Vallanpitäjien ja kansan vastakkain asettumisen mahdollisuutta on koeteltu silloin, kun Pietarissa kiisteltiin Iisakin kirkon muuttamisesta museosta kirkoksi; Jekaterinburgissa puolestaan vastustettiin uutta kirkkoa puistoon kaupungin keskustassa; Arkangelissa on vastustettu kaatopaikkahanketta. Mielenosoitusten organisoitumisessa valtakunnalliseksi pitäisi olla joku kokoava voima.
Venäjän uudistaminen niin ettei mikään muutu nousi esiin Vladimir Putinin kansakunnan tilaa luotaavasta puheesta tammikuun puolivälissä. Ei siis ihme, että nyt Venäjällä on sumuverho, jonka kuvittaja ja pilapiirtäjä Jolkin kuvaa erinomaisesti.
Prigožinin palkolliset ovat ottaneet haltuunsa paljon somekanavia. Nämä toimivat kaavalla, johon kuuluu, että ensin toimitaan kuten oppositio ja kerrotaan ongelmista kaupungissa. Jonkun ajan kuluttua sivustoille ilmaantuu vallanpitäjiin myönteisesti suhtautuvia postauksia.
Venäjää tarkkaileva ei voi välttyä huomiolta, että maassa on ohitettu ajatus Neuvostoliitosta tutun järjestyksen palauttamisen riittävän. Venäjän vertaaminen Pohjois-Koreaan tai mielenosoitusten seurausten vertaaminen vuoden 1937 puhdistuksiin on vielä väärin, mutta painetta kansaa kohtaa on lisätty. Monestakin syystä tapahtumia on verrattu vuoden 1989 joukkoliikkeisiin.