelmistojen, laitteistojen ja oikeudellisen neuvonnan muodossa
- Verkostoituminen pohjoismaisten ja venäläisten freelancereiden välillä
- Vertaistuki ja työpajat, esimerkiksi kuukausittaiset tapaamiset ja neuvontalinja
- Näkyvyyden lisääminen venäläisille journalisteille, mikä vahvistaa heidän ammatillista identiteettiään
- Mielenterveyden tukemisen edistäminen
Yhteistyöllä eteenpäin – henkilökohtaiset kontaktit avainasemassa
Tapaamisessa käsiteltiin myös Barents Press Nordic (ent. Barents Press International) toimintaa ja yhteistyömahdollisuuksia arktisella alueella. Nimenmuutosta vauhditti Venäjän osaston irtaantuminen yhteistyöstä sodan seurauksena.
Saariselän tapaaminen vahvisti, että henkilökohtaiset yhteydet ja luottamus ovat kriittisen tärkeitä venäläisten ja pohjoismaisten mediatyöläisten yhteistyössä.
Barents Press Suomi jatkaa siltojen rakentamista venäläisten ja ukrainalaisten sekä pohjoismaisten kollegojen välille, kehittää turvallisuustukea ja mielenterveyspalveluja sekä edistää käytännön yhteistyötä – hyvin konkreettisilla askeleilla kohti avoimempaa ja monipuolisempaa mediamaisemaa.
Vaikka maailma jakautuu, journalistinen yhteistyö ylittää rajoja ja rakentaa ymmärrystä siellä, missä sitä kipeimmin tarvitaan.
[Barents Press Suomen Relocated-hanketta hallinnoidaan Viestintä ja kehityssäätiön kautta. Saariselän tapaamisen mahdollisti yhteispohjoismainen rahoitus ja Suomesta Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuki.]
