Media elää Venäjällä diktaattorin ajassa. Ulkomaille lähteneet toimitukset koettavat täyttää uutisnälkää.
On aika tehdä väliraportti mysteeristä: miksi ihmiset eivät uskoneet propagandaa Leonid Brežnevin johtaessa Neuvostoliittoa, mutta uskovat valheita Vladimir Putinin diktatuurissa?
Naapurimaassamme journalismin tulevaisuus synkkä
Vastaisuudessa journalismia opitaan ulkomailla, kuten neuvostovuosina, koska juuri kenelläkään ei ole mahdollisuutta päästä töihin kunnon toimituksiin – Venäjällä.
Journalismi on yhteiskunnan peili, joka avaa toimiessaan kurkistusreiän suljettuun maailmaan.
Neuvostoliitossa pienet piirit omaksuivat näkemyksiä ulkomailta. Kun aika koitti, maassa oli valmiina joukko media-alan ammattilaisia, jotka osasivat siirtyä propagandasta tiedon välittäjiksi.
Itsesensuuri ainoana ohjenuorana
Viime vuosina sama on toistunut toisinpäin. Kremlin ohjauksessa valtion tukema media ei yritäkään arvostella valtion johtoa vaan päinvastoin toimii nurisematta 20 vuoden aikana syntyneiden rajoitusten puitteissa.
Viihdettäkään ei tehdä miten sattuu. Osa suosituimmista ohjelmista on lopetettu, koska näiden juontajien mielestä maa on sodassa.
Sosiaalisen median rajoittaminen on edennyt liki kiinalaiseen malliin, mutta edelleen lukuisat YouTubessa julkaistavat venäjänkielisten toimitusten videot ovat erinomaisia niin asian kuin viihteen parissa.
Venäjäläiset käyttävät muun muassa Facebookia, vaikka valtiovalta koettaa estää Metan toimintaa niin kuin se tekee turhaan TikTokillekin.
Valtiovaltaakin kiinnostaa vaikuttaa alle 20-vuotiaiden käsityksiin.
Median kuluttajia ohjataan kovalla otteella – myös väkivallan ihannoinnin avulla
Kansallistunteen nostamisessa näkyy yhteiskunnan militarisoituminen.
Diktaattori esitetään ihmisenä, joka ei sääli ketään ja on erehtymätön. Propagandaa tekevät ammattilaiset.
Toimittajien kykyä ja halua mukautua valtajärjestelmään ei pidä aliarvioida. Valtakunnan julkisuudessa näkyvien, kuten Dmitri Kiseljovin takana, on paljon henkilökuntaa.
Venäjänkielinen media ei rajoitu naapuriimme, mutta venäjä on menettänyt merkityksensä maailmanlaajuisesti tärkeänä uutiskielenä.
Yhdelläkään venäjänkielisellä medialla ei ole takavuosien vaikutusvaltaa eikä niitä edes seurata entiseen tapaan.
Halu tiedonvälitykseen säilyy
Yllättävänkin monet journalistit onnistuivat 1980-luvulla uudistumaan.
Varsinkin ulkomaiden tiedotusvälineitä seuranneet nostivat lehdistön ja tv:n sekä yksityiset radioasemat kommunististen periaatteiden noudattajista suhteellisen nopeasti laadukkaiksi työpaikoiksi.
Osingoille pyrkineiden länsimaiden media-alan ammattilaisten ja liikemiesten kanssa Venäjälle syntyi uusi mediakulttuuri. Tästä on jäljellä vain muistoja.
Median julkaisuvapaus on melkein aina suhteellista. Venäjällä vaikeudet alkoivat heti Putinin tultua nimitetyksi presidentiksi. Sensuuri on syventynyt yhtä tahtia yhä autoritaarisemman hallinnon diktatuuriksi kehittymisen myötä.
Vapaudet ovat menneet pitkäksi ajaksi vaikka vastoin oletuksia Venäjä olosuhteiden pakon vuoksi avautuisikin – liberalisoituisi näennäisesti, kuten on tapahtunut aiemminkin.
Journalismi syntyy uudelleen internetissä
Uudet media-alan innovaatiot ovat jo nostaneet venäjänkielisen journalismin tasoa. Monet jaksavat yrittää maanpaossakin.
Ulkomaille lähteneet toimittajat ovat tehokkaita ja osaavat työnsä. Toimitukset laajentuvat useille alustoille ja seuraavat maailmaa tarjoten henkireiän maailman ja maansa tilasta kiinnostuneille.
Venäjältä sodan alettua lähteneet toimitukset selvittävät edelleen epäkohtia ja julkaisevat videoita epäsuosituista aiheista, joista suuri osa venäjäläisistä ei halua kuulla mitään.
– Vielä 50 haastattelun jälkeen jokainen ammattilainen yllättää, sanoo työtään jatkava toimittaja Jarmo Koponen.
Ulkomaille muuttaneiden toimittajien ja aktivisten haastatteluista syntynyt aineisto on osa kirjoittajan kaavailemaa eräänlaista testamenttia journalismin muutoksesta yhden toimittajan aktiiviuran aikana.
Vuoden 2023 aikana kerätty materiaalia näkyy jo aiemminkin ainakin omissa somekanavissa aihetunnisteella #muukalaismedia
Koponen on työskennellyt vuodesta 1985 venäjäläisen median parissa – kirjeenvaihtajana, diplomaattina ja verkkolehden tuottajana.
**
Linkki YouTubeen:
Videon ensiesitys oli Suomi-Venäjä -seuran YouTubessa marraskuun 27. päivä 2023. Alkuperäiseen videoon lisätty Koposen omalle kanavalle esitelmää vahvistavia dioja.
