Venäjän ortodoksinen kirkko vaikuttaa yhä enemmän organisaatiolta, joka on sopeutunut Putinin diktatuurin elimelliseksi osaksi. Uskovaisilla ei ollut helppoa Neuvostoliitossakaan, mutta nykyisen johdon aikana he saavat seurata samanlaista lähipiirin korruptiota, jota Kremlissä muutenkin esiintyy.
Kirkko joutui joulun alla jälleen kerran julkisen skandaalin keskelle, kun tutkivan journalismin ryhmä Proekt-media julkaisi tutkintansa patriarkka Kirillin ja Lidia Leonovan väitetystä salasuhteesta.
Ortodoksibloggaaja ja ”Pravoslavyi i Zombi” -kanavan Ksenja Lutšenko analysoi tuoreimpia paljastuksia Aleksandr Pljuševin kanssa tämän aamuohjelmassa.
Lutšenkon tulkinnan mukaan tapaus ei ole pelkkä yksittäinen skandaali, vaan oire laajemmasta ongelmasta: Venäjän ortodoksisen kirkon sulautumisesta valtiovaltaan ja sen heikentyneestä moraalisesta uskottavuudesta.
Lutšenkon mukaan skandaalit paljastavat syvän kriisin kirkon itsenäisyydessä. Projektin tiedot täydentävät tietoja patriarkan kumppanina nähdyn Leonovan asemasta koskevat epäilyt tosiasioiksi.
”Pölyskandaalista” systemaattiseen tutkintaan
Proektin mukaan Kirillin ja Leonovan suhde on kestänyt vuosikymmeniä, ja he ovat asuneet yhdessä Moskovan eliittiasunnossa Dom na Naberežnoi -talossa osoitteessa Ulitsa Serafimovitša 2, asunnossa, joka sijaitsee suoraan vastapäätä Kristus Vapahtajan katedraalia.
Ennen Proektin selvityksiä Leonovan rooli oli tiedossa lähinnä vuoden 2012 niin sanotun ”pölyskandaalin” kautta. Tuolloin ilmeni, että Leonova haastoi patriarkan alakerran naapurin oikeuteen Kirillin asunnossa aiheutuneista vahingoista.
Alakerran remonttipölyn väitettiin vahingoittaneen patriarkan harvinaista kirjakokoelmaa, ja oikeus määräsi asukkaana olleen, entisen terveysministeri Juri Ševtšenkon maksamaan noin 20 miljoonaa ruplaa vahingonkorvauksia Kirillin hyväksi.
Tapaus herätti pilkkaa ja paheksuntaa, koska kyse oli “pölystä kirjojen päällä”, jonka olisi voinut siivota, mutta patriarkka vaati massiiviset korvaukset eikä halunnut “antaa anteeksi”.
Tapahtuma toi Leonovan nimen ensimmäistä kertaa laajempaan julkisuuteen. Myöhemmin propagandisti Vladimir Solovjov esitti viralliseksi selitykseksi, että Leonova olisi Kirillin ”serkku”.
Lutšenko kuitenkin huomauttaa, että huhuja Leonovan ja patriarkan läheisistä suhteista on ollut jo vuosikymmeniä – esimerkiksi uskontotieteilijä Aleksandr Soldatov mainitsi heidän ”lämpimät suhteensa” jo vuonna 2004.
Vuosien saatossa Leonovan rooli on laajentunut pelkästä seuralaisesta patriarkan talousasioiden vastuulliseksi hoitajaksi. Hänen nimiinnsä on rekisteröity merkittävä osa Kirillin omaisuudesta, mukaan lukien kaikki hänen autonsa – kuten Lexus RX450h, BMW X3 ja BMW X5 – sekä useita kiinteistöjä Moskovassa ja Moskovan alueella.
Yksi näistä kiinteistöistä on 200 neliömetrin kokoinen huoneisto Pietarin keskustassa asuinkerrostalossa Kryukovin kanavan varrella. Asunto on rekisteröity Leonovan omistamalle yritykselle nimeltä ”Vladolit”. Nimi vihjaa yhdistelmään Kirillin maallista nimeä Vladimir ja Leonovan etunimeä Lidia.
Proektin käsissä huhuista tosiasioita
Tutkiva journalismi on ennenkin luonnistunut Proektin väeltä. Tämänkertainen tutkinta muutti aiemmat epäilyt konkreettisiksi todisteiksi.
Tärkeimpänä uutena tietona olivat Kirillin ja Leonovan yhteiset matkat, joita Proekt pystyi jäljittämään virallisten asiakirjojen avulla. Leonova matkusti patriarkan kanssa useammin kuin kukaan muu hänen lähipiiristään, mikä korostaa heidän erityistä luonnetta.
Lisäksi Proekt vahvisti, että Kirillin omaisuutta, kuten autoja ja kiinteistöjä, on rekisteröity Leonovan nimiin – tyypillinen käytäntö Venäjän eliitillä varojen suojelemiseksi. Nämä tiedot muuttivat aiemmat huhut systemaattiseksi todistusaineistoksi pitkäaikaisesta suhteesta.
Lutšenkon analyysi: Kirkko kriisissä ja valtion käsissä
Lutšenko näkee kirjon paljastusten jälkeisen tilan erittäin vakavana. Hänen mukaansa ongelma ei ole pelkästään patriarkan henkilökohtainen moraalinen epäonnistuminen, vaan se, että kirkko on menettänyt kykynsä toimia itsenäisenä kriittisenä äänenä.
Moraalinen ulottuvuus on erityisen vakava ja paljastaa kaksinaismoralismin. Kirillin 50 vuoden suhde Lidia Leonovaan rikkoo 1700 vuotta vanhaa kanonia, joka kieltää piispoja elämästä naisten kanssa. Tämä tekee hänestä videon mukaan ”tekopyhyyden mestaria”, joka saarnaa kyhyyden ihannointia ja perinteisiä arvoja, mutta elää ylellisesti ja salaa avovaimon kanssa.
Taloudelliset väärinkäytökset 1990-luvun liiketoiminnassa ja valtava omaisuus viittaavat siihen, että hän on käyttänyt kirkollista asemaansa henkilökohtaisen rikastumisen hyväksi.
Kirkko on sulautunut osaksi valtiovaltaa, ja Lutšenko kuvailee sitä ”Putinin kirkoksi”, jonka tehtävänä on siunata valtion toimia eikä toimia hengellisenä oppositiona.
Lutšenko korostaa, että skandaali paljastaa kirkon syvän sisäisen kriisin ja sen kyvyttömyyden uudistua. Hän on huolissaan siitä, että nuoremmat sukupolvet eivät hyväksy tällaista kehitystä ja kääntyvät kirkosta pois.
Proektin tutkinta on hänen mielestään tärkeä herätys, joka pakottaa kirkon pohtimaan omaa rooliaan ja moraalista perustaa.
Kirkko on käytännössä Putinin perinneministeriö, joka noudattaa valtiojohdon sanelemaa diplomatiaa ja suorittaa valtion rituaaleja.
Kirkko tukee vahvasti Putinin sotatoimia Ukrainassa ja Kirill on ottanut roolin Putinin nöyränä alttaripoikana, joka julistaa metafyysistä sotaa syntiä ja läntisiä arvoja vastaan. Tämä ideologinen yhteistyö on syventynyt Putinin kolmannelta kaudelta alkaen, ja kirkko on antanut presidentti-instituutiolle jumalallisen valtuutuksen sekä historiallisen jatkumon Rooman keisareihin saakka
Kirillin ja Putinin suhde varallisuuteen perustuu keskinäiseen riippuvuuteen ja suojeluun. Kirill on Vladimir Putinin ja nykyhallinnon vahva tukija, joka on kutsunut Putinia ”aidoksi ortodokseksi kristityksi” ja siunannut hallinnon toimintaa.
Vastineeksi Kremlin valtionkoneisto suojelee Kirillin henkilökohtaisia skandaaleja ja peittelee niitä aktiivisesti. Viranomaiset ovat piilottaneet tiedot Kirillin asunnon omistajuudesta julkisista rekistereistä, ja valtion kontrolloima media on valehdellut hänen yksityiselämästään.
Kirkon riippuvuus on monitasoista ja rakenteellista
Kirillin tapaus paljastaa, että Kremlin perinteisten arvojen retoriikka on pääasiassa performanssia.
Patriarkka saarnaa Venäjän erityisasemaa maailmassa ortodoksisuuden viimeisenä linnakkeena, joka puolustaa perinteisiä arvoja lännen moraalista rappeutumista vastaan, mutta elää itse näiden opetusten vastaisesti.
Käytännössä kirkon itsenäistyminen vaatisi ensin Venäjän poliittisen järjestelmän muutosta, sillä nykyinen toimintamalli on rakennettu siten, että kirkko palvelee valtion ideologisia ja poliittisia tavoitteita.
**
YLE – Media: Patriarkka Kirill on salaillut kiellettyä kumppaniaan vuosikymmeniä
HS – Venäläismedia: Patriarkka Kirillillä on salasuhde Yli 50 vuotta yhdessä olleen pariskunnan yhteisasuminen herätti kysymyksiä jo vuonna 2012
