Arvostettu Dožd-kanavan toimittaja Mihail Fishman käsitteli heinäkuun ensimmäisen perjantain viikkokatsauksessaan laajasti geopolitiikan murrosta entisessä Neuvostoliitossa. Kun Azerbaidžan uskaltaa vastustaa Venäjää, se antaa mallin myös muille.
Geopolitiikassa on hetkiä, jolloin vanhat kytkennät lakkaavat ja uudet alkavat muotoutua.
Etelä-Kaukasuksella arvioidaan, että käynnissä on yhden aikakauden loppu: vasalli ei enää pelkää herraa.
Viime aikoina kärjistyneissä suhteissa kyse ei ole yksittäisistä välikohtauksista, vaan systemaattisesta suunnanmuutoksesta, josta esimerkiksi käy se, miten Azerbaidžan vastaa suoraan Venäjän toimiin – provokaatio huomioidaan samalla mitalla, pidätys pidätyksellä.
Georgia tai Moldova voivat nyt ajatella, että Venäjästä voivat päästä eroon muutkin.
Azerbaidžanin ja Venäjän suhteiden huonontuminen tarjoaa myös Armenialle historiallisen mahdollisuuden määritellä ulkosuhteensa uudelleen.
Tämä kehitys, yhdistettynä Venäjän heikentyneeseen asemaan Ukrainan sodan vuoksi, luo ”ainutlaatuisen tilanteen” jossa molemmat Etelä-Kaukasian maat voivat harjoittaa itsenäisempää politiikkaa
”Putin luuli, että Azerbaidžan nielisi nöyryytyksen kuten 1990-luvulla. Mutta maailma on muuttunut – Baku näki Moskovan heikkoudet ja iski.”
Vanhat konfliktit ovat vain työkaluja
Venäjän ja Etelä-Kaukasuksen vahvimman valtion Azerbaidžanin suhteiden kärjistyminen syveni kesäkuun lopussa, kun Venäjällä pidätettiin yli 50 azerbaidžanilaista, joilla on Venäjän kansalaisuus.
Venäjän Jekaterinburgin vanha rikostapaus (vuodelta 2001) laukaisi käänteen paljastaen Venäjän heikentyneen otteen entisen Neuvostoliiton alueella.
Muutos tapahtuu, koska Azerbaidžan uskaltaa käyttää Venäjän omia aseita sitä vastaan – Ukrainassa kiinni oleva Venäjä ei pysty rankaisemaan niskuroivaa alueellista mahtia.
Fishmanin I tak dalee tiiviisti, että Azerbaidžanin toimet olivat signaali koko alueelle.
Jekaterinburgin tapahtumien symboliarvo on suuri eikä väkivalta ollut pelkkä paikallinen rikostapaus, vaan tietoinen viesti: ”Venäjä osoitti, että se pitää Azerbaidžania vielä neuvostoajan vasallina”.
Venäjä epäonnistui Azerbaidžanin painostuksessa
Venäjä kaivoi tarkoituksella esiin 24 vuotta vanhan tapauksen (Safarovin veljekset) osoittaakseen, että ”Azerbaidžan on edelleen meidän etupiiriamme”.
Kyseessä oli kuuliaisuustesti. Moskova pyrkii osoittamaan, että se voi avata vanhat haavat koska tahansa.
Pidätysten taustalla olivat epäilyt 2000-luvun alusta lähtien tehdyistä rikoksista kuten azerbaidžanilaisen Yunis Pashayevin murha. Hänet puukotettiin kuoliaaksi 11. toukokuuta 2001.
Jo tuoreeltaan epäilykset olivat kohdistuneet kesäkuun ratsian jälkeen kuolleisiin Safarovin veljeksiin, Ziyaddin ja Huseiniin, joiden nimet olivat tulleet esiin 2000-luvulla tapahtuneiden murhien yhteydessä. Rikosoikeudelliseen vastuuseen heitä ei kuitenkaan voitu tuolloin saattaa.
Veljesten kuoleman myötä näyttävä operaatio muuttui nykyajan symboliksi. Kyseessä ei ollutkaan enää vain rikostutkinta, vaan Venäjän tapa näyttää valtaansa ja osa Venäjän painostuskampanjaa Azerbaidžania vastaan sen sijaan, että kyse olisi ollut aidosta 24 vuotta vanhan tapauksen tutkinnasta.
Azerbaidzanilaiset ovat selkeitä omassa viestinnässään: veljekset tapettiin pahoinpitelemällä. Ruumiiden luovuttaminen vaikuttaa tästä syystä omanlaiseltaan azerbaidžanin painostukselta.
[Safarovien klaanin taustoista voi lukea kattavasta Jekaterinburgilaisen median e1.ru sivuistolta.]
Azerbaidžan paljasti Venäjän kaksoistandardit
Bakussa käännettiin nopeasti tilanne ylösalaisin, ja osoitettiin Venäjälle, että ”Te ette enää määrää sääntöjä”. Azerbaidžanin ulkoministeriö vaati selityksiä Venäjältä.
Azerit käyttivät tapausta todisteena Venäjän laittomuuksista – sen tekemistä kidutuksista ja murhista sekä julkaisi samaan syssyyn myös videotodisteet venäläisen ilmatorjunnan viestinvahdosta, joka käy todisteena siitä, että Venäjä ampui alas azerbaidzanilaisen Tšetšeniaan matkalla olleen matkustajakoneen, joka teki pakkolaskun Kazakstaniin vuonna 2024.
Lisäksi Azerbaidžan pidätti 1. heinäkuuta venäläisiä, joita syytettiin osallisuudesta Iranista peräisin olevaan huumausaineiden verkkokauppaan ja tietoverkkorikollisuuteen.
Sabailin piirituomioistuin määräsi kaikki kahdeksan epäillytyä vangittavaksi neljäksi kuukaudeksi. Poliisin ja tuomioistuimen kuvissa näkyy, että pidätettyjä on demonstratiivisesti pahoinpidelty. Oikeussalissa otetuissa valokuvissa useilla epäillyillä oli näkyviä mustelmia ja turvonneet kasvot; yhdellä oli verinen päähaava.
Tutkivaan journalismiin erikoistuneen iStoriesin -sivuston toimittajat tunnistivat kolme epäillyistä: 41-vuotiaaksi IT-yrittäjäksi Anton Dracheviksi, 30-vuotiaaksi ohjelmoijaksi Dmitri Bezuglyksi Pietarista ja 23-vuotiaaksi ohjelmoijaksi Sergei Sofronoviksi Tsherepovetsista.
Lisää kansainvälistä ulottuvuutta saatiin kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky soitti puhelimitse presidentti Ilham Alijeville 1. heinäkuuta välittääkseen osanottonsa Jekaterinburgin murhien johdosta.
”Presidentti Zelensky välitti Ukrainan yleisön surunvalittelut koskien azerbaidžanilaisten tappamista iskuissa Venäjän Jekaterinburgin kaupungissa”, presidentin lehdistöpalvelu vahvisti.
Johtajat sopivat Azerbaidžanin ja Ukrainan hallitustenvälisen komission kokouksen pitämisestä Bakussa lähiaikoina.
APA-uutistoimisto kertoi lisäksi, että Ukraina lisäsi pidätetyt Sputnikin päätoimittajan ja johtajan omaan tietokantaansa ”ei-toivottuina henkilöinä” väitetyn sotapropagandatoiminnan vuoksi.
Azerbaidžan ei enää hyväksy Venäjän ylivaltaa
Azerbaidžanin ja Venäjän välinen poliittinen kamppailu muutti jo suhteita Kaukasuksella. Kyseessä ei ole pelkästään kahden valtion välinen kiista, vaan koko entisen Neuvostoliiton jälkeisen järjestyksen murros.
Asiantuntijoiden mukaan muutos on peruuttamaton – Etelä-Kaukasian Azerbaidžan on näyttänyt muille entisille neuvostotasavalloille, että Venäjän imperiumin aika on todella ohi.
”Venäjällä ei yksinkertaisesti ole enää resursseja, voimaa tai huomiota luoda entisille neuvostotasavalloille kannattavia suhteita Moskovan kanssa.”
Tutkijat pitävät Azerbaidžanin ja Venäjän välistä konfliktia käänteentekevänä, koska se on ensimmäinen kerta kylmän sodan jälkeen, kun entinen neuvostotasavalta haastaa Venäjän Moskovasta johdetun valtapolitiikan näin avoimesti ja määrätietoisesti.
Neuvostoajan veljeys katosi
Venäjän valtiollinen uutistoimista TASS, vähätteli riitoja sanomalla torstaina, että Venäjän ja Azerbaidžanin yleiset syyttäjänvirastot ovat ”säännöllisessä yhteydessä”.
Toisessa TASSin artikkelissa pyrittiin kumoamaan huhut, joiden mukaan Venäjällä asuvia azerbaidžanilaisia olisi alettu kieltää osallistumasta kulttuuritapahtumiin.
Toisaalta Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu Tatjana Moskalkova jakoi kirjeen, jonka hän oli lähettänyt Azerbaidžanin viranomaisille ja jossa hän valitti liiallisesta voimankäytöstä venäläisten pidättämisen yhteydessä maassa.
Ensimmäistä kertaa entisellä neuvostotasavallalla on liittolainen, joka pystyy tasapainottamaan Venäjän painetta. Samalla Venäjän resurssit ovat sidottuja Ukrainaan, eikä se kykene enää hallitsemaan entistä vaikutuspiiriään.
Azerbaidžanin itsenäinen linja ei olisi mahdollinen ilman Turkin vahvaa tukea.
Ensimmäistä kertaa entisellä neuvostotasavallalla on riittävän vahva liittolainen haastamaan Venäjää.
Tutkija Farhad Mamedov korostaa, että kaikki muut entiset neuvostotasavallat seuraavat tilannetta tarkasti:
”Azerbaidžanin nopea ja jyrkkä reagointi, Turkin kasvava rooli sekä Venäjän kyvyttömyys vastata tehokkaasti ovat osoitus siitä, että entisen Neuvostoliiton alueen valtatasapaino on lopullisesti siirtymässä.”
Kansainvälisen oikeuden periaatteet murtuvat: kun suurvalta rikkoo sääntöjä (kuten Venäjä koneen alasampumisessa), pienet valtiot oppivat ”väkivallan kieltä”. Tämä muuttaa koko alueen sääntöjä.
Kriisin kolme vaihetta
- Lentokonetragedia (joulukuu 2024): Venäjä ampui alas azerbaidžanilaisen matkustajakoneen. Putin pyysi anteeksi vain muodollisesti, eikä korvauksia maksettu suoraan omaisille.
”Moskova ei ottanut vastuuta, ja Rosaviatsia viivytti tutkintaa. Tämä oli signaali: Azerbaidžan on meille vasalli, jonka ihmishenget eivät merkitse.”
- Jekaterinburgin verilöyly (kesäkuu 2025): Venäjän turvallisuuspalvelu FSB pidätti kymmeniä azerbaidžanilaisia, joista kaksi kuoli kidutuksen seurauksena.
”Kidutukseen kuoleminen on FSB:n arkipäivää, mutta tässä tapauksessa Azerbaidžan räjähti. Uhrien ruumiit lähetettiin Bakuun ivana: ‘Katsokaa, mitä voimme tehdä’
- Symmetriset vastatoimet: Azerbaidžan vastasi pidättämällä venäläisiä Sputnik-median työntekijöitä ja esitti heidät julkisesti – viesti oli selvä: ’Jos teette näin meille, me teemme samoin.’
”Azerbaidžanin sisäministeriön mukaan Sputnik jatkoi toimintaansa maassa ’laittoman rahoituksen’ avulla, vaikka sen akkreditointi peruutettiin helmikuussa 2025.”
Politiikan seuraajat tunnistavat Kremlin olevan vaikeuksissa ja, että Venäjällä vallitsee sisäinen ristiriita.
Ulkoministeriö ja osa johdosta haluaisi neuvotella, mutta turvallisuuspalvelut ja maan öljysektori sabotoivat suhteiden liennyttämistä.
Taustalla vaikuttaa myös Ukrainan sota, joka sitoo Venäjän resursseja ja se, Turkki on tarjonnut Azerbaidžanille tukensa. Venäjä ei ilmiselvästi kykene enää vastaamaan ja vaikuttamaan kuten ennen.
Alijev muutti ’Safarovin tapauksen’ peiliksi Venäjän laittomuuksille
Fishman totesi perjantain viikokatsauksessaan, että Jekaterinburgin tapahtumalla oli symboliarvo ja väkivalta käytettiin viestin välittämiseen: ”Venäjä osoitti, että se pitää Azerbaidžania vielä neuvostoajan vasallina”.
Fishman korostaa, kuinka veljesten ruumiiden palauttaminen Bakuun ja kidutusjälkien paljastuminen oli tarkoituksella provosoivaa.
Venäjällä Putinille ja hänen läheisilleen imperialistinen syndrooma on olemassa, mutta itse imperiumia ei enää ole” ja tämä aiheuttaa kyvyttömyyttä käsitellä Azerbaidžanin itsenäistymistä asianmukaisesti.
Ohjelmassa haastateltu nimettömänä pysytellyt azerbaidzanilainen diplomatti tokaisi: ”Putin luulee, että olemme edelleen hänen vasallejaan. Mutta ajat ovat muuttuneet: nyt vastaamme lyömällä takaisin.”
Fishman kuvaa Azerbaidžanin ja Venäjän välisen riidan alkua ja kehitystä useasta näkökulmasta, keskittyen erityisesti taustalla vaikuttaviin rakenteellisiin tekijöihin ja konkreettisiin laukaiseviin tapahtumiin.
Jekaterinburgista kotoisin oleva toimittaja Dmitri Kolezev tuntee kaupunkinsa historian, kyseenalaistaa virallisen selityksen ja näkee tapahtumien poikkeuksellisuuden geopoliittisessa kontekstissa.
Venäjän perinteiset painostuskeinot eivät enää tehoa
Azerbaidžanin rohkea linja toimii esimerkkinä muille: Armenia on poistanut venäläiset rajavartijat, Georgia kamppailee pro-venäläistä hallitusta vastaan, ja Uzbekistan sekä muut Keski-Aasian maat lähentyvät Turkkia ja Kiinaa, hyödyntäen Venäjän heikkoutta.
Venäjän perinteiset keinot – pelottelu, taloudellinen painostus, diasporan manipulointi – eivät enää toimi.
Samalla Venäjän kansainvälinen asema rapautuu: Syyria ja Iran ovat etääntyneet, ja ainoat jäljellä olevat liittolaiset ovat Pohjois-Korea, joka lähettää sotilaita (30 000) Ukrainan rintamalle ja Taleban, jonka Venäjä on ensimmäisenä tunnustanut diplomaattisesti. Kaiken lisäksi suhden Iraniin on entisestään varovaisempi.
Fishman näkee kriisin osana Venäjän laajempaa eristäytymistä:
”Syyria petti meidät, Iran petti meidät… Venäjä on nyt ainoa maa maailmassa, joka on tunnustanut Talebanin”
Venäjän heikentynyt vaikutusvalta
Venäjän kannalta on raskasta se, ettei välirikko ole tutkijoiden mielestä ohimenevä. Kyseessä on peruuttamaton käännekohta, joka osoittaa, että Venäjän hegemonia entisellä ’takapihalla’ on murtumassa.
Tilalle on nousemassa moninapainen valtatasapaino, jossa Turkki, Kiina ja länsimaat kilpailevat vaikutusvallasta.
Nykyinen tilanne on poikkeuksellinen, sillä sekä Armenia että Azerbaidžan ottavat etäisyyttä Venäjään ja molempien suhteet Venäjään ovat muuttuneet dramaattisesti Vuoristo-Karabahin konfliktien jälkeen:
Armenia on menetti luottamuksensa Venäjään jo sen epäonnistuttua puolustamaan Armeniaa 2020 ja 2023 konflikteissa.
Azerbaidžan on näyttänyt, että Venäjän imperiumin aika on todella ohi – ja muut seuraavat perässä.
Yksi vastaus aiheeseen “Käännekohta Kaukasuksella – vasalli paljasti bluffin”
CEPA-sivuilla kommentti – ”Tämän suuruinen loukkaus olisi ollut käsittämätön vain muutamaa vuotta myöhemmin. Nyt Venäjä anelee viileämpää päätä ja syyttää Ukrainaa ongelmistaan.”
Venäjän valta ei ole enää sitä, mitä se oli Etelä-Kaukasiassa, kuten pienemmät maat osoittavat.
Kirjoittanut Ben Dubow heinäkuu 8, 2025
”Venäjällä on syytä olla huolissaan Azerbaidžanin ja Ukrainan suhteiden lämpenemisestä. Ukrainan ulkoministeri vieraili Azerbaidžanissa toukokuussa, ja Zelenskyy soitti Alijeville 1. heinäkuuta esittääkseen osanottonsa Jekaterinburgissa surmansa saaneiden azereiden johdosta. Johtajat lupasivat syventää yhteistyötä.
Maantiede tekee nöyryytyksestä täydellisen. Putin aloitti sotansa estääkseen Naton ja EU:n laajentumisen Venäjän länsirajalla. Sen sijaan hän ajoi Suomen ja Ruotsin sotilasliittoon osoittaen samalla Venäjän sotilaallista osaamattomuutta. Nyt myös hänen etelärajansa murenee. Azerbaidžan kosiskelee avoimesti Ukrainaa, kun taas Armenia hakee länsimaista kumppanuutta. Väitettyyn vallankaappausyritykseen kesäkuussa osallistui henkilöitä, joilla oli vahvat yhteydet Venäjään.” https://cepa.org/article/putins-perp-walk-in-the-caucasus/