Kuuntelin maanantaina Politiikkaradion jakson Putinin pelikirjasta ja Suomen roolista rauhanneuvotteluissa. Tämä ei ole arvio ohjelmasta. Jakso nosti esiin kysymyksen, jota olen tutkinut venäläisessä mediassa: miten arviosta tulee varmuus.
Asiantuntijat olivat maanantaina 26.10.2026 pitkälti yksimielisiä Ukrainan tilanteesta. Ukrainan tukea on vahvistettava. Avun jatkuvuus on turvattava. Sodan pikaiseen päättymiseen ei uskottu. Perustelut olivat vakuuttavia.
TRUMP HAKEE VENÄJÄN KANSSA KUMPPANUUTTA TALOUDESSA: ”DIESEL-DIILI KÄSIKIRJOITETTIIN KREMLISSÄ”
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Sinikukka Saari arvioi, että viimeaikaiset uutiset vahvistavat Putinin asemaa. Ne lisäävät hänen mukaansa Venäjän uskoa siihen, että sota voidaan ratkaista Venäjän mahdollisimman pitkälle menevien tavoitteiden mukaisesti.
Saari yhdistää tähän myös toivon sodan päättymisestä. Odotus Venäjälle edullisesta lopputuloksesta vähentää Putiniin kohdistuvaa sisäpoliittista painetta.
Minulle keskustelusta jäi silti mieleen toinen kysymys: mistä syntyy käsitys, että Ukrainan tappio on lopulta väistämätön?
Ajatus on merkittävä. Jos lopputulos on jo ratkaistu, sodan tukeminen alkaa näyttää tappion lykkäämiseltä. Silloin keskustelu ei enää koske sitä, miten Ukrainaa autetaan. Se koskee sitä, kuinka kauan väistämättömäksi oletettua lopputulosta kannattaa vastustaa.
Siksi sanaan väistämätön kannattaa kiinnittää huomiota.
Venäläismedia muistuttaa mielellään, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kuvasi Newsmaxin Finnerty-ohjelmassa torstaina 15. lokakuuta Venäjää valtavaksi maaksi. Hänen mukaansa Venäjä voi menettää miljoona miestä, ja sillä on miljoonia miehiä takanaan. Ukrainalla ei ole samaa miesvoimaa. Ajatus on yksinkertainen. Venäjä on suurempi, ja koko ratkaisee.
Samassa haastattelussa Trump kertoi nähneensä äskettäin ukrainalaisnaisen haastattelun. Trumpin mukaan nainen sanoi, että Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on tuhonnut maan ja vienyt miehet. Trump ei nimennyt naista eikä haastattelua.
Venäläinen journalisti Mihail Fišman käsitteli Trumpin linjaa Doždin I tak dalee -ohjelmassaan 23. lokakuuta.
Hänen mukaansa Trump toistaa Putinin väitteen Venäjän ylivoimasta. Fišman sanoi myös, että Trumpin mainitsema nainen tunnistettiin Zelenskyin entiseksi lehdistösihteeriksi Iuliia Mendeliksi.
Fišmanin tunnistus ei silti kerro, mitä haastattelua Trump tarkoitti. Fišmanin mukaan Mendel vaatii Ukrainalta antautumista. Mendel vastasi Tucker Carlsonille 11. toukokuuta 2026. Alueluovutuksista puhuneen Mendelin haastattelu herätti huomiota Yhdysvalloissa ja Ukrainassa, ja Ukrainassa useita hänen väitteitään kyseenalaistettiin.
Carlson-keskustelu on viiden kuukauden takaa.Trump puhui lokakuussa äskettäin nähdystä haastattelusta. Toki tämä on voinut tarkoittaa jotain muuta haastattelua.
Kysymys siitä, mitä johtaja näkee ja kuulee, ei ole uusi. 1990-luvulla Venäjällä sanottiin, että uutisia voitiin tehdä yhtä katsojaa varten. Sairas mies, Boris Jeltsin pantiin katsomaan hänelle valitut pätkät. Tiedän tämän, koska työskentelin silloin Venäjällä ja arvioin työkseni muun muassa ajankohtaismediaa.
Tässä tapauksessa Trump käyttää näkemäänsä haastattelua Ukrainaa koskevan puheensa perusteluna. Se ei vielä osoita, että haastattelu muutti hänen kantaansa. Se herättää kuitenkin kysymyksen siitä, miten hän arvioi saamaansa tietoa.
Aineistoni ei vastaa tähän. Haastattelun tunnistaminen ja sodan lopputuloksen ennustaminen ovat eri asioita. Niissä on silti sama ongelma. Väite siirtyy puhujalta toiselle, eikä kukaan tarkista sen perusteita. Silloin lähteiden moninaisuus näyttää vahvistukselta, vaikka puhujat nojaisivat samaan oletukseen.
Kun päätelmä alkaa näyttää tiedolta
Tutkija Joel Linnainmäki kuvasi iltapäivällä ajattelua, jota esiintyy osassa MAGA-liikettä. Sen mukaan Ukraina ei voi voittaa Venäjää, koska se on pieni maa ja sen voimavarat ovat rajalliset. Linnainmäki arvioi Trumpin kuulevan tätä viestiä jatkuvasti.
Väite ei elä vain yhdessä paikassa. Sama väite kiertää eri ympäristöissä. Se saa uusia puhujia ja uusia yleisöjä, kunnes se alkaa näyttää itsestään selvältä. Näin yksittäinen näkemys muuttuu vähitellen tiedoksi.
Väitteen voima ei synny sen totuudesta. Se syntyy siitä, että sama ajatus toistuu eri lähteissä, eri puhujien suusta ja eri yhteyksissä. Lopulta alkuperäinen lähde unohtuu. Jäljelle jää vaikutelma yleisesti hyväksytystä tiedosta.
Olen seurannut ja tutkinut ilmiötä Venäjällä 1990-luvulta lähtien. Silloin televisiokanavat ja poliittiset vaikuttajat rakensivat julkisuudessa asetelmia, joissa jotkut näyttäytyivät tulevaisuuden voittajina ja toiset menneisyyden miehinä. Boris Nemtsovia pidettiin 1990-luvun lopulla Jeltsinin mahdollisena seuraajana. Vähitellen julkisuuden painopiste siirtyi Putiniin. Jälkikäteen tapahtumat näyttävät usein väistämättömiltä. Aikalaisille ne eivät olleet sitä.
Seuraavat esimerkit eivät todista vaikutussuhdetta. Ne näyttävät, miten sama väite esiintyy eri paikoissa.
Tarkastelemissani sunnuntain venäläisissä lähetyksissä Ukrainan kohtalo ei ollut avoin kysymys. NTV:n viikkokatsauksessa Itogi nedeli 25.10.2026 juontaja Vladimir Tšernyšov tiivisti viikon opit: Venäjän tavoitteet saavutetaan joka tapauksessa, ja voitto on väistämätön. Samassa ohjelmassa todettiin, että neuvottelujen viivyttäminen huonontaa Kiovan ehtoja päivä päivältä.
NTV käytti myös Trumpin lausuntoa. Siinä Venäjä kuvattiin valtavaksi koneistoksi, joka jatkaa etenemistään. Ohjelmassa Yhdysvaltain presidentin sanat toimivat Venäjän ylivoimakertomuksen ulkopuolisena vahvistuksena.
Rossija 1 -kanavan Vesti nedeli 25.10.2026 rakensi samaa kuvaa toisin. Jevgeni Popovin lähetyksessä Trump esitettiin ainoana länsijohtajana, joka tosissaan hakee ratkaisua. Eurooppa jäi sivuosaan.
Popov juontaa ohjelmaa Dmitri Kiseljovin jälkeen. Valtiollinen VGTRK vahvisti 24. elokuuta 2026, että Kiseljov jättää Vesti nedelin. Syytä se ei kertonut. Kiseljov oli juontanut ohjelmaa syyskuusta 2012, ja hän aloitti oman ohjelmansa sunnuntaisin heti Vesti nedelin jälkeen.
Propaganda näyttää, mitä Kreml haluaa sanoa
Kremlin oma viestintä kertoo johdon ajatuksista vähän. Siksi propagandaa luetaan usein merkkinä siitä, mitä Kreml haluaa saada kuuluviin. Tämä on oma tulkintani, ei todiste.
Sama väite kuuluu Kremlistä: ehdot huononevat, jos Kiova viivyttelee. Fišmanin ohjelmassa siteerattu Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov sanoo, että Ukraina olisi voinut saada paremmat ehdot vuosi tai kaksi sitten. Nyt Ukrainan asema on hänen mukaansa huonompi. Trump sanoi Fišmanin mukaan saman: ehdot koventuvat, jos sopimusta ei synny.
Kaksi eri puhujaa esittää samankaltaisen ajatuksen.
Tässä esitystavassa Trump toimii ulkopuolisena todistajana. Venäjän sotilaallista ja diplomaattista etenemistä ei vakuuttele vain Kremlin edustaja tai valtiollisen television juontaja. Samaa näyttää sanovan Yhdysvaltain presidentti.
Fišmanin oma tulkinta menee pidemmälle. Hänen mukaansa Trump toistaa Kremlin teesit sanasta sanaan. Tämä on Fišmanin arvio, ei todistettu tosiasia.
Peskovin ja Trumpin sanat osoittavat samankaltaisuutta, mutta eivät yhteistä lähdettä eivätkä suunnittelua. Ne osoittavat jotain yksinkertaisempaa ja tutkimuksellisesti kiinnostavampaa: lausunnot alkavat vahvistaa toisiaan riippumatta siitä, mistä ne ovat alun perin lähtöisin.
Venäläinen politiikan tutkija ja kolumnisti Andrei Kolesnikov arvioi Kremlin länsikuvaa 24. lokakuuta The Breakfast Show -ohjelmassa.
Hänen mukaansa Yhdysvallat on Kremlille nyt lähes ystävä, mutta vain siihen asti, kunnes Trump lähtee. Sen jälkeen Yhdysvallat palaa pääviholliseksi. Tällä hetkellä Kremlin pahimmaksi viholliseksi on noussut Britannia. Eurooppa esitetään tahona, joka sotii Venäjää vastaan. Kolesnikov arvioi, että Putin pärjäisi neuvotteluissa ilman Eurooppaa.
Kolesnikov kuvasi myös Trumpin tapaa nähdä sota kauppana. Toinen osapuoli luovuttaa alueen, toinen ottaa sen, ja Trump saa rauhanpalkinnon. Hänen mukaansa Putinin kanta alkaa siksi näyttää Trumpille pragmaattisemmalta. Kolesnikov muistutti lisäksi, että rauhansuunnitelman keskeiset kohdat olivat pöydällä jo noin kaksi vuotta sitten.
Oma tulkintani on, että tämä sopii yhteen ylivoimakertomuksen kanssa. Kun lopputulos vaikuttaa jo määräytyneen, kompromissi alkaa näyttää realistisemmalta kuin vastarinta. Kolesnikov ei itse esitä tätä yhteyttä.
Kysymys neuvottelijasta
Politiikkaradion toimittaja totesi, että presidentti Alexander Stubbin nimeä on väläytetty neuvottelijaksi eri yhteyksissä. Kolesnikov pitää Stubbia Kremlille suhteellisen sopivana, koska Suomi ymmärtää Venäjää historiansa vuoksi.
Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen ei maanantaina kannattanut ajatusta. Hän suhtautuu skeptisesti jo siihen, että EU nimeäisi yhden neuvottelijan. Vielä skeptisempi hän on sen suhteen, että tehtävä kuuluisi Suomen presidentille.
Himasen mukaan istuvan valtionpäämiehen liikkumavara on tällaisessa tehtävässä ahdas sekä kansallisista syistä että EU:n takia. Hän pitäisi parempana entistä valtionpäämiestä tai pääministeriä. Stubb isännöi Oslon tapaamista yhdessä Norjan pääministeri Jonas Gahr Støren kanssa, ja Himasen mukaan Zelenskyi pyysi heitä molempia. Se on hänestä arvokasta diplomatiaa.
Tiedon lähde ja tiedon tulkinta ovat eri asioita. Yksi kysymys on, mistä väite tulee. Toinen kysymys on, miksi juuri tämä väite koetaan uskottavaksi.
Asiantuntijoiden yksimielisyys ei ollut ongelma. Kiinnostavampaa on, miten tulkinnat liikkuvat yleisöjen välillä. Kuka esittää alkuperäisen väitteen? Kuka nostaa sen poliittiseksi perusteluksi? Kuka käyttää sitä uudelleen omien tavoitteidensa tueksi?
Samankaltaisten puheiden luettelo ei riitä vastaamaan näihin kysymyksiin. Tarvitaan alkuperäiset haastattelut, puheet ja lähetykset sekä niiden vastaanoton tutkimus. Muuten on vaarana nähdä vaikutussuhteita sielläkin, missä niitä ei voi osoittaa.
Olennaista ei ole vain se, mitä Ukrainasta sanotaan. Olennaista on, miten arviosta tulee varmuus.
[Jaltaan viittaava kuva Fišmanin ohjelmasta 20261023]
Sodan lopputulosta ei tiedä varmasti kukaan. Kun mahdollisesta kehityskulusta aletaan puhua ennalta määrättynä tosiasiana, poliittiset valinnat alkavat näyttää luonnonlaeilta. Silloin kannattaa pysähtyä kysymään, kuka määritteli lopputuloksen etukäteen ja millä perusteella.
Kirjoittaja tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli 90 venäläistä toimittajaa ja mediatutkijaa.
#kordelininsäätiö @kordelininsaatio
