Eläkeläinen Viktor Gilin kantaa kylttiä, jossa lukee: ”Vladimir Putin! Miksi takamaiden Permistä on tullut rintamalinja? Sota tuhoaa planeetan!” Kuva on julkaistu Telegram-kanavalla ”Planeetan pelastajat”.
**
Venäjä on järjestelmällisesti tukahduttanut vapaan median, riippumattomat järjestöt ja kriittisen ajattelun.
**
Riippumattoman journalismin tarve ei ole koskaan ollut suurempi – se on ainoa keino murtaa valtion rakentama valheiden verkko.
Siksi toimittaja Valeri Potashovin kuulustelut Karjalassa ovat vain yksi esimerkki siitä, miten journalistit joutuvat viranomaisten hampaisiin. Potashovin asunnossa Petroskoissa tehtiin kotietsintä Syktyvkarin kaupungin tuomioistuimen päätöksellä ja Komin kansalaisaktivisteja ja toimittajia vastaan aloitetun rikosoikeudenkäynnin perusteella.
Koko etsintä saattoi myös perustua virheeseen, sillä se keskittyi löytämään toimittajan yhteyden Venäjällä kiellettyyn Novaja Gazeta Europaan.
Vaikka Venäjällä edelleen toimivan Novaja Gazetan kanssa töitä tehnyt Potashov pääsi palaamaan kotiinsa, hänen tapauksensa osoittaa, kuinka vaaralliseksi toimittajan ammatti on Venäjällä muuttunut.
Luennot ja näyttelyt syytteen alaisina
Venäjällä valtio käyttää jopa valtiopetossyytteitä vaientaakseen kriittisiä ääniä. Potashovin kuulustelu liittyy tutkintaan, joka kohdistui toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja ja kansalaisaktivisteja vastaan samaan 12 alueella Venäjällä. 
Aiemmin 7×7 mediaprojektissa mukana ollut Revolt-keskuksen johtaja Pavel Andrejev joutui tutkinnan kohteeksi, koska hänen johtamansa kulttuuritila Komin Syktyvkarissa järjestää näyttelyitä ja luentoja, jotka eivät miellytä viranomaisia.
Kapina-keskus perustettiin vuonna 2019 itsenäiseksi kulttuuritilaksi. Novaja Gazeta Europe kirjoittaa, että lainvalvontaviranomaisilla on ”kaunoja” Andrejevia vastaan, mutta lähde kuitenkin kertoi Novajalle, että ratsiat eivät liity maanpetosjuttuun.
Pavel Andrejev oli vuoden 2022 Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Russian Memorial -järjestön johtokunnan jäsen. Andreev kieltäytyi kommentoimasta tapausta, kun Barents Observer otti häneen yhteyttä. Tämä asuu nykyään Ranskassa.
Andrejevin tapaukseen väitetysti liittyen pidätettyjen joukossa ovat ihmisoikeusaktivisti Svyatoslav Khromenkov Irkutskissa sekä ihmisoikeusaktivistit Irina Protasova ja Olga Vasilyeva Joshkar-Olassa, toimittaja Valeri Potashov Karjalassa, SOTAVisionin kirjeenvaihtaja Ekaterina Tkacheva Kaliningradissa ja toimittaja ja Jabloko-puolueen aktivisti Aleksei Sabelski Veliky Novgorodissa.
Etsintöjen ja kuulustelujen jälkeen aktivistit vapautetaan yleensä todistajan asemassa.
Revolt-keskuksen toimitusjohtaja Daria Tšernysheva on Kommersant-lehden mukaan pidätettynä ja häntä syytetään ulkovaltojen agenttien rekisteriin merkitsemistä varten tarvittavien asiakirjojen toimittamatta jättämisestä.
Syytteet yhteistyöstä ulkomaisten tahojen kanssa ovat tuttu kaava: ne mahdollistavat ankarat rangaistukset ja luovat pelon ilmapiirin, jossa itsenäinen ajattelu on rikos.
Päätoimittaja Oleg Grigorenko muistuttaa omassa somen päivityksessään – toimituksellisessa vetoomuksessa, että julkisista ongelmista puhuminen ja niiden ratkaiseminen, epäoikeudenmukaisesti vainottujen ja kidutettujen ihmisten auttaminen – on osoitus todellisesta isänmaallisuudesta.
Venäjän nykykehyksessä kansalaisyhteiskunta on romahtanut
Vapaiden äänien tukahduttaminen on systemaattista, lakien keinoin toteutettua ja oikeudellisesti vahvistettua. Sortotoimissa on kyse etenemisestä ennalta laaditun suunnitelman pohjalta.
Venäjän nykyhallinto rakentaa ”uutta muuria” länsimaiden ja Venäjän välille: erityisesti tämä näkyy koulutuksen ja tieteen alueella mutta myös kaiken mahdollisen kanssakäymisen minimoimiselle ja omaan tai Kiinan kykyyn luottavaan kehitykseen.
Media on pakotettu siirtymään maan rajojen ulkopuolelle, järjestöjä lakkautettu tai pyyhitty pois, aktivistit vangittuina tai pakolaisina.
Tämä ei ole vain huolestuttavaa vaan demokratian rippeiden romahdus.
Agenttilaki: Valtion määrittelemä ”kansalaisyhteiskunta”
Venäjän “ulkovaltojen agenttilaki” on ollut jo toista vuosikymmentä vuotta yhteiskuntaa jakava ja kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista edistävä järjestelmä. Lain avulla viranomaiset voivat leimata järjestöjä ulkovaltojen agenteiksi ja estää niissä toimivien ihmisten ja lopulta koko organisaation toiminnan.
Aluksi kyseessä olivat selkeästi ulkomaalaisten kanssa yhteistyötä tehneet, mutta jo vuosia kuka tahansa on voinut tulla leimatuksi. Sodan aikana otteet ovat kiristyneet entisestään.
Taustalla sorron kovenemiseen vaikuttaa Putinin 4. maaliskuuta 2022 allekirjoittama tiukennettu sääntelyn, joka kriminalisoi “väärän tiedon” jakamisen Venäjän asevoimista. Rangaistuksina jopa 15 vuoden vankeus. Yksittäisten ihmisten median ja kansalaisjärjestöjen leimaamiseen ja kontrollointiin voidaan käyttää myös asetuksia, jotka leimaavat tekijät ”ei-toivotuiksi”.
Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja järjestön, RSF:n laskujen mukaan kolmasosa “ulkovaltojen agentit” listalle joutuneista on mediatoimijoita, ja “ei-toivottujen”-listalle on lisätty muun muassa hyvin tunnettuja ja arvostettuja journalistisia julkaisuja, joista monet tunnistavat ainakin sellaiset nimet kuin The Moscow Times, Bellingcat ja Insider.
Venäjän oikeusministeriö on ratkaisuissaan luova. Edellisessä listauksessa mukaan otettiin Yale-yliopisto ilmeisesti myös siksi, että Putinin vastustaja, viime vuonna murhattu Aleksei Navalnyi oli jatko-opiskelijana. Yliopisto on ollut useiden Venäjän oligarkkien lasten suosiossa. 
Kaikki yhteistyö Yalen kanssa on Venäjällä kielletty, ja henkilöt, jotka jatkavat yhteistyötä, voivat joutua hallinnolliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen. Venäjän syyttäjälaitos perusteli päätöstä muun muassa sillä, että Yalen yliopisto osallistuu kansainväliseen boikottiin Venäjää vastaan, tukee taloudellisia pakotteita ja dokumentoi Venäjän oletettuja sotarikoksia Ukrainassa.
Neuvosliitto ei vastaavaan älyttömyyteen edennyt, arvioi historiantutkija, sosiologi Dmitri Dubrovski Current Time -lähetyksessä keskiviikkona. Se ei koskaan julistanut kokonaisia oppilaitoksia ”ei-toivotuiksi järjestöiksi”, vaikka matkustamista ja kansainvälistä yhteistyötä rajoitettiin.
Dubrovskyn mukaan Venäjän viranomaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti epäluuloisesti kaikkeen korkeakoulutukseen, erityisesti ulkomailla saatuun. Vastaavaa tiedeyhteisön eristämistä ei naapurimaamme ole kokenut sitten Stalinin aikojen.
Viimeinen demokratian valvoja kaadettiin
Venäjän historiallisen muistin sovittaminen epätieteellisiin raameihin etenee monella tasolla. Yksi näistä toimista on ollut Memorialin – Venäjän vanhimman ihmisoikeusjärjestön – lakkauttaminen lopullisesti vuonna 2022. Järjestön aktivisteja on vangittu, ja monet ovat jättäneet Venäjän.
Tuore kansalaisyhteiskunnan tuhoamispäätös on myös vaalivalvontaa tehneen Golos-järjestön lakkauttaminen.
Golos-vaalitarkkailujärjestön johtaja Grigory Melkonyants tuomittiin vastikään viideksi vuodeksi “ei toivottujen”-järjestön tukemisen kieltävän lain nojalla.
Järjestön paljastamat vaalivilpit ja vastustus sähköistä äänestystä kohtaan olivat liikaa hallinnolle.
Sähköinen äänestys, jota Golosin entinen johtaja Roman Udod kutsuu “vaalien murhaajaksi”, mahdollistaa tulosten manipuloinnin ilman jälkiä – ja tekee demokraattisesta osallistumisesta huonon näytelmän, jossa käsikirjoituksen laatii Venäjälle Moskovan Kreml.
Tekninen kehitys on muutenkin diktaattorille avuksi. Tekoäly on tehnyt propagandan levittämisestä entistä tehokkaampaa.
Lapsisotilaiden kasvatus: Aseet käteen, propaganda mieleen
Erityisen huolestuttavaa on lasten järjestelmällinen aivopesu.
Propagandisti Vladimir Solovjovin mediakonsernin “Hiekkalaatikko”-projekti tuottaa animaatiosarjoja, joissa Putin esitetään sankarina ja länsijohtajat vihollisina.
Animaatiosarjojen hahmot on luotu tekoälyn avulla, mikä tekee sisällöstä visuaalisesti houkuttelevaa ja uskottavaa – erityisesti lapsille, jotka eivät vielä osaa erottaa fiktiota todellisuudesta.
[Ohjelman traileri sisälsi sarjakuvan, jossa maailman johtajien vauvaversioita muistuttavat tyylitellyt kuvat keskustelivat vitsikkäästi ajankohtaisista asioista.]
Kun propagandaa toistetaan varhaisesta iästä lähtien, syntyy sukupolvi, joka suhtautuu sotaan ja autoritaarisuuteen normaalina osana arkea. Tämä eroaa radikaalisti siitä, miten sodan todellisuus koetaan demokraattisissa yhteiskunnissa.
Uuden median hyödyntäminen on osa laajempaa lasten aivopesua. Niiden rinnalla kulkee myös militarisointiohjelma, jossa lapsille opetetaan aseiden käsittelyä ja sotilastaitoja jo varhaisessa iässä.
Väitöskirjatutkija Jonna Alava pitää kehitystä erityisen vaarallisena. Hänen mukaansa lasten varhainen altistaminen propagandalle ja sotilaalliselle kasvatukselle on paitsi eettisesti kestämätöntä, myös yhteiskunnallisesti tuhoisaa.
“Kun lapsille opetetaan, että kriittinen ajattelu on uhka ja aseet ratkaisu, kylvetään pelon ja väkivallan kulttuuria, jonka seuraukset näkyvät vuosikymmeniä eteenpäin”, Alava varoittaa.
Lapset voivat päätyä uskomaan valheisiin, jos niitä ei torjuta tehokkaasti kotioloissa.
– Natsi-Saksasta on tutkimuksia siitä, että fasistisen kasvatuksen alaluokilla saaneille oli todella traumatisoiva kokemus, kun yhteiskunnan piti muuttaa nopeasti suuntaa, Alava sanoo Opettaja-lehden haastattelussa.
Tiedon vankileiri miljoonille
Samalla valtio rakentaa näennäistä kansalaisyhteiskuntaa, jossa toimii vain hallinnon hyväksymiä järjestöjä – luoden harhakuvan demokraattisesta osallistumisesta.
Venäjä kehittää myös omaa internetiään, jonka tavoitteena on eristää kansalaiset ulkomaisista tiedonlähteistä.
Saksalaismedia DW:n raportin mukaan Venäjän oman virtuaalimaailman ja somen kehityksessä on edistytty, vaikka täysin itsenäinen verkko ei ole vielä valmis. Tavoitteena on kuitenkin selvä: täydellinen kontrolli tiedonvälityksestä.
Kansainvälisen yhteisön on ymmärrettävä, että kyse ei ole vain Venäjän sisäisestä asiasta. Autoritaarinen hallintomalli ei tunne rajoja. Jos siihen ei puututa nyt, sen vaikutukset ulottuvat myös Eurooppaan.
Lainsäädännön epämääräisyys mahdollistaa mielivaltaiset syytteet.
Järjestöt ja toimijat pakenevat maasta tai joutuvat sulkemaan toimintaansa, mikä syventää yhteiskunnan atomisaatiota.
Venäjän kansalaisyhteiskunnan tuhoaminen ei ole vain poliittinen tragedia – se on inhimillinen katastrofi, joka vie toivon miljoonilta.
