Lehdistönvapauden kriisi koskettaa jokaista maata. Suurin osa maailman vangituista toimittajista istuu vankiloissa Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Globaali etelä kantaa tämän kriisin raskaimman taakan, mutta paine kasvaa vakiintuneissa demokratioissakin.
V-Demin Democracy Report 2026 mukaan demokratia on palannut vuoden 1978 tasolle. Autokratiat ylittävät lukumääräisesti demokratiat ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Lähes kolme neljästä ihmisestä elää autoritaarisessa järjestelmässä.
Tästä muistutti Wienissä erityisedustaja Anu Juvonen. Hän toimii Sveitsin ETYJ-puheenjohtajuuden kansalaisyhteiskunnan erityisedustajana ja Demo Finlandin toiminnanjohtajana.
Wienissä puhuivat ne, joita sota koskee
ETYJ:n inhimillisen ulottuvuuden kokouksessa Wienissä 11.–12. toukokuuta tilanne näyttäytyi omanlaisenaan. Paikalla oli 355 osallistujaa.
Venäjän ääni oli vaimea. Ukrainalaisten asiantuntijoiden ja mediatyöntekijöiden panos oli poikkeuksellisen vahva.
He eivät puhuneet sodasta etäältä. He puhuivat siitä käytännön esimerkein.
Viime vuonna maailmassa surmattiin 130 toimittajaa. Se on enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1992. Yli kolmesataa toimittajaa istuu tällä hetkellä vankilassa.
Määrä on lähes kaksinkertainen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. CPJ:n pääjohtaja Gypsy Kaiser korosti kokouksessa, että valtaosa kuolemista on sidoksissa Israelin hyökkäykseen Gazaan. Ukrainassa venäläiset droonit tappoivat neljä toimittajaa vuonna 2025.
ETYJ-alue ei ole säästynyt tältä kehitykseltä. Vuoden 2025 lopussa 96 toimittajaa istui alueen vankiloissa, suurin osa Azerbaidžanissa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Vakoiluohjelmia, kasvojentunnistusjärjestelmiä ja pakotettuja tunnustusvideoita on dokumentoitu EU-jäsenmaiden alueella.
Digitaalinen tila ei ole enää erillinen kysymys
Sveitsin ETYJ-puheenjohtajuuden painopiste on digitaalinen kansalaistila. Sveitsi johtaa myös Vapaan verkon koalitiota vuonna 2026.
Tavoite on monitoimijainen: hallitukset, kansalaisyhteiskunta, teknologiayritykset ja media toimivat yhdessä.
Autoritaariset järjestelmät hallitsevat yli kahta kolmasosaa maailman väestöstä, niin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kuin Euroopan periferiassakin.
Kaunistellut ilmaisut luovat rinnakkaistodellisuuden
Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat tuoneet esiin journalismin perustavanlaatuisen eettisen haasteen. Kielen käyttö on itsessään ase. Venäjä on johdonmukaisesti korvannut todellisuutta kuvaavan sanaston propagandistisella vastineella.
Karkotuksesta tulee ”evakuointi”. Siviilien pakkosiirrot kuulusteluleireille muuttuvat virallisessa kerronnassa ”integraatioksi”. Kaupunkien tuhoaminen nimetään ”vapauttamiseksi”.
Nämä eivät ole käännösvirheitä. Ne ovat tietoisia sanavalintatoja, joilla väkivalta tehdään kansainvälisessä viestinnässä siedettäväksi. Ukrainan journalismin etiikan toimikunnan Andriy Kulykov muotoili asian Wienissä suoraan:
”Venäjä valehtelee ennen hyökkäystä. Se valehtelee hyökkäyksen aikana. Se valehtelee hyökkäyksen jälkeen kieltääkseen vastuunsa, hämärtääkseen todisteet ja uuvuttaakseen kansainvälisen yhteisön reagointikyvyn.”
Kyberuhkat eivät ole irrallaan sodankäynnistä
Tässä tilanteessa objektiivisuus ei tarkoita neutraaliutta. Tällä hetkellä 26 ukrainalaista mediatyöntekijää istuu venäläisissä vankiloissa.
Ukrainan tietoturvatiimi käsitteli vuonna 2025 tuhansia kyberhyökkäyksiä.
Kohteina olivat mediatoimitukset, paikalliset viranomaiset ja ihmisoikeustyöntekijät. Hakkeroidun toimittajan laite voi tarkoittaa, että sotarikostodisteet eivät tavoita julkisuutta.
Kolme erityisen paljastavaa paradoksia
Ensimmäinen koskee Georgiaa. Maa hakee ETYJ:n puheenjohtajuutta vuodelle 2027. Samalla se on kriminalisoinut yhteistyön ETYJ:n kanssa. Toimittajia ja ihmisoikeuspuolustajia syytetään ”vieraan organisaation avustamisesta vihamielisessä toiminnassa”.
Syytteet on kytketty Moskovan mekanismiin. Se on ETYJ:n käytännön väline, jolla jäsenvaltiot voivat käynnistää riippumattoman ihmisoikeustutkinnan toisessa jäsenmaassa ilman kohdemaan suostumusta.
Georgian entinen oikeusasiamies kertoi kokouksessa henkilökohtaisesti, että valtion turvallisuuspalvelu kutsui hänet kuultavaksi. Syynä oli tietojen toimittaminen ETYJ:n Moskovan mekanismille. Rikossyyte perustui artiklaan 319, joka kriminalisoi yhteistyön ”vieraan organisaation kanssa vihamielisessä toiminnassa”.
Yli kaksitoista kansalaisjärjestöä on lakkautettu, koska ne tukivat mielenosoittajia. Lehdistönvapausindeksissä maa on pudonnut vapaasta ei-vapaaksi.
Sama kaava toistuu globaalissa etelässä: kansainväliset valvontamekanismit torjutaan juuri silloin, kun niitä eniten tarvitaan.
Toinen paradoksi koskee Azerbaidžania
Kesäkuun 2024 jälkeen yli kymmenen toimittajaa on tuomittu poissaolevana. Liikkumisvapautta on rajoitettu ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä. Ihmisoikeusaktivisti Anar Mammadli pidätettiin huhtikuussa 2024 ETYJ-toimintaan osallistumisen jälkeen. Hän on edelleen vankilassa.
Tapaus on suora kostotoimi kansainväliseen ihmisoikeustyöhön osallistumisesta. Predator-vakoiluohjelman käyttö toimittajia vastaan on dokumentoitu. Asia on viety Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Kaiser muistutti, että Azerbaidžan harjoittaa rajat ylittävää sortoa myös ulkomailla. Egyptiläistoimittaja Basma Mustafan tapaus ulottui Saksaan, Sveitsiin ja Libanoniin. Kaava on sama: vakoilu, verkkohäirintä ja poissaolotuomiot.
Demokratiat toteuttavat Kremlin sensuuria
Kolmas paradoksi on hiljaisempi mutta yhtä vahingollinen.
Länsimaisten pakotteiden sivuvaikutuksena teknologiayritykset ovat poistaneet VPN-palvelunsa ilman lakisääteistä velvoitetta.
Venäjällä toimivat toimittajat ja ihmisoikeuspuolustajat menettävät turvallisen pääsyn verkkoon juuri silloin, kun he sitä eniten tarvitsevat. Demokratiat toteuttavat tahattomasti Kremlin sensuuria.
Citizen Labin johtaja Ron Deibert varoitti kokouksessa laajemmasta ilmiöstä: teknologiayritysten luottamustiimit ovat lähes hävinneet. Yritykset hyötyvät taloudellisesti haitan verkostoista.
Tilannetta pahentaa Yhdysvaltojen käänne. Maa on siirtynyt vakoiluohjelmien säätelijästä niiden mahdollistajaksi.
Lehdistönvapaus on turvallisuuspolitiikkaa
Toivottomuuteen ei ole syytä. Viro myöntää vuosittain 35 oleskelulupaa uhanalaisille toimittajille. Malli on yksinkertainen ja monistettavissa.
Ukrainassa yli miljoona ihmistä on suorittanut kyberturvallisuuskursseja. Digitaalinen lukutaito on siellä jo kirjaimellisesti hengissä pysymistä.
Ratkaisut ovat olemassa. Pulma on rahoituksessa ja poliittisessa tahdossa. Eksiilimedia tarvitsee pitkäjänteistä institutionaalista tukea.
Exiilimedia tarvitsee pitkäjänteistä institutionaalista tukea. Projektikohtainen rahoitus luo katkoksia juuri silloin, kun jatkuvuus on tärkeintä. Erityisedustaja Juvonen muistutti erikseen, että ETYJ-kokouksiin osallistuminen on suojattava kostotoimilta.
Naisiin kohdistuvat digitaaliset uhkat ovat erityinen ongelma. Koordinoitu sukupuolistunut häirintä ja tekoälypohjaiset syväväärennökset ajavat naistoimittajia pois julkisesta tilasta.
Mitä ETYJ:n jäsenvaltioilta vaaditaan
VPN-palvelut on poistettava pakotelistoilta. Jäsenvaltioiden on käynnistettävä Moskovan mekanismi rajat ylittävän sorron dokumentointiin. Georgian ja Valko-Venäjän tapaukset ovat kiireellisimmät.
Ministeriöpäätös 3/18 toimittajien turvallisuudesta on pantava täytäntöön. ETYJ:n mediavapauden toimiston työtä on tuettava täysimääräisesti.
Uhanalaisille toimittajille suunnattuja oleskelulupaohjelmia on laajennettava. Maanpakolaismedia rahoitus on järjestettävä institutionaalisesti, ei projektikohtaisesti.
Nämä eivät ole kalliita toimenpiteitä. Ne ovat strategisia investointeja.
ETYJ:n RFoM-toimiston johtaja Philippe Tremblay muotoili kokouksen ytimen selväsanaisesti:
”Mediavapaus on turvallisuutemme perusta ja strateginen voimavara. Turvallisuusargumenttia ei saa käyttää verukkeena rajoittaa riippumatonta journalismia.”
Vapaan journalismin puolustaminen ei ole periaatekysymys. Se on turvallisuuspolitiikkaa. Se alkaa siitä, että jäsenvaltiot tunnustavat vastuunsa.
Kirjoittaja on VIKES.n hallituksen puheenjohtaja, joka tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli sataa venäläistä toimittajaa ja mediatutkijaa.
