Vladimir Putin istui tyypilliseen leveään tapaansa talousfoorumin päälavalla perjantaina. Kysyttäessä aiheeksi nousi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Pietariin toimitettu avoin kirje.
Vähättely oli jo torstaita karkeampaa. Diktaattorin tyyliin.
Putin sanoi: ”Tänä aamuna [Dmitry] Peskov työnsi minulle kyseisen paperin, bumažkan. Vilkaisin sen läpi, mutta pintapuolisesti.”
Torstaina — päivää aiemmin — Putin käytti saman kirjeen käsittelyyn kymmenen minuuttia kansainvälisten uutistoimistojen päätoimittajien kanssa puhuessaan Venäjän presidentin Konstantinin-edustuspalatsissa.
Hän kommentoi kirjeen jokaista keskeistä kohtaa. Siis tiesi sen sisällön.
Perjantaina hän esitti, ettei ollut kunnolla lukenut sitä.
Kirje Venäjän eliitille
Zelensky tiesi, minne kirje toimitettiin. Kirje on pitkä ja itsevarma. Se luettelee Venäjän armeijan tappioluvut. Siinä muistutetaan Prigožinin kapinasta, Pohjois-Korean joukkojen tarpeesta ja kasvavasta Kiina-riippuvuudesta.
Kirje osoittaa uhan suoraan: jos sota jatkuu, Putin joutuu taistelemaan oman olemassaolonsa puolesta. Ei Venäjän. Henkilökohtaisesti.
Zelenskyi ei kirjoittanut vain Putinille. Se oli osoitettu Venäjän eliitille. Maailmalle. Sille osalle venäläisistä, joille viesti saattaa välittyä.
Putin rakensi vastauksensa taitavasti. Hän aloitti vähättelemällä paperinpalaa ja korostamalla pintapuolista vilkaisua.
Sanavalinnat olivat tahallisen vanhahtavia ja vähätteleviä. Niillä Putin sijoitti Zelenskyin kirjallisuushistoriaan, ei nykypolitiikkaan.
Zelenskyin nimeä hän ei maininnut. Sama vaikeneminen kuin Aleksei Navalnyin kohdalla.
Vahvistaakseen kertomustaan Putin kertoi liikemiehestä, mahdollisesti Roman Abramovitšista. Liikemies kävi Kiovassa, ja tapasi kirjeen kirjoittajan. Moskovaan mies palasi mukaan ehdotus Ukrainasta.
Putinin pöyristyminen oli jälleen näyttävää, kun hän todisti, ettei aloitteelle jäänyt mitään sijaa, koska jo seuraavana päivänä Ukraina iski opettajien koulutuslaitokseen. Nuoria kuoli.
Neljä liikettä
Tilaisuuden kestettyä kaksi tuntia Putin otti etäisyyttä kirjeeseen ja puhui suoraan sotilaille. Hän sanoi, että koko maa katsoo heitä, on heistä ylpeä ja luottaa heihin. Hän kehotti heitä jatkamaan työtään.
Sali taputti. Vaikka ei sentään seisten, kuten Stalinille.
Putin ei vastannut kirjeeseen. Hän rakensi esityksen, jossa kirje toimi rekvisiittana.
Ensin Putin teki kirjeestä merkityksettömän. Sitten hän häivytti kirjoittajan. Sen jälkeen hän rakensi moraalisen perusteen: terrorismiksi nimitetty isku kohdistui nuoriin, ja se teki neuvottelut mahdottomiksi.
Viimein tuli harjoiteltu loppunousu. Putin puhutteli sotilaita. Ei diplomaatteja, ei toimittajia, ei yleisöä. Rintamalla olevia.
Sama matka kuin ennen
Zelenskyin kirjeessä ajatuksena on, että ennemmin tai myöhemmin Venäjä väsyy. Sen jälkeen tulevat muutokset. Ukraina tarjoaa tapaamista Sveitsissä, Turkissa tai arabimaassa.
Putinin vastaus on selkeä. Neuvotteluja ei käydä ilman tulosta. Alaskassa saavutettu Ankoridzhin kompromissi on pohja. Ukrainan pitää hyväksyä se.
Näiden kahden kannan välinen ero on edelleen sama kuin ennen Pietarin talousfoorumia.
Kirje ei muuttanut mitään. Se kirjattiin historiaan.
Kirjoittaja tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli sataa venäläistä toimittajaa ja mediatutkijaa.
**
Satakunnan Kansa: Asiantuntija kiinnitti huomiota tapaan, jolla Putin puhui Zelenskyin kirjeestä – ”Erityisen huomionarvoista oli…”
Ilta-Sanomat: Putin kieltäytyi tapaamasta Zelenskyiä – myönsi Ukrainan iskeneen Pietarin satamaan
..
Uusi Suomi / Puheenvuoro 2007: Pelottelua poliittisessa diskossa
