Musiikki soi Nevski Prospektilla Pietarissa, Biblioteka-ravintolassa on laskiaisviikon bliniherkkuja yllin kyllin. Vilkkaan keskuskadun äärellä on vaikea ymmärtää sitä, miten erilainen Venäjä on kuin muu Eurooppa. Vai onko sittenkään?
Musiikki soi Nevski Prospektilla Pietarissa, Biblioteka-ravintolassa on laskiaisviikon bliniherkkuja yllin kyllin. Vilkkaan keskuskadun äärellä on vaikea ymmärtää sitä, miten erilainen Venäjä on kuin muu Eurooppa. Vai onko sittenkään?
Venäjän uudistaminen niin ettei mikään muutu nousi esiin Vladimir Putinin kansakunnan tilaa luotaavasta puheesta tammikuun puolivälissä. Ei siis ihme, että nyt Venäjällä on sumuverho, jonka kuvittaja ja pilapiirtäjä Jolkin kuvaa erinomaisesti.
Venäjää tarkkaileva ei voi välttyä huomiolta, että maassa on ohitettu ajatus Neuvostoliitosta tutun järjestyksen palauttamisen riittävän. Venäjän vertaaminen Pohjois-Koreaan tai mielenosoitusten seurausten vertaaminen vuoden 1937 puhdistuksiin on vielä väärin, mutta painetta kansaa kohtaa on lisätty. Monestakin syystä tapahtumia on verrattu vuoden 1989 joukkoliikkeisiin.
Venäjällä kyse on istuvan presidentin vallan vahvistamisesta – Suomessa normaalista demokraattisesta instituutiosta – presidentinvaalista, johon liittyy aavistus avointa turvallisuuspoliittista pohdintaa. Suomessa vaalikeskustelujen ärhäkällä haastamisella on puristettu kansansuosikista hieman hänen Nato-kannastaan, Venäjällä virkamiehet ovat saaneet jälleen katteettomia lupauksia palkkojen nostamisesta.