Puolan ulkoministeri ja varapääministeri Radosław Sikorski arvioi Dožd-kanavan haastattelussa 17. marraskuuta, ettei Venäjä voi saavuttaa Ukrainassa sotilaallista voittoa. Kiinan Shenzhenissä tehdään kuitenkin historiaa. Presidentit Xi Jinping, Donald Trump ja Vladimir Putin ikuistetaan yhteisiin kuviin.
Putinin pään sisään Sikorski ei näe, joten hän myöntää arvailevansa. Tilannekuva on silti kirkas: Moskovassa sodan kannatus on heikko, ja Putinin on pidettävä yllä eliitin toivoa.

”Epäilen, että Moskovassa on hyvin vähän niitä, jotka kannattavat sotaa. Suurin osa ihmisistä on väsynyt siihen, ja Putinin on pidettävä yllä Moskovan eliitin toivoa siitä, että hän löytää jotenkin ulospääsyn, onnistuu rimpuilemaan irti tästä suosta ja repimään voiton. Siksi hän tarttuu jo jokaiseen oljenkorteen”, Sikorski arvioi haastattelussa.
Koko Venäjää koskevat mielipidemittaukset tukevat Sikorskin arviota väsymyksestä, mutta kuva on kaksijakoinen: Venäjän viranomaisten agenttirekisteriin pakottaman Levadan johtajan Denis Volkovin mukaan ihmiset haluavat sodan päättyvän, mutta Venäjän ehdoilla (maaliskuu 2026). Asevoimien toiminnan kannatus oli tammikuussa 2026 76 prosenttia. Sodan jatkamisen kannatus on vahvinta juuri Moskovassa.
Sikorski luettelee Putinin toiveet: talvi murskaa Ukrainan, Ukraina romahtaa, Trump ja Xi eivät auta, eurooppalaisilta loppuvat rahat ja Ukrainalta loppuu tahto.
”Minusta Putin yrittää epätoivoisesti kaikin keinoin voittaa aikaa.”
Dožd-kanavan uutisten päällikkö Jekaterina Kotrikadze haastatteli Sikorskia Aasian ja Tyynenmeren talousyhteistyöjärjestö APEC:n huippukokouksen alla. Kokous pidetään Kiinan Shenzhenissä 18.–19. marraskuuta. Kolmen suurvaltajohtajan ensimmäinen yhteinen tapaaminen on valmisteltu samaan yhteyteen.
Kiinalle sota on hyödyllinen
Lähetyksessä kokousta ennakkoon arvioinut Kiina-asiantuntija, Berliinin Carnegie-keskuksen johtaja Aleksandr Gabujev ei odota kokouksesta Jaltan konferenssin kaltaisia päätöksiä.
”Nyt emme näe mitään samankaltaista.”
Kolmesta osapuolesta kaksi käy sotia, joita ne eivät saa päätökseen eivätkä voita. Kolmas ei ole vielä aloittanut sotaa.
Gabujevin mukaan Kiinan presidentti Xi keskittyy talouteen. Ydinasevalvonnasta Kiina ei vielä piittaa, sillä sen arsenaali jää selvästi Yhdysvaltain ja Venäjän varjoihin.
Trumpia taas on vaikea sitoa mihinkään ennalta sovittuun agendaan. Hän on ilmoittanut puhuvansa Iranista Ukrainasta ja ydinaseiden valvonnasta. Gabujev kertoo, että jotkut amerikkalaiskollegat vertaavat delegaatiota ensimmäisen vuoden kansainvälisten suhteiden opiskelijaan, joka tulee seminaariin lukematta mitään ja improvisoi professorin edessä.
Eurooppakaan ei ole Gabujevin mukaan valmistautunut paremmin, sillä neuvottelumandaatista tai neuvottelijoista ei ole sovittu. Torstaina Berliinissä tapaavat Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja monet länsijohtajat. Trump jää tapaamisesta pois.
Miksi Xi ei painosta Putinia? Gabujevin mukaan sota haittaa Kiinaa, mutta se avaa sille myös tilaisuuksia.

Venäjä on Kiinan nuorempi kumppani, joka myy raaka-aineita alennettuun hintaan. Lisäksi Kiina saa Venäjältä sotilasteknologiaa ja sotakokemusta. Länsi ei tarjoa Kiinalle vastineeksi alennuksia tullimaksuihin, markkinoita tai teknologiaa. Gabujevin kysymys on suora: miksi Kiina lopettaisi jotain, mikä sille kelpaa?
Venäjä puhuu uudesta turvallisuusarkkitehtuurista
Kotrikadze pohjustaa Sikorskin haastattelua Venäjän varaulkoministeri Sergei Rjabkovin lausunnolla. Rjabkov sanoi, ettei tiedä mitään Euroopan osallistumisesta neuvotteluprosessiin, vaikka Yhdysvaltain mukaan Eurooppa on mukana seuraavissa vaiheissa.
Sikorskin mukaan Venäjän perinteinen maailmankuva on täysin murenemassa. Venäjä on tottunut ajattelemaan, että Eurooppa toteuttaa Yhdysvaltain ohjeita niin kuin Itä-Eurooppa aikanaan toteutti Neuvostoliiton ohjeita. Moskovassa ei ymmärretä, että Ukraina ja Eurooppa päättävät asioistaan itse.
Sikorski muistuttaa, että Eurooppa on nyt Ukrainan tärkein avunantaja, sillä Yhdysvallat ei juuri nyt anna Ukrainalle rahallista tukea. Jos Venäjä haluaa sodan päätökseen, sen on pakko neuvotella Euroopan kanssa.
Venäjä puhuu uudesta eurooppalaisen turvallisuuden arkkitehtuurista ja haluaa keskustella juuri siitä. Sikorskin mukaan sota ei pääty ilman, että Moskovassa tapahtuu ajattelun täyskäännös.
”Moskovan on ymmärrettävä, ettei se voi voittaa tätä siirtomaasotaa.”
Sikorski torjuu koko asetelman uudesta turvallisuusarkkitehtuurista. Arkkitehtuuri on jo olemassa, ja se ulottuu myös Venäjälle. Sen perustana ovat Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ja Helsingin prosessi, joiden jokaisen periaatteen Venäjä on Sikorskin mukaan rikkonut. Siksi on keskusteltava siitä, miten Venäjä saadaan noudattamaan olemassa olevia sääntöjä.
Kotrikadze muistuttaa, että Venäjä on vaatinut joulukuusta 2021 lähtien, että Nato vetää joukkonsa pois Itä-Euroopasta. Tarkemmin ja käytännössä vaatimus tarkoittaa paluuta vuoden 1997 tilanteeseen. Sikorskin näkemyksen voi tulkita niin, että Venäjä ehkä yrittää samaa vedätystä uudelleen. Kreml näyttää edelleen voivansa sanella Euroopalle ja Natolle ehtoja niin kuin ennen suurhyökkäystä, vaikka Nato torjui vaatimukset jo silloin.
Venäjä on osoittautunut huomattavasti luultua heikommaksi. Samaan aikaan Yhdysvallat arvioi uudelleen sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa, ja Puola toivoisi Sikorskin mukaan lisää yhdysvaltalaisia maaperälleen.
”Me tiedämme, että Yhdysvallat tarkastelee omaa sotilaallisen läsnäolonsa konseptia Euroopassa. Esimerkiksi Puola haluaisi, että maaperällämme olisi ja siellä pysyvästi oleskelisi vielä toinenkin amerikkalainen joukko-osasto, mutta amerikkalaiset eivät ole vielä päättäneet tästä asiasta.”

Huolia Euroopassa on herättänyt se, että julkisuudessa esitettyjen näkemysten ja Putinin aiempien Trumpin-tapaamisten perusteella Yhdysvaltain johtajaan on vaikea luottaa. Tilannetta on verrattu useissa arvioissa siihen, mitä Helsingissä aikoinaan tapahtui Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella.
Ukrainan mahdollinen Nato-jäsenyys nousi esiin jo Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008, jossa Kotrikadze itse oli paikalla. Krimin liittämisen aikaan Ukrainan liittoutumattomuus oli vielä kirjattu lakiin.
Sikorskin tulkinta on selkeä: Venäjää pelotti Sikorskin mukaan se, että Ukraina oli valinnut Euroopan oikeus- ja talousjärjestyksen. Nato-jäsenyys vaatisi yksimielisyyttä, jota ei nyt ole.
Sikorski torjuu haastattelussa näkevänsä itsensä Euroopan neuvottelijana. ”Meidän on päätettävä itse, kuka meitä edustaa, ei Venäjän.”
Dublinissa Eurooppa-neuvosto ja Euroopan poliittinen yhteisö sopivat edustuksesta. Eurooppaa edustaa suurimpien maiden viisikko, ja lisäksi Puola edustaa itäistä siipeä. Sikorski olisi itse pitänyt parempana perussopimusten mukaista järjestystä ja mainitsee Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan sekä ulkoasioiden korkean edustajan. Alueen maille on luvattu kuulemiset ennen neuvotteluja ja tiedotukset jokaisen tapaamisen jälkeen. Sikorski toivoo Ukrainan luottavan heihin.
Venäjän propagandamedia pitää Sikorskia yhtenä päähaukoista
Kotrikadze huomautti Sikorskille tämän julkisesta asemasta Venäjällä. Sikorski on propagandassa suorastaan rocktähti. Sikorskin vastaus lähti siitä, että hän ajoi aluksi suhteiden normalisointia Venäjän kanssa ja sai Puolassa siitä arvostelua osakseen. Tuolloin kirkot julkaisivat yhteisen kannanoton, Kaliningradin rajaseudun asukkaille myönnettiin viisumivapaus ja Puolan ja Venäjän välillä toimi työryhmä historian vaikeista kysymyksistä. Sikorski kannatti aikanaan myös assosiaatiosopimusta EU:n ja Venäjän välille.
”Kun toinen osapuoli käyttäytyy oikein, mekin käyttäydymme oikein. Mutta jos hyökkäätte naapuriemme kimppuun, pidämme heidän puoliaan.”
Sikorski varoittaa kiirehtimästä. Euroopan ei pidä osoittaa, että se haluaa ehdottomasti neuvotella Putinin kanssa. Putin laskee hänen mukaansa talven varaan.

Ukrainan onnistuneet iskut venäläisiin öljynjalostamoihin ja Kertšin sillalle ovat Sikorskin mielestä tärkeitä symbolisia läpimurtoja, joiden pitäisi vihdoin vakuuttaa Moskovan eliitti siitä, että sotilaallinen voitto on Venäjältä pois. Vasta sen jälkeen vakavista neuvotteluista voi puhua.
Sikorski pitää virheenä sitä, että Trump, Xi ja Putin istuvat samassa pöydässä. ”Se nostaa Venäjän turhaan maailman supervallan asemaan, vaikka Venäjä ei talouden puolesta sitä ole. Maailmanjärjestyksen kolmas pilari on selvästi Euroopan unioni, ei Venäjä, jonka BKT on Italian luokkaa.”
Hän toivoo silti, että Kiina sanoo Venäjälle: riittää. Kiinalla on siihen taloudelliset keinonsa, sillä ilman Kiinan kauppaa Venäjä ei selviäisi sota-ajan pakotteista.
Sikorski torjuu vertaukset Jaltaan ja Müncheniin. Jaltan aikaan puna-armeija hallitsi Itä-Eurooppaa, eivätkä sen valtiot voineet päättää kohtalostaan. Nyt koko Eurooppa, myös Ukraina, päättää itse.
”Nämä kolme miestä eivät voi määrätä meille mitään.”
Myöskään vuoden 1938 Münchenin konferenssi ei sovi vertaukseksi: Tšekkoslovakia olisi taistellut, jos sillä olisi ollut edes yksi liittolainen. Ukraina taistelee ja on pysäyttänyt Venäjän armeijan.
Amerikkalaisneuvottelijat sanovat Sikorskin mukaan, että Putin tarvitsee koko Donbasin voidakseen julistaa voittoa.
”Ukraina ei ole velvollinen lahjoittamaan hänelle voittoa.”
Sikorskia huolettaa silti. Menneiden siirtomaasotien historiassa diktaattorit eivät usein saa luotettavaa tietoa tilanteesta. He yliarvioivat asemansa ja tekevät myönnytyksiä liian myöhään hyökkäyksen uhrien kannalta ja usein liian myöhään myös itselleen.
..
Trump sai poikkeuksellisen hienon vastaanoton Shenzhenissä. Xi saapui lentokentälle.
YLE:n Juri von Bonsdorff arvioi Trumpin vahvuuksia seuraavien vuosien aikana.
..
Kirjoittaja tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli 90 venäläistä journalistia ja mediatutkijaa