Diktaattorit saavat taakseen ihan tavallisia ihmisiä. Niin myös Venäjällä.
Keskeistä näytösvaaleissa on kuitenkin osoittaa maata hallitsevalle eliitille, että nämä ovat valinneet oikein: Vladimir Putin jatkaa.
Venäjällä valta perustuu hallittuun hulluuteen.
Käytännössä maata jo liki neljännesvuosisadan johtanut mies julistetaan maanantaina suuren maan johtajaksi.
Voisi ajatella, että enää millään numeroilla ei ole merkitystä, mutta näkemys on väärä. Tänä vuonna vaalit järjestettiin niin, että tavoitteeksi otettiin yli 80 prosentin äänisaalis.
Murskavoitto on keino osoittaa ennen muuta maan sisällä kansalaisille järjestelmän vahvuus.
Kyse on ilmiömäisestä suorituksesta, kuten diktaattorille sopii. Maan eliitille todistetaan, että valtion päämiehellä on vahva kannatus.
Itsevaltiaat ovat kuten kannattajansa: usein itsepäisiä ja pikkumaisia; tekopyhiä moralisteja, jotka suhtautuvat epäluuloisesti tai vihamielisesti kaikkiin hänestä poikkeaviin henkilöihin. He eivät ole taipuvaisia ajattelemaan kriittisesti, ja ovat enemmän huolissaan jokapäiväisistä mukavuuksistaan ja asemastaan yhteiskunnassa kuin toisten tunteista ja kokemuksista.
Diktaattori saa tukea ihmisiltä, joilla on suuri huoli omasta hyvinvoinnistaan. Heissä ilmenee tukahdutettu viha todellista tai kuviteltua oman elämän hallinnan puutetta kohtaan.
Samaan sarjaan kuuluu Venäjälläkin korostuva perinteisten arvojen noudattaminen käsitteen pinnallisimmassa ja tekopyhimmässä merkityksessä: epäluulo ja vihamielisyys kaikkea yksilöllisyyden ilmaisua kohtaan; halu kuulua ryhmään, jonka yhtenäisyys perustuu taisteluun ulkopuolisia vastaan.
– Kaikki nämä piirteet muodostavat tyypillisen diktatuurin kannattajan kuvan, pohtii Republic-julkaisussa totalitarismia tutkinut Vasili Lageido.
Tutkijat selvittivät jo vuosikymmeniä sitten, että kyse ei ole vain tyhmyydestä. Sen enempää hännystelijöiden kuin itsevaltiaidenkaan.
Diktaattorin valituttaminen maan johtoon on irvokas näytelmä, jolla ei ole mitään tekemistä laillisen valtiojohtajan valinnan kannalta. Vaalitoimituksessa on kyse rituaalista.
Venäjän maanpakoon lähteneessä oppositiossa halutaan osoittaa muulle maailmalle, että Venäjän diktaattoriin pitäisi suhtautua kuin terroristiin.
–Kuten Osama Bin Ladeniin, sanoi oppositiota edustava Marat Gelman DW:n lähetyksessä sunnuntaina.
Ulkomailla asuvat venäjäläiset Venäjän johdon arvostelijat ovat vaatineet jo aiemmin, etteivät maailman poliittiset johtajat hyväksyisi Putinia vertaisekseen.
Gelman muistuttaa, että maaliskuun 17. päivästä alkaen tämä ei ole enää Venäjän federaation presidentti, ei diktaattori, ei autoritaarinen hallitsija, ei tsaari eikä jumala, vaan vallan anastaja.
– Toisin sanoen hän on terroristi, murhaaja, anastaja, viranomaisten on sellaisena häntä käsiteltävä.
Viimeiseksi tässä muodossa toteutettavaksi jäävässä nimitysprosessissa on ollut monia näyttäviä hetkiä, joissa Kreml ei ole voinut koko aikaa hallita julkisuudessa syntynyttä kokonaiskuvaa.
Kolmantena ”äänestyspäivänä” toteutui pietarilaispoliitikon, Maksim Reznikin ideasta syntynyt joukkoliike – ihmiset tulivat äänestyspaikoille kello 12. osoittamaan mieltä.
Valtio on olevinaan demokraattinen, kansalaiset ottavat viimeisestä mahdollisuudestaan kiinni.
Naapurimaamme perustuslaki ei hyväksy vaaleja sodan aikana, mutta tämäkin saadaan kierrettyä esittämällä sota erityisoperaationa ja ”uusien alueiden” asukkaiden tahtona päättää omasta tulevaisuudestaan.
Politiikan tutkija Nikolai Petrov muistuttaa Venäjän kärsineen näytösvaalien alla kolme iskua, jonka se aiheutti osittain itse.
Valtion sisäistä yhtenäisyyttä kalvoi maan ulkomailla tunnetuimman poliitikon murha ja tämän hautajaiset, joista tuli huomionosoitus marttyyrina kuolleelle Aleksei Navalnyille.
Tämän lesken Julia Navalnajan julkiset esiintymiset ovat vahvistaneet sen, ettei murha unohdu.
Kreml ei ilmeisesti osannut myöskään arvioida oikein sitä, että kuka tahansa rauhan puolesta puhuva ehdokas voittaa suuren san kansalaisia puolelleen, ja että nämä keräävät vankat kannattajajoukot.
Vaikka veteraanipoliitikko Boris Nadeždin pidettiin vaaleista ulkona, keskusvaalilautakunta ei ole voinut estää hänen pysymistään julkisuudessa. Tuhannet ihmiset haluaisivat rauhaa, jolle Nadeždin antoi pienen toivon.
Mutta Venäjää ei horjuta mikään. Eikä maan johtoa estä kukaan.
Vaaleja hoitaa Venäjällä toinen Kremlin ”torni” – väkivaltakoneistolla on omat sääntönsä ja komentajat.
Vaalien jälkeen maassa alkaa uusi sorron kierros. Se näyttää väistämättömältä.
Ovensuukyselyiden perusteella vaalitulos näytti selvältä jo kello 21. sunnuntain-iltana.
Maan eliitti seuraa sivusta, kun kostamalla rakennetaan entistä isänmaallisempaa yhteiskuntaa, jossa on vallalla oikeat arvot.
Venäjän viranomaiset ovat Ukrainan täysimittaisen hyökkäyssodan alettua uhanneet yrityksiä yhä useammin kansallistamisella. Ensin uhkauksia saivat ulkomaiset yritykset, jotka lähtivät maasta. Sitten venäläiset liikemiehet, jotka lähtivät maasta, ja myöhemmin yritykset, jotka eivät pystyneet täyttämään valtion tilauksia eli toimittamaan sotilaiden tarvitsemia tuotteita ajallaan. Toisena sotavuonna Putin otti asetuksilla valvontaan suuria ulkomaisia yrityksiä.
Dystopioista ja Josif Stalinin ajasta muistuttaen Kremlin nimittämät virkamiehet valvovat vastaisuudessa entistä tiukemmin kansan moraalia ja suojelevat ihmisiä länsimaisen liberalismin tuhoisalta vaikutukselta.
