Alaskan kokouksen jälkipyykki: Ukrainan turvatakuut

Kremlin hovitoimittaja toistaa, vahvistaa ja paketoi uutiset Alaskasta kotimaiselle yleisölle. Tämä saa pohdittavakseen viestejä, joista kannatettavimmat etenevät jatkoon. Anghoragessa Putin on maailmanpolitiikan keskeinen toimija, jonka kanssa on pakko neuvotella.

Pohdinta talvisodasta ja Stalinin sekä Putinin pyrkimyksistä turvata omat etunsa päättää Kirill Martynovin,  Riiassa toimivan Novaja Gazeta Europen päätoimittajan sunnuntaisen Facebookin postauksen.

Martynovin mukaan Alaskan huippukokous tulkittiin virheellisesti tuloksettomaksi.

Samalla linjalla on tutkija Vladimir Pastuhov, jonka mukaan Donald Trump saattoi Alaskassa näyttää hyväksyvän joitakin Putinin puheita, mutta todellinen linjamuutos tapahtui Venäjän puolella.

Pastuhovin tulkitsee kokousta niin, että Putin luopui perjantaina alkuperäisestä tavoitteestaan muokata Ukrainasta Valko-Venäjän kaltainen Venäjän satelliitti. Sen sijaan hän näyttää siirtäneen painopisteen rajatumpaan päämäärään: Donbassin alueen hallintaan.

Venäjä kiistää edelleen Ukrainan suvereniteetin, ja vaatii oikeutta määrätä Ukrainan sisäisistä asioista.

Sotapolitiikalle pelattiin lisää aikaa

Kovin paine kohdistuu Ukrainaan, mutta kysymys on myös Euroopasta kokonaisuudessaan. Suomen presidentti on mukana porukassa, jossa Saksan liittokansleri, Ranskan presidentti, Euroopan komission puheenjohtaja ja Naton pääsihteeri yrittävät viikon aluksi luodata Washingtonissa yhdessä Volodymyr Zelenskyin kanssa edellytyksiä tulitauolle ja rauhansuunnitelmalle.

Pelkästään Alaskan ”kuuntelutilaisuuden” perusteella on ollut vaikeaa esittää mitään varmempaa Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien tapaamisen seurauksista.

Pastuhov arvelee Trumpin haluavan siirtää painopisteen väliaikaisesta aselevosta kohti nopeaa ja kestävää rauhaa, jossa myös Venäjän vaatimuksia käsitellään mahdollisina “vaihtokauppoina”.

Alaskassa Trump ja Putin hahmottelivat, missä kummankin rajat kulkevat. Varsinainen ratkaiseva keskustelu käydään kuitenkin Trumpin ja Zelenskyin kesken.

Pelotteiden tasapaino 

Sunnuntaina Venäjän television ykköskanavan uutisissa kerrottiin, että Ukrainan tilannetta vaikeuttaa se, että Trump suhtautuu Putiniin selvästi kunnioittavasti, mutta Zelenskyihin halveksivasti.

Ren-tv:n kirjeenvaihtaja pohtii Ukrainan presidentin tarvitsevan laajan tuen, jotta tämä ei häpäisisi itseään uudelleen, kuten keväällä, jolloin Trumpin varapresidentti JD Vance – etunenässä – läksytti Zelenskyia. 

Venäläismedia väittää, etteivät Euroopan johtajat vielä sunnuntai-iltana tienneet sitä, ajavatko he rauhaa vai tulitaukoa.

Ukraina ja Eurooppa samassa rintamassa

On selvää, että Eurooppa etsii niitä rajoja, joiden puitteissa Ukraina voi säilyä itsenäisenä demokraattisena valtiona ja irtautua Venäjän vaikutuspiiristä.

Venäläismedia, kuten Vesti-uutislähetys väittää, että länsimaiden media on järkyttynyt Trumpin kunniottavasta asenteesta Putinia kohtaan.

Tämä rikkoo narratiivia Venäjän eristämisestä. (Juontajan mukaan Venäjän valtuuskunnan lentokoneiden tankkaus maksettiin käteisellä, koska pakotteiden vuoksi maksujärjestelmä oli edelleen estetty.)

Venäläismediassa Trumpin kerrotaan kehuvan Putinia ”vahvaksi johtajaksi” ja korostetaan, että mailla on yhteisiä intressejä, kuten energiakauppa.

Useampia kertoja Putinin tavanneen neuvottelijan Steve Witkoffin mukaan Ukrainalle sorvataan Naton 5. artiklan kaltaista sopimusta, jossa hyökkäys yhtä vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan.

Tämä oli Witkoffin mukaan tapa kiertää Venäjän vaatimus siitä, ettei Ukraina koskaan liittyisi Natoon.

Vaikka Alaskan tapaamista kutsuttiin niin Venäjän mediassa kuin Trumpin lähipiirissä “historialliseksi”, se jätti myös kysymyksiä siitä, miten johtajat kertoivat neuvotteluistaan.

Toisaalta tärkeää oli luoda kunnon televisioshow. Viikonloppuna media täyttyi asiantuntijoiden tulkinnoista. Aluksi viesti oli, että vaikka keskusteluja käytiin tuntikausia, askelia kohti rauhaa ei nähty.

Kokouksesta jäi petetty olo niin länsimaisille toimittajille kuin Ukrainan edustajille. BBC:n toimittajat kuvasivat tunnelmaa Anchorageen: ”Journalistien ilmeet olivat hämmentyneitä – kukaan ei tiennyt, mitä tapahtui”.

Tiedotustilaisuuden peruminen tulkittiin konkreettisten tulosten puutteeksi ja jännitteiden kasvuksi – mutta myös merkiksi siitä, että neuvottelut jatkuvat kulisseissa ja varsinainen päätöksenteko siirtyi Trump–Zelenskyi–Eurooppa-akselille.

Venäläiset ylistävät menestystään Alaskassa

Kokouksen koreografia sopi molemmille johtajille: Putinin esiintyminen vahvisti hänestä luotua “vahvan johtajan” kuvaa ja siirsi huomiota pois hyökkäyssodasta.

Tämä heijastaa asennetta, jossa Ukrainan suvereniteetti nähdään neuvoteltavana muuttujana, ei koskemattomana periaatteena.

Symboliset eleet korvasivat substanssin, mikä herätti kysymyksen: edistetäänkö rauhaa vai rakennetaanko pelkkää näyttämöä. Psykologinen viesti oli selkeä: isot ratkaisut tehdään muualla ja muilla ehdoilla kuin julkisessa keskustelussa voidaan esittää.

Venäläismediat kuvasivat Putinin esiintymisen onnistumisena: hänen asemansa globaalina neuvottelukumppanina vahvistui. Retoriikka “läheisistä naapureista” loi myönteisen kehystyksen tapaamiseen ja sunnuntain Vesti-lähetykselle aihetta väittää, että neuvotteluissa saavutettiin  konkreettista edistystä, toisin kuin eurooppalaiset odottivat.

Osa venäläislähteistä esitti, että kokous oli “eeppinen” ja toi edistystä, koska esillä ollut rauhan malli huomioisi Venäjän turvallisuushuolen ja estäisi Ukrainan NATO-jäsenyyden.

Tämän näkemyksen mukaan Alaska oli askel kohti rauhaa, mutta Euroopan ja Ukrainan vastustus hidastaa prosessia. Toisaalta ristiriita korostui: Trump puhui “rakentavasta dialogista”, kun samaan aikaan Ukrainassa jatkuivat räjähdykset.

Euroopan yhtenäisyys ja Ukrainan turvallisuus

Euroopassa on korostettu sitä, kuinka tärkeää on varmistaa se, ettei Venäjä jatka hyökkäystään Ukrainassa.

Venäläiselle yleisölle annettu viesti kertoi, että  eurooppalaiset johtajat yrittävät estää Ukrainaa tekemästä alueellisia myönnytyksiä.

Washingtoniin Zelenskyiä tukemaan matkustavien Euroopan johtajien todelliseksi tavoitteeksi Vesti väittää sodan pitämistä käynnissä.

Venäjän television Vesti painottaa, että Trumpin mukaan Zelenskyin on hyväksyttävä realistiset ehdot, sillä Ukraina taistelee ”suurta sotakonetta” vastaan.

Rikollisen paapominen: Snyderin terävä analyysi

Kanadaan hiljattain muuttanut historioitsija Timothy Snyder aloitti suorasukaisesti Anchoragen kokouksen ruotimisen MSNBC:n haastattelussa. Tämän mielestä Venäjä kokee, että sillä on lupa jatkaa sotaa.

Kun Putinia kohdellaan arvovieraana, siitä ei seuraa rangaistus vaan signaali siitä, että maan toiminta on “sallittua”.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttaman Putinin vieminen Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan omassa autossa on vahva ele – mutta ei rauhan puolesta. .

Snyderin mukaan kertoo olennaisen: Venäjä on havainnut Trumpin olevan altis imartelulle.

Julkisuuteen syntyy vaikutelma, että riittää kun seistään hänen rinnallaan ja lausutaan hänestä miellyttäviä arvioita – kuten jotkut ennakoivat jo ennen tapaamista.

Kestävä ratkaisu vaatii voimasuhteiden muutosta

Ilman Ukrainan todellista vahvistamista aseapua ja rahoituksen takaamista mitkään neuvottelut eivät tuo pysyvää rauhaa.

Kun Putin ja Trump kohtasivat edellisen kerran Helsingissä vuonna 2018 tilanne oli toinen, mutta myös silloin Venäjän johtaja otti haltuunsa tiedotustilaisuuden.

Tuolloin Trumpin neuvonantajana toiminut Venäjän asiantuntija, Brookings instituutin tutkija Fiona Hill, sanoo, että Alaskassa vaikutti siltä kuin Putin olisi suunnitellut koko tapaamisen ohjelman.

Hill tarkentaa hyvin, että Putin osaa ohjailla Trumpia, joka on tyytyväinen, kun saa Venäjältä tukea sisäpolitiikkaansa.

Mearsheimerin uhkaus – väittelyn opetus

Kestävässä ratkaisussa ei ole kyse vain Ukrainasta ja sen turvallisuudesta. Donbassin luovuttaminen voisi olla rauhan ehto, mutta se olisi Ukrainalle nöyryytys. Toisaalta Suomi menetti Karjalan, mutta säilytti itsenäisyytensä vuonna 1940.

Turvallisuudesta puhuu myös realistiksi kutsuttu professori John Mearsheimer, joka pitää sotaa Yhdysvaltain ja Venäjän välisenä proxy-taisteluna, jossa ratkaisu tulee rintamalla.

Democracy Now -väittelyssä Mearsheimer puhui kansainvälisen politiikan asiantuntija Matt Dussin kanssa muun muassa siitä, millaisen turvakehyksen Ukraina tarvitsee kestävän rauhan saavuttamiseksi.

Mearsheimer arvioi, että ilman uskottavia takuita, seurauksena on uusi, entistä verisempi sota.

Mearsheimerin mukaan Ukraina on joutunut “demografiseen kuoleman kierteeseen”. Sodan seurauksena valtavat tappiot ovat jo aiheuttaneet pysyvän väestökadon. Tämä tekee hänen mielestään jatkotaistelusta pahempaa kuin kivulias rauha.

Ukrainan tulisi “tehdä kaikkensa myöntyäkseen venäläisille ja lopettaakseen sodan” nyt, koska jatkossa tarjolla oleva sopimus ei hänen mielestään parane.

Hän varoittaa, että “rauhan” nimeen tehty suurvaltadiili voi käytännössä institutionalisoida epävakauden: Venäjä saa aikaa ryhmittyä, kun taas Ukraina jää harmaaseen vyöhykkeeseen, jossa pelote ei toimi.

Duss vastaa, että juuri siksi Euroopan – ei vain Washingtonin – on istuttava pöydän päässä ja määriteltävä ehdot, rahoitus ja valvontamekanismit, jotka tekevät pelotteesta uskottavan. Putinin valloitushalut aiheuttavat epävarmuutta siitä, lopettaisiko Venäjä sotaa alueluovutusten jälkeen.

Debatti päättyy yhtenevään näkemykseen: ilman vahvaa turvakehystä  “rauha” ei kestä.

Trumpin ja Putinin suhde: strategia vai henkilökohtainen vetovoima?

Epäilevään suuntaan kallistui viikonloppuna vielä Dožd-kanavan päivälähetyksessä haastateltu Re-Russia ajatuspajan vetäjä Kirill Rogov: läpimurtoa ei saatu, ja olemassa olevat jännitteet vahvistuivat.

Rogovin mukaan Trumpin ja Putinin välillä ei ole syvää henkilökohtaista sympatiaa, vaan kyse on monimutkaisemmista suhteista. Rogov pitää Trumpin käyttäytymistä enemmän strategisena kuin henkilökohtaisena.

Trumpin toistuvat yritykset lähentyä Putinia eivät ole tuottaneet tuloksia, mutta ne antavat Putinille tilaa toimia.

Rogov korostaa, että Ukrainan ja sen eurooppalaisten liittolaisten yhtenäisyys on ratkaisevaa, kun Trumpin hahmotelmat ovat epämääräisiä ja Putinin peruslinja – jähmeä pitäytyminen vuosia sitten laaditussa suunnitelmassa –  luo epävarmuutta Euroopan ylle.

Trump tarvitsee Euroopan ja Ukrainan tuen, jotta hänen suunnitelmansa ei näyttäisi myönnytykseltä Venäjälle. Rogovin mukaan tavoite on edelleen mahdollinen, mutta se vaatii selkeämpää suunnitelmaa.

Venäjän kansainvälisen roolin tuntija miettii, että Trump saattaa haluta Nobelin rauhanpalkinnon, mutta tämä myös varmaankin ymmärtää, että sopimus Putinin kanssa voi näyttää epäilyttävältä, jos sitä joudutaan vertaamaan Münchenin sopimukseen tai  liittolaisten Jaltan konferenssin päätökseen Saksan yhteisestä miehityksestä ja valvonnasta.

Ukraina tarvitsee turvatakuut 

Ukrainalaisen politiikantutkimuksen konkariääni Volodymyr Fesenko varoittaa nopeista rauhansopimuksista, joilla ei ole todellista pohjaa. Hänen mukaansa neuvottelut on sidottava selkeisiin ehtoihin.

Kiovan kannalta olennaista on välttää “pakotetun kompromissin” ansa: jos sopu rakentuu vain suurvaltojen väliselle vaihtokaupalle ilman uskottavia turvatakuita, seurauksena on uusi sota lyhyellä viiveellä.

Ukrainan minimiehto on selkeä ja valvottava turvallisuuskehys – pitkäkestoinen rahoitus, aseapu ja lännen poliittinen sitoutuminen – sekä se, ettei “rauha” jää pelkäksi aselevoksi, jossa Venäjä voi ryhmittyä uudelleen.

Fesenko korostaa, että ukrainalainen yleinen mielipide suhtautuu alueellisiin myönnytyksiin erittäin varauksellisesti: johtajien täytyy pystyä perustelemaan kansalle, miten mahdollinen ratkaisu parantaa turvallisuutta käytännössä eikä pelkästään paperilla.

Jäätynyt konflikti voi jatkua vuosikymmeniä

Kiova odottaa myös Euroopalta vahvaa roolia sopimuksen takaajana, ei sivustaseuraajana. Erilaiset ehdotukset ovat olleet esillä jo kuukausien ajan. Yksi on Korean malli, jossa sota ei pääty täydelliseen rauhansopimukseen ja konfliktin poliittiseen ratkaisuun, vaan käytännölliseen, valvottuun aselepoon ja rintamalinjan jäädyttämiseen — kuten Korean sodassa vuonna 1953. Tähän tapaan Venäjä on toiminut jo aiemmin muun muassa Geogiassa vuonna 2008.

Kannattajat näkevät mallin “verenvuodon pysäyttäjänä” ja sillanrakentajana kohti kestävää ratkaisua myöhemmin — mutta vain, jos mukana on vahvat turvatakuut ja Ukrainan puolustuskyvyn selvä vahvistaminen, jotta aselepo ei muutu yksipuoliseksi hengähdystauoksi.

Euroopan paikka ei ole sivuhuoneessa, vaan neuvottelupöydän päässä. Sen on oltava mukana määrittelemässä rauhanehdot, ja rahoitus sekä puolustettava järjestystä, jossa Ukrainan olemassaolo ei ole sodan syy vaan sopimusten perusta.

Trumpin hallinto on alkanut valmistella eurooppalaisia liittolaisiaan rauhansopimukseen, joka sisältää Ukrainan alueesta viidenneksen luovuttamisen Venäjälle.

Valkoisen talon kriittiset arvioijat pitävät presidentin toimia katastrofaalisina ja pyrkimyksenä saada Nobelin rauhanpalkinto lahjoittamalla suuria osia Ukrainaa Venäjälle. Tämä heikentää entisestään Yhdysvaltojen suhteita liittolaisiinsa.

Ulkoministeri Marco Rubio korosti sunnuntaina, että Yhdysvallat ei ole ollut sodassa Ukrainassa, vaan tukenut Ukrainaa.

Kuten Rogov sanoo, Ukrainan ja sen eurooppalaisten liittolaisten yhtenäisyys on nyt ratkaisevan tärkeää – ja se on ainoa tie kestävään rauhaan.

”Sota jatkuu, ja sen lopputulos riippuu Ukrainasta ja Euroopasta – ei Amerikasta”.

Stubbin ja muiden eurooppalaisten johtajien tapaaminen Washingtonissa on kriittinen tilaisuus vaikuttaa Trumpin päätöksiin. Zelenskyin kolmen pisteen suunnitelma – tulitauko, turvatakuut ja pakotteet – tarjoaa pohjan strategiselle yhteistyölle.

 

Jatka lukemista