Venäjää tarkkaileva ei voi välttyä huomiolta, että maassa on ohitettu ajatus Neuvostoliitosta tutun järjestyksen palauttamisen riittävän. Venäjän vertaaminen Pohjois-Koreaan tai mielenosoitusten seurausten vertaaminen vuoden 1937 puhdistuksiin on vielä väärin, mutta painetta kansaa kohtaa on lisätty. Monestakin syystä tapahtumia on verrattu vuoden 1989 joukkoliikkeisiin.
Venäjällä kyse on istuvan presidentin vallan vahvistamisesta – Suomessa normaalista demokraattisesta instituutiosta – presidentinvaalista, johon liittyy aavistus avointa turvallisuuspoliittista pohdintaa. Suomessa vaalikeskustelujen ärhäkällä haastamisella on puristettu kansansuosikista hieman hänen Nato-kannastaan, Venäjällä virkamiehet ovat saaneet jälleen katteettomia lupauksia palkkojen nostamisesta.
Aika ironista. Hallinta on asioiden hallintaa. Venäjän johtaja on monen mielestä maailmalla vellovan autoritaarisen trendin luoja.
Tuttavani, joka opettaa Pietarissa journalismia, muistuttaa journalistisista tiedekunnista valmistuvien olevan vakuuttuneita siitä, että heidän täytyy ”olla mukana muokkaamassa yleistä mielipidettä” eli harjoittaa propagandaa.