Ukrainan presidentin, Volodymyr Zelenskyin ja Yhdysvaltoja yhä autoritaarisemmin ottein toista kauttaan johtavan Donald Trumpin välinen tapaaminen presidentin virallisessa työhuoneessa, Oval Officessa perjantaina 28. helmikuuta 2025, jää historiaan diplomaattisen protokollan romahduksena.
Vuoropuhelun muuttuminen huutamiseksi yleisön edessä korostaa kahden valtionpäämiehen erilaista lähestymistapaa rauhanneuvotteluihin ja turvallisuustakuihin, mikä on johtanut monimutkaiseen poliittiseen tilanteeseen.
Viimeistään nyt on nähtävissä, että Yhdysvaltain tavasta painostaa Ukrainaa hyötyy tässä vaiheessa eniten Moskovan Kremlin diktaattori, Vladimir Putin.
Lähes tunnin kestäneessä – kyselijöiden jatkuvan virran jännittämässä ilmapiirissä Trump syytti Zelenskyä haluttomuudesta tehdä rauhaa. Trumpin kanta korostaa Yhdysvaltojen roolia rauhanprosessin edistämisessä ja avun tarjoamisessa Ukrainalle.
Toisaalta Trumpin omiin tarkoituksiin – sisäpolitiikkaan ja oman kannatuksen nostamiseen – sopi hyvin monia järkyttänyt epätasapainoinen näytelmä suorissa lähetyksissä ja YouTuben sadoissa streameissa.
Trumpin mielestä kyseessä oli ”hyvää televisiota”, mutta samalla näytös paljasti Yhdysvaltojen strategian muutoksen Ukrainan tuen suhteen sekä varapresidentti J.D. Vance roolin Trumpin ulkopoliittisessa tiimissä.
Vance suolsi keskusteluun syytöksiä epäkunnioituksesta ja lisäksi Ukrainan johtajaa vaadittiin lopettamaan Putinin arvostelu ja keskittymään rauhan tekemiseen.
Kun Vance ja Trump painottivat diplomatian merkitystä sodan lopettamisessa, Zelensky kysyi suoraan, millaista diplomatiaa he tarkoittivat, viitaten siihen, että aiemmat yritykset eivät olleet estäneet Venäjän aggressioita.
Vancen epätyypillinen käytös protokollan mukaisessa kuvaustilanteessa oli Yhdysvaltoja tutkineen Aleksandra Filipenkon mukaan ”suorasukainen provokaatio”.
The Breakfast show -ohjelmassa haastateltu Filipenko arvioi pääasiaksi nousseen Ukrainan kyvyn taistella ilman Yhdysvaltain tukea.
Vance syytti Zelenskyita propagandakampanjoista kansainvälisessä mediassa. Erityisen terävästi Vance nosti esiin Ukrainan asevelvollisuusongelmat: ”Te pakotatte ihmisiä rintamalle, koska teillä ei ole tarpeeksi sotilaita”.
Vancen kommentti perustui osittain hänen aiempiin väitteisiin Ukrainan resurssien väärinkäytöstä, ja oli suunniteltu korostamaan Yhdysvaltain asemaa ylivertaisena neuvottelijana.
Vancen väliintulo oli myös tarkoitushakuista: se vahvisti Trumpin retoriikkaa ja loi narratiivin, jossa Ukraina on kiittämätön avuntarjoajalleen.
Zelensky koetti painottaa isännilleen arvostavansa Yhdysvaltoja ja kiittäneensäkin avusta: ”Olen sanonut kiitoksia monesti… mutta sodissa kaikilla on ongelmia”.
Vancen vastahyökkäys (”Et ole sanonut kiitosta tänään”) paljasti kuitenkin syvemmän ongelman: Yhdysvaltain vaatimus alisteisuudesta diplomaattisessa vuoropuhelussa.
Venäjän ulkoministeriön osastopäällikkö Maria Zakharovan mielestä: ”Zelenskyi vahvisti törkeän moukkamaisella käytöksellään Washingtonissa oleskelunsa aikana, että hän on vastuuttomana sodanlietsojana vaarallisin uhka maailmanyhteisölle”.
Koska Trumpin tiimi lopetti neuvottelut lyhyeen, ja varsinainen tiedotustilaisuus jätettiin kokonaan pitämättä heräsivät epäilyt siitä, että Yhdysvaltain neuvotteluhalut Ukrainan luonnonvaroista eivät olleet alunperinkään vilpittömiä.
Todennäköisempää on että Valkoisen talon isännän pahasti laahaavaa kannatustusta yritetään nostaa. Heikko suosio on osittain seurausta hänen radikaaleista sisäpoliittisista aloitteistaan sekä hänen Ukrainaa koskevasta politiikastaan.
Siihen tarkoitukseen sopi raju ryöpytys presidentin työhuoneessa. Tätä näkemystä tukee se, ettei Zelenskyin vierailulle ollut asetettu kovia odotuksia.
Yhdysvallat tavoittelee jo irtiottoa Ukrainasta
Trumpin ja Vancen koordinoidulta vaikuttanut hyökkäys paljasti, että Yhdysvallat on valmis uhmaamaan perinteisiä liittolaisiaan varmistaakseen taloudelliset edut. Yhdysvallat on kiinnostunut vain rahasta.
Venäjä hyötyy syntyneestä tilanteesta täysin rinnoin: sekasorto heikentää länsimaiden yhtenäisyyttä ja vahvistaa Putinin asemaa neuvotteluissa Ukrainan kanssa silloin kun ne joskus alkavat. Juuri nyt impulsiiviset ja tunnepitoiset ulostulot toimivat yleiseen mielipiteeseen vaikuttamiseksi.
Tähän ajatteluun sopii myös se, että Zelenskylta vaaditaan anteeksipyyntöä.
Ulkoministeri Mark Rubion mukaan Zelenskyille oli kerrottu, ettei heidän pidä tulla iltalypsylle Washingtoniin – Trump haluaa rauhan ja Venäjä on saatava neuvotteluihin.
Rubio epäilee, ettei Zelenskyi ehkä haluakaan rauhaa.
Perjantain kokouksen jälkeen The Washington Post uutisoi, että Trumpin hallinto harkitsee kaiken Ukrainalle annettavan aseavun keskeyttämistä.
Fox Newsin haastattelussa Zelenskyi kieltäytyi pyytämästä anteeksi, mikä vahvisti hänen asemaansa ukrainalaisten keskuudessa. Trumpin politiikan tukemiseen keskittyneelle tv-kanavalle annettu haastattelu kielii hyvin siitä, että ukrainalaiset tietävät sen, ketä on puhuteltava populistisen presidentin johtamassa maassa.
– Kun Trumpin politiikka on linjassa Kremlin intressien kanssa, ja hänen ainoa keinonsa on vedota amerikkalaisiin säilyttääkseen heidän tukensa Ukrainalle, sanoo politiikan tutkija Kirill Rogov Živoi Gvožd -kanavan haastattelussa sunnuntaina.
Ukrainalle on keskeistä saada turvatakuut; aselepoa maa kannattaa, mutta se ei voi hyväksyä, että rauhasta neuvotellaan vain Venäjän ja Yhdysvaltojen kesken.
Rauhanprosessista Venäjän reagointiin
Erikoista näytöstä Washingtonissa on käyty läpi koko viikonlopun laajasti mediassa ympäri maailman eikä kenelläkään tunnu olevan selvää kuvaa siitä, mikä oli tilaisuuden tarkoitus. Ulospäin näytti aluksi siltä, että ristiriidoista huolimatta se suunniteltiin alun perin tilaisuudeksi, jossa allekirjoitettaisiin sopimus Yhdysvaltojen pääsystä kiinni Ukrainan harvinaisiin maametalleihin.
Yleensä protokollakuvauksessa, joka edeltää varsinaisia neuvotteluja, puhutaan muun muassa säästä. Washingtonissa oli paikalla myös journalisteja, jotka päästettiin esittämään kysymyksiä.
Tilaisuuden keskustelu polveili Zelenskyin vaatetuksen arvostelusta Yhdysvaltain antaman tuen merkitykseen.
Trump toisteli moneen kertaan liioitteluksi todistettua väitettä, jonka mukaan Ukraina oli saanut jo 350 miljardia dollaria apua, ja että ilman Yhdysvaltojen tukea sota olisi päättynyt viikossa.
Tilaisuuden kestettyä jo yli puoli tuntia varapresidentti Vance syytti Zelenskyä epäkunnioituksesta viitaten tämän vierailuun Pennsylvaniaan lokakuussa 2024, jossa Zelensky kampanjoi demokraattien puolesta.
Vance korosti, että Ukraina tarvitsee Yhdysvaltoja selviytyäkseen, ja kehotti Zelenskyä ”kiittämään Trumpia maansa pelastamisesta”.
Filipenko huomauttaa, että Vancen retoriikka oli strategisesti sidottu hänen aiempaan puheeseensa Münchenin turvallisuuskonferenssissa, jossa hän kyseenalaisti Euroopan maiden puolustuskyvyn ilman Yhdysvaltain apua.
Tämä ”diplomatian realistinen koulukunta” – kuten Filipenko sitä kutsuu – perustuu siihen, että Vance näkee Ukrainan konfliktin kuluttavan Yhdysvaltain resursseja ilman selkeää strategista hyötyä.
Eräiden analyytikoiden mukaan Vance toimi tietoisesti Trumpin agendan ajajana, heikentääkseen Ukrainan neuvotteluasemaa.
Vance väitti, että olisi aika harjoittaa diplomatiaa sen sijaan, että ”hakkaamme rintaamme”, kuten hän sanoi presidentti Joe Bidenin tehneen Venäjän suhteen.
Zelenskyi näytti olevan tästä eri mieltä ja sanoi, että Putin ei ole luotettava neuvottelija ja että hän on rikkonut aiempia sopimuksia.
Vastalauseiden jälkeen Vance muuttui yhä aggressiivisemmaksi, ja hän vastasi kutsumalla Zelenskyita epäkunnioittavaksi.”Tulette tänne virkahuoneeseen esittelemään näkemyksiänne amerikkalaisten tiedotusvälineiden edessä”.
Samalla linjalla on myös professori Markku Ruotsila. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että sellaisen valtion presidentti, joka on riippuvainen, tulee Valkoiseen taloon tv-kameroiden eteen inttämään kaikkea mahdollista.
Hyvin pahana suhteiden kannalta Ruotsila näkee sen, että Zelenskyi puhui presidentti Donald Trumpin puheen päälle.
- Zelenskyin käytös oli äärimmäisen loukkaavaa ja käsittämätöntä”, Ruotsila sanoo.
Suunniteltu isku selkään
Useat lähteet viittaavat siihen, että Trumpin tiimi oli suunnitellut konfliktin etukäteen. Valkoisen talon lähteet paljastivat, että Trump halusi nöyryyttää Zelenskyä julkisesti osoittaakseen voimaansa.
Suomessa entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi, että Trumpin persoona ylittää instituution eli Yhdysvaltain presidentti-instituution normaalin toiminnan normaalit rajat.
Kuvaavaa Trumpille on se, että tämän oma välitön arvio oli silti Himasen mukaan lopulta hyvin positiivinen, kun hän sanoi, että ”this makes great television” (tämä on mahtavaa televisiota).
The Washington Post -lehdessä nostetaan esiin Trumpin tunnelmia saattaneen laskea myös Zelenskyin puuttuminen presidentin puheisiin.
Kun Zelenskyi kertoi, että Venäjä liitti Krimin Ukrainaan vuonna 2014 ilman, että länsimaat puuttuivat tapahtumiin, Trump puuttui asiaan ja yritti oikaista häntä. ”2015”, Trump sanoi ja vihjasi, että Zelenskyi oli erehtynyt vuosiluvusta. Zelensky totesi, että se oli itse asiassa vuosi 2014. Vance keskeytti ja ehdotti, että molemmat miehet olivat itse asiassa jokseenkin oikeassa, sanoen: ”2014-2015.”
”Se oli pieni yksityiskohta keskustelussa, mutta myös silmiinpistävä ja mahdollinen käännekohta. Trump yritti itsevarmasti (mutta väärin) oikaista toisen maan johtajaa siitä, milloin osa hänen omasta maastaan vallattiin väkisin.”
”Hän [Zelenskyi] ei ole mies, joka haluaa tehdä rauhan”.
Kun uskoo, kuten Trump – ”vahvojen” oikeuksiin – myös Putin saa vahvistuksen, että hän tekee kaiken oikein.
Trump osoitti myötätuntoa Putinia kohtaan ja kommentoi hyvin erikoisella tavalla, että tätä oli kohdeltu väärin: ”Minäpä kerron teille: Putin kävi läpi helvetin paljon kanssani”, Trump sanoi.
”Hän kävi läpi valheellisen noitavainon, jossa häntä ja Venäjää käytettiin hyväksi. Venäjä, Venäjä, Venäjä. Oletko koskaan kuullut siitä sopimuksesta? Se oli Hunter Bidenin ja Joe Bidenin huijaus. … Ja hän joutui käymään sen läpi.”
Vastuulliset haastavat voimakkaat
Amerikkalaisten puheet osuivat ainakin mukana olleisiin venäläisiin toimittajiin, ja lauantaina Venäjän media kuvailikin Washingtonin tapahtumaa: ”Ukrainan nöyryytykseksi” ja ”Transatlanttisen liiton heikkouden merkiksi” ja Valkoisen talon tapahtumien vahvistaneen ”Yhdysvaltojen moraalitonta pragmatismia”.
Elokuvakriitikko Anton Dolin arvioi omassa kirjoituksessaan ymmärtävänsä osittain kommentaattoreita, jotka – Trumpia seuraten – sanovat ”pääasia että ihmiset lakkaavat kuolemasta, muulla ei ole väliä” (vaikkakin naurattaa kun nämä äänet tulevat Venäjältä).
”Putinin ja Trumpin maailman kuvassa heikkojen tulee totella ja alistua vahvojen edessä, tunnustaa hänen ylivoimansa. Taistelukentällä tai neuvotteluissa.”
Putinin lähipiiriin kuuluva poliittinen analyytikko totesi, että konflikti vahvisti Venäjän asemaa neuvotteluissa, koska Yhdysvallat näyttäytyi epäluotettavana liittolaisena.
Venäjä ei ole enää nähnyt tarvetta kompromisseihin, vaan vaatii Ukrainan alistumista ilman ehtoja.
Republikaanien senaattorit tukevat Trumpin ja Vancen tiukkaa linjaa, kun taas demokraatit ja osa republikaaneja, kuten Lindsey Graham, tuomitsivat käyttäytymisen ”diplomaattisena häpeänä”.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz vakuutti jatkavansa Ukrainan tukea, mutta Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Naton pääsihteeri Mark Rutte korostavat, että Euroopan on nyt otettava enemmän vastuuta. Naton järkyttäminen heikentää automaattisesti koko maanosan turvallisuutta.
Reutersin mukaan Rutte pitää Trumpin ja Zelenskyin kohtaamista Valkoisessa talossa ”valitettavana”. Rutte sanoo puhuneensa Zelenskyin kanssa kahdesti tapaamisen jälkeen ja Trumpille viimeksi torstaina.
Nopealla aikataululla koolle kutsutuissa kokouksissa Euroopan unionin on pakko reagoida vahvistamalla omaa puolustustaan ja luomalla vaihtoehtoisia reittejä Ukrainan tukemiseen.
Tutkija Hanna Smithin mukaan Ukraina voi uuden käänteen myötä löytää myös uusia ystäviä Euroopassa, Kiinassa ja Intiassa.
Smith toteaa, että Zelenskyi ei Valkoisessa talossa sattuneessa kiihtyneessä tilanteessa toiminut ehkä strategisesti järkevästi, mutta hän otti kokonaisuuden vastaan Ukrainan ylpeys edellä.
Keskustelut Putinin kanssa yllättivät
Venäläisten vaikutusvalta on monelle Valkoisen talon toimintaa seuraavalle itsestäänselvyys, vaikka varsinainen suoran painostuksen mahdollisuus on edelleen kuulopuheiden varassa. Trumpin tiimi toimii usein salaliittoteorioiden ja valheiden levittäjänä.
Tilannetta monimutkaistaa Trumpin heikko asema neuvotteluissa Venäjän kanssa. Euroopasta ja Venäjältä tuleva paine on lisännyt jännitteitä, kun Euroopan johtajat kehottavat Trumpia muuttamaan linjaansa ja olemaan myöntymättä Venäjän vaatimuksiin.
Samaan aikaan Venäjän hallinnon edustajat, kuten ulkoministeri Sergei Lavrov ja Kremlin näkymysten esittäjä Dmitri Peskov, ovat korostaneet, ettei rauhaa voida saavuttaa ilman, että Venäjä säilyttää asemansa tietyillä alueilla, kuten Hersonin ja Zaporižžjan alueilla.
Rogov muistuttaa, että tämä Venäjän kanta tuotiin esiin jo Trumpin aiemmalla presidenttikaudella, mikä on kiristänyt neuvotteluasetelmia entisestään.
Amerikkalaiset, mukaan lukien monet republikaanit, ovat tulleet yhä tietoisemmiksi Venäjän uhasta ja tukevat vahvemmin Ukrainan puolustamista. Tämä asenne on ristiriidassa Trumpin politiikan kanssa, mikä on johtanut jännitteisiin hänen ja hänen kannattajiensa välillä.
Venäjän käyttämän kielen toistaminen asettaa Trumpin hallinnon kuitenkin outoon valoon varsinkin kun presidentti pudottelee puolihuolimattomasti jatkaneensa suoria keskusteluja Putinin kanssa kertomatta näistä neuvotteluista tarkemmin julkisuuteen.
Tällaista salaisuudessa varjeltua keskustelua seuraavat vuodot hallinnosta ovat ymmärrettävästi hämmentäviä.
Kokouksen jälkeen The Washington Post uutisoi, että Trumpin hallinto harkitsee kaiken Ukrainalle annettavan aseavun keskeyttämistä.
Helsingin Sanomien analyysissa muistutetaan, että samaan syssyyn kerrottiin Yhdysvaltojen keskeyttäneen Ukrainan sähköverkon jälleenrakennuksen tukemisen. Myös Ukrainan tueksi käytävä kybersodankäynti sai kyytiä.
Etupiiri-politiikan paluu
Putinin tarjosi haastattelussaaan 25. helmikuuta Euroopalle paikkaa neuvottelupöydässä, mutta korosti, että lopulliset päätökset tehdään Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken.
Trumpin tiimi uskoo, että sotilaallisen avun lopettaminen pakottaisi Zelenskyin hyväksymään tulitauon ilman turvatakuita. Tämä mahdollistaisi Yhdysvalloille ja Venäjälle kahdenväliset kaupalliset sopimukset, kuten harvinaisten mineraalien hyödyntämisen miehitetyillä alueilla.
Ukrainan luovuttamat alueet voitaisiin julistaa ”kansainvälisen yhteisön valvomiksi”, mikä käytännössä tarkoittaisi Venäjän vaikutusvallan laajentamista.
Venäjä odottaa nyt Euroopan jäävän paitsi päätöksenteosta. Putinin tiedottajat ovat alkaneet puhua ”uudesta Molotov–Ribbentrop-hengessä”, jossa suurvallat jakavat etupiirejään ilman heikkojen valtioiden osallistumista.
Rauhan mahdollisuudet Ukrainassa riippuvat nyt siitä, pystyykö Eurooppa korvaamaan Yhdysvaltojen poissaolon ja tarjoamaan Ukrainalle uskottavan turvan. Muussa tapauksessa historiankirjat saattavat muistaa tämän kohtaamisen ensimmäisenä askelena kohti uutta, suurvaltojen määrittelemää maailmanjärjestystä.
Stanfordin yliopiston tutkija Sergei Sanovitš muistuttaa, että Trumpin hallinnossa on noussut esiin kysymys Naton 5. artiklan velvoitteista (jäsenvaltioiden auttamisesta) ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta eurooppalaisten liittolaisten puolustamiseen.
Tämä on jo luonut epävarmuutta transatlanttisissa suhteissa ja herättinyt huolta siitä, saavatko eurooppalaiset maat tarvittavat turvatakuut. Putinille kelpaa hyvin jos epävarmuus heikentää Euroopan turvallisuustilannetta ja antaa Venäjälle mahdollisuuden hyödyntää länsimaiden välisiä jännitteitä.
Trumpille ja hänen äänestäjilleen sota Euroopassa on kaukana: konflikti on verilöyly ”joku jotakuta vastaan jossain Euroopassa”. Hutut ja tutsit. Trump on aina hylännyt ukrainalaiset (Euroopan) – sekä viime kaudellaan että nyt.
Kaikille pitäisi olla jo selvää, että Trumpin neuvottelustrategia perustuu kovaan ja suoraan lähestymistapaan. Tällainen strategia voi kuitenkin olla ongelmallinen diplomatian kontekstissa, jossa monimutkaiset kansainväliset suhteet vaativat hienovaraisempaa ja pitkäjänteisempää lähestymistapaa.
Eurooppalaisten johtajien matkat Yhdysvaltoihin vaikuttavat YLEn kirjeenvaihtaja Ilmari Reunamäen mukaan noloilta.
Poliittinen draama Yhdysvalloissa on esimerkki siitä, miten kansainväliset suhteet ja sisäpolitiikka kietoutuvat toisiinsa monimutkaisella tavalla.
Trumpin hallinnon tavoitteena on ollut muuttaa republikaanisten äänestäjien suhtautumista Zelenskyin hallintoon ja Ukrainaan yleisesti. Tämä on ollut osa laajempaa strategiaa, jossa pyritään oikeuttamaan Trumpin ulkopoliittiset valinnat ja vähentämään sisäistä oppositiota.
