Syksyinen Göteborgin tutkivien journalistien tapaaminen oli valtava ponnistus järjestäjiltä, ja runsauden sarvi osallistujille.
Venäjänkielisen median seuraajalle tarjottiin uusia selvityksiä kiinnostavasti.
Keskeistä rajat ylittävä yhteistyö
Toimitusten ja yksittäisten työntekijöiden turvallisuus korostui useissa konferenssin tapaamisissa niin käytävillä kuin esityksissäkin.
Maailmaamme kiertää jatkuvasti joukko tietoverkkojen ”viruksia”, joita ovat ihmiset tehneet toisten seuraamiseksi.
Yksi näistä on Pegasus, joka luotiin Israelissa vakavan rikollisuuden tutkimista varten. Sille on löytynyt muitakin käyttötarkoituksia: aktivistien, toisinajattelijoiden, yritysjohtajien ja toimittajien vakoilussa.
Göteborgissa urkkijoista kertoivat muun muassa Pegasusta pitkään jäljittäneet.
Venäjältä vuonna 2014 toimituksensa Latviaan vieneen Galina Timtšenkon puhelimesta löydettiin Pegasus-vakoiluohjelma. Riippumattoman venäläismedian – Meduzan, toimitusjohtajan puhelin ”saastui” todennnäköisesti Saksassa, jossa tämä oli tapaamassa Venäjältä muuttaneita media-alan toimijoita.
Pegasus yhdistetään usein valtiollisiin toimijoihin, koska se on paitsi tehokas myös kallis.
Uudenaikaiset – kaupallisen vakoiluteollisuuden ohjaamat tarkkailuvälineet – tekevät käytännössä jokaisesta riippumattomasta toimittajasta ja kaikista heidän lähteistään haavoittuvia. Citizen Labin johtaja Ron Deibart muistutti omassa puheenvuorossaan, että yhtenä kauniina hetkenä mukana kantamasi puhelin voi salakuunnella sinua kuka ikinä sitten oletkaan.
Annoin kanadalaisyliopiston tutkijoiden tarkastaa puhelimeni. Toistaiseksi kaikki hyvin.
Jokaisen kannattaa varmistaa aina silloin tällöin suojauksensa. Applelle ja muillekin on tärkeää, että turvallisuussuositukset otetaan tosissaan ja tarkastukset tehdään ajallaan.
Kansainvälistymisen myötä tutkivan journalismin rajat ovat laventuneet.
Ikiaikaista on kuitenkin se, että valmiissa töissä näkyy tekijöiden valmius sitoutua hitaaseen ja pitkään kestävään työhön, jossa oivalluksilla ja sattumillakin on aina sijansa.
Pohjoismaisen yhteistyön esittely vakuutti
Putinin salaista sotaa selvittäneessä hankkeessa etsittiin vuoden ajan lähteitä, tutkittiin tietokantoja ja kuvattiin tuntikausia rakennuksia, joiden kautta löydettiin yhteys kymmeniin venäläisiin tiedustelupalveluiden virkamiehiin.
Satelliittikuvien ja vuosikymmenen ajan kerättyjen alustietojen avulla selvitettiin Pohjoismaiden vesillä liikennöivien venäläisten alusten reittejä ja toimintaa.
Aikaansaava journalistien verkosto
Tutkivien journalistien kattojärjestö GIJN on voittoa tavoittelematon kansainvälinen yhdistys, joka on sen perustamisesta – vuonna 2004 – laajentanut toimintaa 90 maahan, joissa työskentelee yhteensä 244 jäsenjärjestöä.
Järjestö kertoo kotisivuillaan, että se käyttää kymmeniä kieliä ja mahdollistaa osaltaan, että yritteliäät toimittajat saavat tiedot parhaista työkaluista, teknologiasta ja koulutuksesta vallan väärinkäytön ja vastuun puutteen selvittämiseen.
Perusperiaatteiden toteutumisen voi todentaa tapaamisissa, jollainen Göteborgin konferenssikin oli. Jokainen tutkimus on omanlaisensa, mutta käytännön kokemuksista kertominen auttaa kollegoita enemmän kuin parhaimmatkaan pelkästään teoriassa toimittamista tuntevat.
Konferensseihin kuuluvat antoisat käytäväkeskustelut
Venäjältä lähtenyttä The Insider -sivustoa vetävä Roman Dobrohotov, 40, kertoo sivuston kasvaneen maasta muuton jälkeen. Parinkymmenen hengen porukka on laajentunut 60 työntekijän ryhmäksi, joka tekee aidosti kansainvälistä julkaisua.
– Emme todellakaan aio pienentyä, Dobrohotov sanoo, ja esittelee rahoituksen olevan – toistaiseksi – kunnossa kansainvälisten rahoittajien avulla.
Vasta Venäjän kehittyminen oikeusvaltioksi voisi turvata tiedotusvälineet.
Myönteisesti tulevaisuutta arvioiva päätoimittaja muotoilee, että erityisesti tutkivan journalismin tukemisen pitäisi olla valtion ohjelmassa ja julkaisujen verovaroin rahoitettuja niin kuin siltojen rakentamisen sujuvan tieverkon ylläpitämiseksi.
Reporting on Russia from the Outside — From Investigating Ukraine to AI-Powered Analysis
Vaarallinen projekti
Vuonna 2018 perustetun Proekt-sivuston kustantaja vetää porukkaa, jolla ei ole enää yhtä yhteistä toimitusta vaan useampia työskentelypaikkoja useissa maissa.
Göteborgissa tavatessamme Polina Machold, 37, asui Georgiassa, joka ei ollut sopiva paikka koko toimitukselle, kun se joutui lähtemään Venäjältä vuonna 2o21.
Macholdia kutsuttiin tutkivien toimittajien tapaamisessa todelliseksi kriisijohtajaksi: hän on jo vuodesta 2011 lähtien saanut tuntea sen, miten venäläisten tiedotusvälineiden on mukauduttava tiukentuneeseen ohjailuun ja sensuurin etenemiseen.
Survival Strategies for Exiled Investigative Media — and Any Independent Newsroom
Menestyksekkään Proektin joutsenlaulu Venäjällä oli se, kun valtio nimesi sivuston ”epätoivotuksi organisaatioksi”.
Järjestöjen ja toimitusten leimaamisella valtiovalta varmistuu, etteivät kriittiset äänet voi enää vapaasti kerätä rahoitusta hankkeilleen, ja että ihmiset harkitsevat voivatko nämä olla millään tavalla yhteydessä leimattujen kanssa. Sama koskee myös ”ulkovaltojen agentteja”, joiksi maan oikeusministeriö voi listata henkilöitä ja toimijoita niin Venäjällä kuin ulkomaillekin muuttaneita.
Viimeinen tönäisy Proektin väen maanpakolaisuuteen oli se, että viranomaiset ahdistelivat toimittajien perheitä.
Venäjälle toimituksella ei ole enää asiaa.
– En aio palata, sanoo Machold, jota on helppoa uskoa monestakin syystä. Keskeisin on sivuston tinkimätön sisältö, joiden tekijöistä tämä tuntee syystä ylpeyttä.
Esimerkiksi YouTubeen ladatut videot saa vaikka tekstitettynä. Aiheet ovat rankkoja ja faktat pitävät kutinsa.
Barents Pressin muukalaistoimittaja-hanke
Vaikka en ole itse kunnostautunut tutkivan toimittamisen parissa, otin tarjoutuneen tilaisuuden vastaan, ja lähdin matkaan Göteborgiin Barents Press Suomen jäsenenä. Minua kiinnosti erityisesti tavata venäjänkielisiä kollegoita.
Tähän tarjosi erinomaisen mahdollisuuden osallistuminen tapaamisiin, joihin ottivat osaa myös Suomen Barents Pressin mukaan kutsumat ja Helsingin Sanomain Säätiön tukemat venäläiset toimittajat.
Omissa raporteissaan he kertovat tapaamisista olleen hyötyä.
Barents Press Suomen ryhmään Ruotsissa kuuluivat Anna Jarovaja (oik), Vjatseslav Gorodetsky, Georgi Tšentemirov, Timo Sipola ja Jarmo Koponen.
