Kategoriat
Artikkeli Epäluottamus Journalismi Venäjä

Kun turvallisuus syrjäyttää sensuurin

Putin kuvataan johtajana, joka ei luota edes lähimpiinsä ja joka näkee uhan tulevan ennen kaikkea sisältä päin.

Venäläistä internetsensuuria on totuttu tarkastelemaan informaatiopolitiikkana. Valtio estää sivustoja, hidastaa VPN‑yhteyksiä ja pakottaa länsipalveluita pois markkinoilta. Tämä kehys on ollut perusteltu – mutta se ei selitä venäläisiä kiusaavia katkoja yhteyksissä.

Toukokuun alussa suomalainenkin media uutisoi laajasti siitä, että venäläisten exile‑toimittajien perustama [Važnie Istorii] iStories julkaisi yhden EU‑maan tiedustelupalvelun raportin Venäjän poliittisesta tilanteesta. Samana päivänä myös CNN ja Financial Times viittasivat samaan asiakirjaan. iStoriesin perustaja Roman Anin esiintyi Dožd‑kanavalla selittämässä, miksi raportti on merkittävä.

Asiakirja on poikkeuksellinen, mutta ei siksi, että se paljastaisi dramaattisen vallankaappaussuunnitelman. Merkittävyys on hienovaraisempaa. Raportti avaa ikkunan Putinin ajatteluun – ja siihen, miten pelko muokkaa valtiota.

Vuodettu EU‑tiedusteluraportti kertoo Kremlin sisäisestä epäluulosta enemmän kuin yksikään aiempi asiakirja. Sen lukeminen vaatii kuitenkin medialukutaitoa – ja hidasta ajattelua.

Šoigu mainitaan riskinä, ei juonittelijana

Raportin keskeinen viesti ei ole se, mitä moni otsikko antoi ymmärtää.

Se ei väitä, että turvallisuusneuvoston johtaja Sergei Šoigu (s.1955) suunnittelisi vallankaappausta. Sen sijaan se kuvaa Putinin pelkoa vallankaappauksesta, erityisesti droonihyökkäyksestä, jonka toteuttajina olisivat omat eliitit. Šoigu mainitaan mahdollisena riskihahmona, ei salaliiton arkkitehtina.

Ero on olennainen. Pelko ja suunnitelma eivät ole sama asia. Raportti kertoo ensimmäisestä, ei jälkimmäisestä. Putin kuvataan johtajana, joka ei luota edes lähimpiinsä ja joka näkee uhan tulevan ennen kaikkea sisältä päin.

Katkosten todellinen syy

Raportin konkreettisin ja arkisin paljastus ei koske Putinia henkilökohtaisesti vaan Moskovaa ja sen asukkaita. Laajamittaisten internet‑ ja mobiiliverkkojen katkosten taustalla ei ole Roskomnadzor tai FSB, kuten on yleisesti oletettu, vaan FSO – presidentin oma turvallisuuspalvelu.

iStories kertoo, että heidän entinen FSB‑lähteensä puhui tästä jo kuukautta aiemmin, mutta vahvistavaa lähdettä ei vielä löytynyt. Nyt tiedusteluraportti tukee samaa tulkintaa. Verkkoja katkaistaan suojatakseen Putinia mahdollisilta drooni‑iskuilta, ei ensisijaisesti rajoittaakseen kansalaisten tiedonsaantia.

Tämä selittää, miksi katkokset kohdistuvat usein epäsäännöllisesti ja miksi ne lamaannuttavat arjen: maksut, taksipalvelut, viestintä ja navigaatio. Kansalaiset eivät ole kohde vaan sivuvaurio. Yli sadan venäläisen toimittajan ja mediatutkijan haastatteluaineistossa katkokset kuvataan harvoin tietoisena sensuurin välineenä; useammin ne koetaan mielivaltaisina, arkea lamauttavina turvallisuusrituaaleina, joita kukaan ei kunnolla selitä.

Presidentin turvallisuudesta vastaavan FSO:n toiminta ei tähtää siihen, mitä ihmiset lukevat tai sanovat, vaan siihen, missä Putinin mahdollinen tappaja voisi liikkua.

Kun kontrollista tulee sivutuote

Pelko muuttaa valtiota tavoilla, joita ei aina huomata. Kontrollista tulee sivutuote, ei päämäärä. Sama logiikka näkyy myös haastatteluissa: toimittajat kuvaavat, kuinka ”turvallisuus” on noussut kaikkia muita perusteluja ylemmäs – päätöksiä, jotka aiemmin selitettiin sensuurilla tai propaganda‑tarpeella, perustellaan nyt turvallisuudella, terroriuhalla tai drooneilla.

Tässä mielessä katkokset ovat näkyvä osa laajempaa muutosta. Venäjän järjestelmä rakentaa itsestään kuvaa piiritystilassa elävästä linnakkeesta, ja linnakkeen suojamuureja säädetään nyt yhä useammin turvallisuuden, ei julkisesti tunnustetun sensuuripolitiikan, nimissä.

Miten vuotoa pitäisi lukea

iStories perusteli raportin julkaisemista sen yleisellä merkityksellä, osittaisella omalla vahvistuksella ja lähteen asemalla. Kriteerit ovat journalistisesti kestävät. Silti kyse on yhdestä lähteestä: tuntemattoman EU‑maan tiedustelupalvelusta ja vuotajasta, joka ottaa merkittävän henkilökohtaisen riskin.

Raportti voi olla täsmällinen kuvaus Kremlin todellisuudesta. Se voi myös olla tiedusteluoperaatio, jonka tarkoituksena on viestiä Venäjän eliiteille, että heitä seurataan ja heidän roolinsa tunnetaan. Molemmat asiat voivat olla totta samaan aikaan.

Vuoto ei ole vain tietoa. Se on myös teko.

..

Kirjoittaja tutkii venäläistä mediaa ja journalismia Kordelinin säätiön apurahalla. Hän on haastatellut yli sataa venäläistä toimittajaa ja mediatutkijaa.
#kordelininsäätiö @kordelininsaatio

Kirjoittanut Jarmo Koponen

Jarmo Koponen on toimittaja. Kirjoituksissa painottuvat Venäjä, tiedonvälitys ja sananvapausasiat: Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikesin puheenjohtajana, Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin Suomen varapuheenjohtajana. Olen myös pitkäaikainen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran hallituksen jäsen sekä Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen rivijäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *