Merkityksellinen ja aito journalismi on Suomen olemassa olon edellytys. Sanan- ja lehdistönvapauden eteen työtä tekevät järjestöt esittelivät Helsingissä maanantaina, mitä pitäisi ymmärtää juhlapuheiden lisäksi.
Maailmanlaajuiset trendit heijastuvat nyt Suomeen: turvallisuus on noussut politiikan keskiöön, ja autoritaariset johtajat pyrkivät vaikuttamaan journalismiin yhä vahvemmin.
Ääntä halutaan säädellä
Vaikka me saamme edelleen toimia ilman tiukkoja rajoitteita, emme anna samaa tilaa muille. Suomessa on vain kourallinen maanpakoon lähteneitä toimittajia, jotka ovat voineet jatkaa työtään.
Blogin otsikko on poimittu alan järjestöjen yhteisestä tekstistä, joka on laadittu esipuheeksi järjestöjen teettämään selvitykseen. Tosiasiat ovat karuja, toisin kuin juhlapuheissa esitetään.
”Vaikka Suomen sisällä sananvapaus on ollut maailman huippua, Suomi ei tue sananvapautta muualla. Pieni Latvia on maailman kärkeä, vauras Suomi selvityksen häntäpäässä.”
Olisi voinut olettaa, että Suomessa toimisi merkittävä venäläisten journalistien yhteisö – mutta näin ei ole. Suurin osa Suomeen muualta tulleista journalisteista joutuu vaihtamaan ammattia.
Suomen linja siitä, miten se haluaa tukea näitä ammattilaisia, on epäselvä.
Tutkija Hinni Aarninsalon raportin voi lukea lukea muun muassa Viestintä ja kehityssäätiön sivulta. Linkki selvitykseen: Toimittajat maanpaossa . Tiiviimmin myös Journalistiliiton artikkelissa
Varoitus on annettu
Suomi putoaa maailman lehdistönvapauden mittareissa kohti huonojen ryhmää. Norja on noussut yleisen hyvinvoinnin kasvaessa.
Toimittajat ilman rajoja Suomen osaston pj. Kaius Niemi muistutti, että indeksit toimivat tavoitteiden asettamisen pohjana. On ymmärrettävä mistä indeksissä putoaminen johtuu.
”Meillä on mennyt hyvin emmekä itsekään ole tienneet miksi.”
Lehdistönvapausindeksi on luettavissa osaston kotisivuilla:
IPI:n sananvapauspalkinnon sai päätoimittaja Suvi Tanner Lapin Kansa
”Jos joku väittää , ettei ole tullut painostetuksi, hän ei ole vaan ymmärtänyt tapahtunutta.”
Toimituksen työn vuoksi on tehtävä myös vaikeita päätöksiä ja käsiteltävä virheet avoimesti. Se on päätoimittajan tehtävä.
Tallenne Merkki-museosta löytyy viikon ajan YouTubesta Helsingin Sanomain Säätiön sivuilta.
Kansalaisjärjestöillä on aina ollut iso merkitys — ja kollegoiden toinen toistaan tukemisella.
Myös yhteispohjoimainen tuki jatkuu
Barents Press Nordic ja Suomen osasto on tehnyt epävirallisesti sen, mitä Suomi ei ole virallisesti halunnut tehdä: pitänyt oven auki.
Virallisesti kyse on arktisesta toimittajayhteistyöstä. Epävirallisesti kyse on ollut jostain merkittävämmästä. Kysymys on sama kuin aina, haluaako Suomi tehdä tästä tietoisen valinnan – jos ei nyt – niin milloin.
Blogin pääkuvana kuvakaappaus tallenteesta. HSS:n yliasiamies Laura Saarikoski.
(Kirjoitus on julkaistu osin aiemmin muilla verkkosivuilla.)
Yksi vastaus aiheeseen “”Suomen välinpitämättömyys auttaa vaientamaan tänne paenneita toimittajia””
Voi v. Ai että sananvapaus on ollut täällä maailman kärkeä? Sananvapaus EI tarkoita sitä, että vain kritiikittömät mussumössötykset kelpaavat medialle julkaistaviksi. Missä ovat terävät kriittiset kannanotot esimerkiksi Päivi Räsäsen vuosia jatkuneesta ajojahdista. Entä syyttäjän vainoharhainen asenne Anneli Auerin ja ent miesystävänsä syyllistymiseen hänen pienessä mielessään saatanallisiin rikoksiin? Eikö näitä häiriintyneiden yksilöiden vallan väärinkäyttöjä nyt todellakaan voi tässä maassa sellaisiksi kutsua?