Liioittelematta voi sanoa: pikkuporsas yllätti. Venäjän diktaattorin edellisen viikon aikana pariin kertaan esille nostama sanavalinta kertoo Venäjän suhteesta Eurooppaan. Ei siis pelkästään yhdestä – yksittäisestä – EU-johtajasta. (kts. blogini Pikkuporsaat ja pitkä sota )
Venäjän valtiollisen Rossija 1 -kanavan Vesti Nedeli -viikkokatsauksessa Dmitri Kiseljov antoi ”pikkuporsaalle” vuoden meemi -nimityksen.
Putinin retorinen kikkailu: ”eurooppalaiset pikkuporsaat” osui ja upposi. Mistä oikein on kyse?
Meemiksi puettu viholliskuva
Putin puhui ensimmäisen kerran porsaista maan turvallisuuselimille ja sotilaille esiintyessään, mutta palasi sanavalintaansa myös perjantain televisioidussa maratontilaisuudessaan, jossa hän perusteli kansainvälistä kiinnostusta saanutta näkemystään.
Putin selitti, että ”eurooppalaiset pikkuporsaat” eivät viittaa yksittäisiin henkilöihin, vaan poliittiseen tyyppiin: kyse on ulkoisesti pätevistä, mutta sisäisesti kypsymättömistä johtajista, joilta hänen mukaansa puuttuu historiallista näkemystä ja kyky kriittiseen ajatteluun.
Kiseljovin mukaan useat mediat käyttivät aikaansa pohtiessaan hyviä käännöksiä, mutta hukkasivat ilmeisen. Ehkä myös siksi, että Venäjällä on rikas perintö erilaisten eläinaiheisten vertausten käytössä.
Sunnuntaina Kiseljov teki työn Putinin puolesta ja nimesi olemattomiksi joukon eurooppalaisia johtajia.
Poliitikkoja kuvataan sisällöttömäksi, mutta vaaralliseksi massaksi, joka toimii Yhdysvaltojen ja russofobian ohjaamana.
Kiseljov nimeää konkreettisesti henkilöitä, jotka Putinin mukaan täyttävät ”pikkuporsaan” ominaisuudet: Ursula von der Leyen, Angela Merkel, ja useat muut EU:n johtajat sekä Britannian entiset pääministerit.
Heitä yhdistävinä piirteinä mainitaan russofobia, lyhytnäköisyys ja henkilökohtainen kunnianhimo.
Diktaattori painotti perjantaina, ettei tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti. (Blogini maratonista ”Kun diktaattori vaikenee, todellisuus vuotaa esiin” )
Vertauskuvallisesti porsas tuo mielikuvan likaisesta käyttäytymisestä, mutta ”pikkuporsas” on tarkoituksella neutraali – ikään kuin tyhjä levy, jolle Venäjä voi projisoida halutun kuvan.
Lisäksi porsas-kuvauksella tuotiin esiin omalle yleisölle hyvin painokkaasti se, että yhdessä Yhdysvaltojen aiemman hallinnon kanssa eurooppalaiset johtajat saivat aikaan sodan Eurooppaan, koska he toimivat omien etujensa ja russofobisen vihan ohjaamina.
Kiseljov on esimiestään tarkempi, ja pysähtyy jopa sanan rakenteen äärelle: venäjässä ”sika” liitetään likaiseen käyttäytymiseen, ”porsas” voi olla söpö, mutta ”pikkuporsas” on hänen mukaansa neutraalimpi kuvaus, ilman vakiintunutta symboliikkaa.
Mutta poikkeus on selkeä: Viktor Orbán.
Hänet esitetään ”realistina” ja pragmaatikkona, joka ei aja Venäjä-vastaista linjaa, vaan neuvottelee ja tekee kompromisseja – toisin kuin ”lauman” mukana kulkevat muut johtajat. Orbánin historialliset viittaukset Napoleonin ja Hitlerin epäonnistumisiin vahvistavat tätä kuvaa ”järjen äänenä” sekasorrossa.
Meemi palvelee suurempaa tarkoitusta
Se ei ole vain solvaus, vaan osa strategista kehystä, jolla pyritään murtamaan Euroopan yhtenäisyyttä: toisaalta hajottamaan EU:n johtoa, toisaalta nostamaan esiin Venäjälle mieluisia yksittäisiä poliitikkoja.
Sanavalinta toimii kuin korvamato – se jää mieleen ja ohjaa tulkintaa – kun uutisissa seuraavan kerran vilahtaa nimi von der Leyen tai Tusk, venäläinen katsoja tietää jo, mihin laumaan heidät pitää asettaa.
