Vuosien varrella olen oppinut odottamaan, että Venäjällä tapahtuu elokuussa.
Niin taas, kun Venäjän ja muutaman länsimaan kanssa tehdyssä merkittävässä ”vaihtokaupassa” Yhdysvallat, Saksa ja muutamat pienemmät maat, kuten Norja ja Slovenia suostuivat palauttamaan useita – arvokkaita – Venäjän tiedustelupalvelun agentteja vastineeksi venäläisten oppositiojohtajien, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien vapauttamisesta.
Venäläispoliitikko Ilja Jašin (41 v.) aloitti välittömästi karkotuksensa jälkeen poliittisen agitoinnin Saksassa. Häntä voidaan pitää Venäjän murhaamien Aleksei Navalnyin (1976-2024) ja Boris Nemtsovin (1959-2015) manttelinperijänä.
Jašin sanoo halunneensa jäädä Venäjällä.
Muodollisesti Venäjän perustuslaki kieltää maan kansalaisten karkottamisen, mutta sama laki kieltää myös poliittisen terrorin ja viattomien vangitsemisen.
Vankienvaihto ei ollut ainoastaan massiivisin sitten neuvostoajan, vaan se myös ylitti neuvostoaikaiset operaatiot osallistujien määrässä.
”Kremlille tämä voi olla miellyttävä lisätodiste siitä, että se ei ainoastaan pysty palauttamaan Neuvostoliiton menneisyyttä, vaan ylittää sen tietyllä tavalla.”
Tätä mieltä on entinen diplomaatti ja tutkija Aleksandr Baunov Carnegie tutkimuslaitoksen sivustolle kirjoittamassaan artikkelissa.
Yhdysvaltoihin pääsi palaamaan muun muassa The Wall Street Journalin toimittaja Evan Gershkovich, (33v.) ja Venäjälle Saksassa tuomittu salamurhaaja Vadim Krasikov (59v.) jota pidetään Putinin luottomiehenä.
Artikkelissaan Foreign Affairs -lehdessä Venäjän turvallisuuspalvelut hyvin tuntevat Andrei Soldatov ja Irina Borogina muistuttavat, että Putin meni lentokentälle tervehtimään salamurhaajaansa ja vakoojia henkilökohtaisesti. Tämä lisää väistämättä tiedustelupalvelujen aggressiivisuutta.
Lännen otettava opiksi
Soldatovin ja Boroganin mukaan yksi vankeinvaihdosta tehtävä päätelmä on se, että länsimaat tarvitsevat kollektiivisen tiedustelustrategian, ja se on aloitettava nyt – ennen kuin laajamittainen Venäjän hyökkäys tekee kalibroidusta reagoinnista paljon vaikeampaa.
Soldatov ja Borogina pohtivat artikkelissa sitä, että poliittista tarkoituksenmukaisuutta lukuun ottamatta lännellä on vain rajallisia keinoja siinä, millaisia vastatoimia se voi käynnistää Venäjän jatkuvien sabotaasien edessä.
Ensinnäkin Yhdysvallat ja sen liittolaiset eivät voi helposti vastata samalla tavalla, koska ne eivät virallisesti ole sodassa Venäjän kanssa.
Mutta on myös toinen ongelma: Yhdysvaltojen ja Euroopan vastavakoiluviranomaisilla ei ole kykyä toteuttaa täysimittaisia toimenpiteitä Venäjän sabotaasioperaatioiden pysäyttämiseksi, koska ollakseen todella tehokkaita niiden on sisällettävä rajuja toimia, jotka ovat käytännössä mahdollisia vain totalitaarisissa järjestelmissä.
Loppujen lopuksi Neuvostoliitto pyrki valvomaan ja tarkkailemaan kaikkia ulkomaalaisten liikkeitä Neuvostoliiton sisällä, mutta tällainen lähestymistapa olisi vastenmielinen missä tahansa länsimaisessa demokratiassa.
Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen Venäjän viranomaiset ovat reagoineet rajusti protestimielialoihin.
Sodanvastaisuudesta voidaan syyttää ihmisiä monien rikkomusten nojalla. Vastaajia syytetään usein huliganismista, ilkivallasta, väkivallan käytöstä viranomaisten edustajia vastaan ja muista rikoksista.
Rikoslakiin lisättiin Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen pykälät – Venäjän armeijaa koskevien ”väärennösten” levittämisestä ja asevoimien mustamaalaamisesta. Ne ovat nykyisin merkittävä painostuksen elementti.
Kesällä 2024 Venäjällä on yli 950 ihmistä osallisena rikosoikeudenkäynneissä, jotka on käynnistetty Ukrainan kanssa käytävän sodan vastaisista mielenosoituksista.
Vankienvaihto tai niin kuin monet ajattelevat – valittujen ihmisten karkottaminen rikollisten – murhaajien ja huijareiden saamiseksi takaisin Venäjälle, herättää monenlaisia tunteita.
Putin tarvitsee sotaa
Päälle käyvä tyyli on tavaramerkki, kun venäjänkielinen propaganda jauhaa omaa tarinaansa.
”Annoimme pettureita, joita isänmaa ei tarvinnut, saimme sankareita vastineeksi.”
Tiivistäen voidaan sanoa, että poliittisten vankien vaihto on seurausta sorrosta. Kaikkien aikojen suurin vankienvaihto Venäjän ja länsimaiden välillä on tiukasti käsikirjoitettua ja herättää monia tunteita.
Esimerkiksi yksi vaihdossa osallisena olleista, ihmisoikeuksien puolustaja Oleg Orlov (71v.), valmistautui koko ikänsä vankilaan, ei emigrantiksi ulkomaille.
Joillakin vapautetuista poliittisista vangeista, kuten Orlovillakin, oli mahdollisuus poistua Venäjältä ennen vankilaan joutumistaan, mutta ihmisoikeusaktivisti ei periaatteesta käyttänyt tätä mahdollisuutta.
Saksaan päässeiden mielestä kyse oli heidän elämänsä pelastamisesta, vaikka eräät korostivat heti ensimmäisissä julkisissa esiintymisissään, että he eivät olisi halunneet jättää venäjäläisiä vaan jatkaa politiikkaan osallistumista kotimaassaan.
Samaan aikaan on todettava, että tällaisella puheella on vain poliittinen – mielenosoituksellinen merkitys.
Toisaalta stalinistisia tuomioita saaneet ja kuin ihmeen kaupalla vankilasta vapautuneet voivat olla voimavara, joka aktivoi Venäjältä muuttanutta oppositiota, mutta päinvastaistakin on jo esitetty.
Juuri nyt – keskellä sotaa, jossa Ukrainan joukot ovat ensi kertaa hyökänneet laajemmin Venäjän puolelle, on pakko jälleen pohtia sitä, kenen sodasta on kyse.
Putin vallassa 25 vuotta
Poliittisin perustein vangittuina olleiden ihmisten pelastaminen on hienoa ja monia on syytä onnitella – vilpittömästi. Rehellisiä ihmisiä saatiin vapautetuksi.
Venäjällä sorto loppuu aikaisintaan kun kansa kiittää ja voi sivuuttaa Putinin. Mutta entä sota?
Niin tai näin ihmisten vaihto ei ole vain tiettyjen henkilöiden tarina tai minkään loppu, vaan myös alku kertomukselle, joka koskee Venäjän ulkomailla toimivan opposition uudistumista ja sen suhdetta itsenäisesti ajatteleviin Venäjän kansalaisiin maan sisällä ja ulkomailla.
Vaihto on kaikista kustannuksistaan huolimatta itse asiassa vapaan maailman moraalinen voitto tyranniasta
Tunnettu venäläinen asianajaja Ivan Pavlov on samoilla linjoilla kuin FSB:n toiminnasta paljon kirjoittaneet toimittajat.
– Putin palautti sankareita kotimaahansa. Heitä, jotka ikään kuin suorittivat vastuullisia tehtäviä ulkomailla: murhaaja, agentteja, hakkereita ja huijareita.
Pavlov ajattelee, että Putin napsi tärkeitä pisteitä myös ulkomailta, koska hän haluaa jo neuvotella rauhasta.
– Rahat ovat loppumassa, rahat ovat todella loppumassa, Pavlov painottaa ja muistuttaa epäsuositusta veronkorotuksesta ja nimityksistä puolustusministeriössä.
Putin koettaa todistaa olevansa neuvotteluihin kykenevä. Tavallaan hän voitti vankien – poliitikkojen ja rikollisten vaihtokaupassa enemmän kuin länsi.
– No, paitsi ne, jotka voittivat vapauden. Yleisesti ottaen, mikä on vapauden hinta, se on maksettava, eikö? Joskus kovakaan hinta ei ole huono sijoitus, Pavlov pohtii istuessamme Imatralla tämän kesälomakohteessa.
Pietarista kotoisin oleva Pavlov on itse yksi vakoilu- ja maanpetosoikeudenkäynteihin joutuneita puolustanut asianajaja, joka on pakotettu poistumaan Venäjältä. Minkäänlainen varovaisuus ei ollut tarpeeksi, kun riittävän korkealta alettiin painostaa Pavlovia.
– Uskon, että vapaus on arvokasta. Valitettavasti kaikkia ei voida vapautta ja poliittisin syin vangituista noin 800–1200 ihmisestä vain osa on tunnettuja henkilöitä.
Tuntemattomista omantuntonsa vuoksi menehtyneistä saatiin tällä viikolla kuulla yhdestä lisää, kun juutalaisten autonomisen alueen vankilassa nälkälakon seurauksena kuolleen pianistin tarinasta tuli julkinen. Hänellä oli videoblogi, jota seurasi viisi ihmistä.
Vankiloihin kaapattujen kohtalosta on riittänyt kerrottavaa vuosien ajan, mutta jonkinlaisena kulminoitumisen voi pitää sitä, että Venäjä ei luovuttanut – maailman tunnetuinta panttivankiaan – Navalnyia, vaan viranomaiset tappoivat hänet.
[ Pavlovin taustaa Alaston blogissani vuonna 2021. ”Tunnetun pietarilaisen juristin Ivan Pavlovin kuulustelu, kotietsinnät ja Viipurin lähellä sijaitsevan kesäasunnon ratsaaminen kertovat, ettei kovia uhkailun ja painostuksen keinoja kaihdeta. Pavlovin kovistelun osoite ovat kaikki maan itsenäisesti ajattelevat juristit.” ]
Huhut vankienvaihdosta voimistuivat
Venäjä palaaminen kylmän sodan käytäntöihin ja lännen mukautuminen diktatuuriksi kehittyvän maan oikkuihin tarkoittaa venäläisten toimittajien Soldatovin ja Boroganin mukaan, että Venäjä kokee saavansa takaisin jotain menetetystä globaalista merkityksestään.
Siksi vankienvaihdon dramaturgia rakennettiin tietoisesti kylmän sodan hengessä, kuin valmiina käsikirjoituksena vakoilutrilleriin. Jännitettä pidettiin yllä myös tietoisesti.
Ei siis ihme, että monissa ihmisissä heräsi sekä toivo että huoli heinäkuun lopussa, kun kävi ilmi, että Navalnyin Ufan ja Tomskin päämajojen entiset johtajat Lilia Tšanysheva (41v.) ja Ksenia Fadeeva (31v.) oli siirretty vankileiriltä ”tuntemattomaan kohteeseen”.
Muutaman päivän ajan käynnissä on täydellinen salailu, vankien mystinen katoaminen siirtokunnista, sukulaisten ja lakimiesten pelokas tietämättömyys, maailman lehdistön ja ”vihollisäänten” ahdistunut arvailu, ja eri suuntiin tunnistimet suljettuina lentäneet koneet
Vaihdon läntinen puoli vedettiin myös mukaan tähän salailuun. Sama olisi voitu hoitaa sujuvammin ja avoimemmin, kuten Ukrainan ja Venäjän asevoimien väliset vanginvaihdot tapahtuvat – usein vähemmän salassa, mutta tämä olisi vienyt tilanteelta tärkeän osan sen arkaaisesta viehätyksestä.
Venäjän, Yhdysvaltojen ja kolmen muun länsivaltion välisessä vaihdossa on mukana yhteensä 24 ihmistä: Venäjä vapautti 15 ihmistä ja Valko-Venäjä yhden, Yhdysvallat, Saksa ja muut länsimaat kahdeksan.
Ensimmäisissä uutisissa kerrottiin, että vaihto tapahtui Ankaran lentokentällä. Myös turkkilaiset televisiokanavat vahvistivat vaihdon tapahtuneen, ja toimittajat kutsuivat sitä ”suurimmaksi vaihdoksi toisen maailmansodan jälkeen”.
Tämän mittakaavan vaihto, johon osallistuu näin monta valtiota, vaatii luonnollisesti kuukausien koordinointia. Virkamiehet ja lainvalvontaviranomaiset ovat aina erittäin haluttomia kommentoimaan näitä prosesseja, lähinnä peläten, että tämä vaikuttaa kielteisesti neuvottelujen tulokseen.
Elokuun 1. päivänä, sen jälkeen kun 16 vankia oli poistunut Venäjän alueelta, amerikkalaisessa mediassa alettiin julkaista yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten Yhdysvallat ja sen liittolaiset onnistuivat vankien vapauttamisessa.
Yksityiskohtaisin juttu aiheesta ilmestyi Wall Street Journal -lehdessä, joka oli keväästä 2023 lähtien tavoitellut toimittajansa, Gershkovichin palauttamista.
Heidän ponnistelunsa levittäytyivät kolmelle mantereelle, ja niihin osallistui poliitikkoja, tiedusteluviranomaisia ja miljardöörejä. Gershkovitshin äiti Ella Milman oli tärkeä osa prosessia. Lehden mukaan tiukasti salassa pidettyä sopimusta oli valmisteltu yli puoli vuotta, ja siihen olivat osallistuneet Valkoinen talo, Yhdysvaltain ulkoministeriö ja keskustiedustelupalvelu CIA.
Neuvotteluihin osallistuneet venäläiset ja läntiset virkamiehet eivät kommentoineet ratkaisuja edes nimettömänä pysymisen ehdolla, eivätkä vaihdon seurauksena mahdollisesti vapautuvien henkilöiden asianajajat sanoneet mitään.
Pikaoikeudenkäynnit vaihdon vauhdittamiseksi
Merkkejä lähestyvästä sopimuksesta näkyi silti. Ensinnäkin Gershkovich, joka vietti lähes puolitoista vuotta Lefortovon tutkintavankeudessa odottamassa tutkinnan päättymistä, tuomittiin 16 vuodeksi vain kolmessa oikeudenkäynnissä.
Myöhemmin kävi ilmi, että samana päivänä, 19. heinäkuuta, toimittaja Alsa Kurmasheva tuomittiin Venäjällä 6,5 vuodeksi Venäjän armeijaa koskevista ”väärennöksistä”, kun taas Valko-Venäjällä – Saksan kansalainen Rico Krieger tuomittiin kuolemaan terrorismijutussa. Kaikkien kolmen nimi mainittiin Venäjän ja lännen välisen mahdollisen vankienvaihdon yhteydessä.
Moni uskoi alunperinkin, että Gershkovitš ”napattiin”, jotta hänet voitaisiin vaihtaa venäläisiin, jotka istuvat lännessä vankilassa erilaisista rikoksista. Monet venäläiset toimittajat kutsuivat Gershkovitšin pidätystä suoraan Venäjän ”talletukseksi vaihtoa varten”. Toimittaja oli itse – panttivanki.
Meduza-sivustolla pohditaan, että vankienvaihdosta on tullut ainoa tapa saada ”oikeat” ihmiset takaisin Venäjälle. Merkittävää on se, että Venäjän viranomaiset leimasivat Gershkovichin ja Paul Whelanin vakoojiksi. Kremlissä ei haluta näyttää terroristeilta, jotka kiristävät vankein luovutuksen ehdoilla, kuten terroristit. He haluavat, että vaihdot muistuttavat enemmän tilannetta, jossa huumausaineiden kuljetuksesta tuomittu koripalloilija vaihdettiin asekauppiaaseen.
WSJ:n selvityksestä käy ilmi, että ensimmäinen Yhdysvaltain virkamies, joka osallistui aktiivisesti vaihtoprosessiin, oli Roger Carstens, Yhdysvaltain presidentin panttivankien erityislähettiläs.
WSJ:n mukaan hänellä ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusvaltaa Valkoiseen taloon, ja aluksi Yhdysvaltain hallinto oli sillä kannalla, että Venäjän viranomaisten pitäisi yksinkertaisesti vapauttaa Gershkovitš, koska hänet oli pidätetty väärien syytteiden perusteella.
Muutama viikko toimittajan pidätyksen jälkeen Carstens tapasi Navalnyin kanssa työskennelleen bulgarialaisen tutkivan toimittajan, Christo Grozevin.
Lehden mukaan jo ensimmäisessä tapaamisessa hahmoteltiin luettelo vangituista venäläisistä, joita Washington voisi vaihtaa Whelaniin ja Gershkovitšiin.
”Hänen tärkein ehdotuksensa oli kuitenkin yrittää saada Yhdysvallat ja Saksa suostumaan siihen, että poliitikko Aleksei Navalnyi osallistuisi vaihtoon. Hän oli tuolloin ollut jo yli kaksi vuotta vangittuna Venäjällä, jonne hän oli palannut Saksasta, jossa saksalaiset lääkärit olivat pelastaneet hänet Novitšok-myrkytyksen jälkeen.”
Elokuussa pelastetuista panttivangeista – näytösoikeudenkäynneissä tuomittujen joukosta – erottuvat minulle kaksi henkilöä: Aleksandra Skotšilenko (23v.), joka tuomittiin Pietarissa sodanvastaisten hintalappujen liimaamisesta ja vankilassa virunut Kevin Lik (18v.), joka oli nuorin maanpetoksesta Venäjällä tuomittu henkilö.
Aleksandra – ”Saša” – vaihtoi pietarilaisessa marketissa hintalappujen tilalle viisi sodanvastaista tarraa Ukrainan tilanteesta. Tarroissa oli valtiollisen median sensuroimaa tietoa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Näiden muutosten vuoksi Saša sai seitsemän vuoden tuomion. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty kampanjoi Sašan puolesta. Sananvapautensa käytöstä tuomittu nainen ei tehnyt läntisen näkemyksen mukaan mitään väärää: ”Venäjän asevoimien arvostelu”, johon Sašan väitetään syyllistyneen, ei ole kansainvälisesti tunnustettu rikos.
Amnestyn mukaan Saša oli yksi ensimmäisistä uusien lakien varjolla syytteeseen joutuneista ihmisistä. Sittemmin yli 750 ihmistä on joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen Venäjän aloittaman hyökkäyssodan arvostelemisesta. Ainakin 200 aktivistia on teljetty vankilaan.
Mediazonan toimittaja David Frenkel tapasi Sashan Koblenzin kaupungin sairaalan lähellä, ja hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten vankien vaihto tapahtui. (Videoon saa tekstityksen englanniksi)
Myös saksalaisvenäläinen Lik sai tukea paljon. Venäjänkielisellä Telegram-kanavalla seurattiin tarkasti mistä oikein oli kyse.
Lik seurasi Venäjän tunnetuimpien poliittisten vankien lehdistötilaisuutta salin perällä vankilan tamineissa.
NG Europen jutussa kerrotaan, että Likin tapaus osoittaa, miten itsevaltiaat käyttävät kaksoiskansalaisuutta omaan tarkoitukseensa. Tällaiseen pitäisi haastateltujen mukaan varautua Saksassa, ja miksi ei muuallakin.
Saksan ulkoministeriön mukaan Venäjän viranomaiset kieltäytyivät liki kahden vuoden ajan päästämästä saksalaisia konsulivirkamiehiä tapaamaan vankiloissa olevia kaksoiskansalaisia.
”He (Venäjän viranomaiset) kohtelevat henkilöitä, joilla on sekä Venäjän kansalaisuus että jokin muu kansalaisuus, yksinomaan Venäjän kansalaisina”, kerrottiin DW:n kyselyyn.
Ennen pidätystään lääkärin urasta haaveillut ja opiskelunsa jo aloittanut Lik syntyi Saksassa Montabaurin kaupungissa, jossa asui 12-vuotiaaksi asti. Hän päätyi Venäjälle – venäläisen äitinsä Viktorian toivomuksesta – vasta vuonna 2017, jolloin hänellä oli jo Venäjän kansalaisuus.
Pari vuotta myöhemmin Viktoria ja hänen poikansa päättivät palata Saksaan ja valmistelivat lähtöään useita kuukausia. Näihin valmisteluihin kuuluivat myös kutsuntaan liittyvät selvittelyt. Lopulta nuori mies pidätettiin.
Tuoreeltaan jo Saksaan päästyään Lik totesi haastattelussa, että ”ruumiini on vapaa, mutta sieluni on edelleen vankilassa.”
”Minulle ei annettu edes mahdollisuutta vaihtaa vaatteitani.”
Saksassa poliittinen päätös
Yhdysvaltojen ottamaa roolia ei pidä vähätellä ja se korostuu myös siksi, että maa on yleensäkin ollut halukas omien kansalaistensa auttamisessa.
Tällä kertaa erityisen huomion ansaitsee Saksa, jonka piti päättää murhasta tuomitun miehen luovuttamisesta. Lopulta päätöksen teki syyttäjä Baijerissa ja Saksan liittokansleri Olaf Scholtz, vaikka maan ulkoministeri Annalena Baerbok vastusti hyvin pitkään vankienvaihtoa.
Inhimilliset seikat ja kansainvälinen politikkaa ohitti murhaajan luovutusta vastustaneet juristit.
Monen vankeinvaihtoa lännessä seuranneen mielestä uutisointi Moskovassa oli irvokasta.
Putin pitää tietenkin itseään voittajana, muuten hän ei olisi tullut tapaamaan vapautettuja agenttejaan Vnukovoon. Putin esiintyy aina vain siellä, missä hän maistaa voittoa.
Putin esiintyi sujuvasti lastenkin kanssa. Nämä saivat vasta lennolla Moskovaan tietää olevansa vakoojien perillisiä.
Lippalakkiin ja urheilutakkiin pukeutunut mies laskeutui rappusia pitkin suoraan Putinin syleilyyn. Diktaattori kuiskasi (kuuluvasti) tappajansa korvaan: ”Minulla oli sinua ikävä!”.
Krasikov tuomittiin Saksassa elinkautiseen vankeuteen murhasta, koska hän ampui 23. elokuuta 2019 Berliinin puistossa keskellä kirkasta päivää entisen tšetšeenialaisen kenttäkomentajan Zelimkhan Khangoshvilin kahdella laukauksella.
Putin kutsui Krasikovia ”patriootiksi, joka eliminoi rosvon”.
Historian kirjoitus saa myöhemmin selvittää tarkemmin sen, mistä oli kyse, mutta toistaiseksi vaikuttaa siltä, että koko näytelmä oli rakennettu sen ympärille, että Krasikov saatiin vapaaksi.
Näin ei ole koskaan aiemmin tapahtunut nyky-Venäjän historiassa – toisinajattelijoita vaihdettiin agentteihin vain neuvostoaikana.
Putin pysyy julkisesti hyvin roolissaan, ja jopa nauttii kun voi esiintyä kansainvälisen politiikan hylkiönä, väittää Venäjä-tutkija Mark Galeotti, joka muistuttaa siitä, että tämä rikkoo pelisääntöjä ja suunnittelee sabotaasi-iskuja länteen.
– Hän ei vaikuttaisi haluavan suoraa konfliktia lännen kanssa, mutta on ilmeisesti sitä mieltä, että asioiden on pahennuttava ennen kuin ne paranevat. Uudet säännöt voidaan kirjoittaa vain vahvemmasta asemasta, kun Moskova on osoittanut, ettei sitä voida sivuuttaa eikä hillitä.
Putinille ja Venäjälle on kunnia-asia saada ulkomailla kiinni jääneet vakoojat kotiin, Venäjän tiedustepalveluita tutkinut Galeotti toteaa.
Kuten Soldatov ja Borogin myös Galeotti painottaa, että Venäjän suunnitellessa sabotaasi-iskuja Eurooppaan, nojaa maan tiedustelu entistä enemmän illegaaleihin, eli valehenkilöllisyyden turvin toimiviin agentteihin.
Näille vankienvaihto, jossa Venäjälle palasi useita vakoilusta tuomittuja ja syytettyjä henkilöitä, sisälsi viestin siitä, ettei Venäjä tule heitä hylkäämään.
Vankienvaihto motivoi vakoojia ja salamurhaajia
Heille välittyi viesti siitä, että nykyisen diktaattorin aikana kaikkien ei tarvitse mädäntyä vankilassa kiinni jäätyään.
”Hallitus on kiinnostunut tällaisesta vaihdosta – se mahdollistaa palkkamurhaajien, hakkereiden ja muiden uskollisten rikollisten vapauttamisen, edistää rankaisemattomuutta ja provosoi venäläisten agenttien uusia rikoksia lännessä. Lisäksi tällaista vaihtoa voidaan käyttää propagandatarkoituksiin, jolloin poliittiset vangit esitetään lännen agenteina”, asianajaja Grigori Vaipan sanoi BBC:lle.
Vaipan sonoo, että perustuslain mukaan venäläistä vankia ei voi vaihtaa väkisin, kuten ei Venäjällä syntyneiltä voi myöskään riistää kansalaisuutta.
Vapautettujen poliittisten vankien perustuslaillinen oikeus on palata Venäjälle, mutta on epätodennäköistä, että kukaan heistä haluaisi käyttää sitä nykyisen hallinnon aikana.
Tämä on vaihdon ydin – uuden vainon uhan alla olevat ihmiset eivät palaa takaisin. Karkotettuna heidän on vaikeampi vaikuttaa maan tilanteeseen.
Politiikan tutkija Fjodor Krasheninnikov sanoi Novaja Gazeta Europan kanssa käymässään keskustelussa, että Putinilla on paljon enemmän resursseja auttaa omaa kansaansa kuin Venäjän kansalaisyhteiskunnalla.
Asiantuntija uskoo, että Putin tavallaan ”päihitti” opposition. Vaikka hinta on kallis, se voi katsoa menestyneensä.
– Jos esimerkiksi Krasikovia ei olisi luovutettu, poliittiset vangit olisivat edelleen vankilassa. Saksa todellakin teki myönnytyksiä Putinille ja antoi tälle voiton.
Lisäksi Venäjän viranomaiset luultavasti toivovat, että vapautetut poliitikot ryhtyvät kilpailemaan niiden kanssa, jotka auttoivat vapauttamaan heidät, ja että Venäjän oppositio riitelee keskenään”, poliittinen analyytikko sanoo.
Osansa vähättelystä saivat heti Saksassa vasta muutaman päivän viettäneet vapautetut.
Avoin Venäjä -yhteisöä aikoinaan johtajanut ja vangittuna ollut Andrei Pivovarov (42v.) katsoo Saksassa antamissaan haastatteluissa, että nyt on tärkeää heikentää Venäjää käytettävissä olevin resurssein.
”Pivovarov huomauttaa, että monet venäläiset ovat tyytymättömiä tapahtumiin, mikä ei tarkoita, että he pitävät demokratian ideoista, mutta on tärkeää tavoittaa nämä ihmiset.”
”Vapauttakaa poliittiset vangit”
Putinin aikana paljastuneita agentteja, tuskin käytetään enää heidän koulutustaan vastaavaan tarkoitukseen, mutta hänen kriitikoillaan on puolellaan useita energisiä poliitikkoja, jotka ovat syventäneet henkilökohtaisia symbolisia voimavarojaan vankilassa ollessaan.
Politiikan tutkija Ivan Preobrazhenskin mukaan ei kuitenkaan voida sanoa, että Putin ”päihitti jonkun”, koska ”normaalien, terveiden, elävien ihmisten logiikassa ihmishenki on korvaamaton”.
Tästä näkökulmasta katsottuna länsimaiset demokratiat voittivat osoittaessaan lähimmäisen rakkautta: ne eivät ainoastaan neuvotelleet vapaaksi Putinin panttivankina vaan lisäksi varmistivat useiden venäläisten poliittisten vankien vapauttamisen.
Kara-Murza, Pivovarov ja Jashin: ”Älä sekoita Putinia Venäjään”
Tunnettujen toisinajattelijoiden –Vladimir Kara-Murzan ja Pivovarovin ja Ilja Jašinin, tiedotustilaisuudessa korostui se, että nämä pitävät itseään laittomasti karkotettuina.
”Tämä ei ollut vankienvaihto vaan ihmishenkien pelastaminen”, Kara-Murza korosti tapaamisessa toimittajien kanssa, kun hän vastasi kohtalotoveriensa kanssa eri maiden tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin Deutsche Wellen Bonnin toimistossa.
Kara-Murza ei uskonut selviävänsä vankileireiltä hengissä.
”Kun ihmiset puhuvat kidutuksesta, monet kuvittelevat, että heidän kynsiensä alle pistetään neuloja tai heitä tainnutetaan. Mutta moraalinen ja psykologinen kidutus voi olla fyysistä kidutusta voimakkaampaa. Ja voin sanoa, että täydellinen eristäminen kaikesta inhimillisestä kanssakäymisestä on täysin sietämätöntä.”
Historioitsijan koulutuksen saanut Kara-Murza siteeraa Aristotelea, joka sanoi, että ihminen on sosiaalinen olento.
”Tarvitsemme viestintää toisiimme yhtä paljon kuin tarvitsemme ruokaa, juomaa ja ilmaa. Kun ihminen on täysin eristyksissä tästä, hän alkaa hyvin nopeasti – puhun avoimesti – menettää järkensä. Menetätte keskittymiskykyänne, alatte hämmentyä, alatte miettiä, alatte saada päähänne kaikenlaista moskaa.”
Kara-Murza sanoo, että usein ihmiset, jotka eivät ole istuneet tuomioita, kuvittelevat vartijat jonkinlaisiksi elokuvien karikatyyreiksi. Valtaosa vankiloissa olevista ihmisistä on kuitenkin aivan normaaleja. Ja tämä on myös kauheaa, koska pahaa maailmassa tekevät tavalliset ihmiset, jotka noudattavat käskyjä ja, kuten sanotaan, ”kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta”.
Muistutus kylmästä sodasta
Vankienvaihto on kaikista kustannuksistaan huolimatta itse asiassa vapaan maailman moraalinen voitto tyranniasta.
Kylmän sodan alkaessa Neuvostoliiton kaksi vakoilujärjestöä – KGB ja sotilastiedusteluyksikkö GRU – laativat uusia suunnitelmia sabotaasioperaatioita varten Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Neuvostoliitto alkoi 1950-luvulla sijoittaa räjähde- ja asekätköjä eri puolille Länsi-Eurooppaa ja tiettävästi myös Yhdysvaltoihin tätä tarkoitusta varten. Niitä oli kuitenkin tarkoitus käyttää vain siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto kutsui niitä ”erityisjaksoksi”, joka oli kiertoilmaus täysimittaiselle sodalle lännen kanssa.
Koska näitä suunnitelmia ei koskaan aktivoitu, länsimaiset vakoilujärjestöt päättelivät, että tehostetut pelotevaikutusstrategiat olivat pakottaneet KGB:n ja GRU:n jättämään sivuun hyökkäykselliset kumoukselliset operaatiot lännessä. Taktiikkaa ei kuitenkaan koskaan täysin hylätty, kuten Putinin vakoilu- ja sabotaasiorganisaatiot ovat viime aikoina tehneet selväksi.
Ensimmäinen neuvostoliittolainen toisinajattelija, joka karkotettiin maasta vaihdon seurauksena, oli Vladimir Bukovski – hänet vaihdettiin Zürichissä vuonna 1976 Chilen kommunistisen puolueen pääsihteeriin Luis Corvalaniin.
Kolme vuotta myöhemmin neuvostoviranomaiset vaihtoivat viisi toisinajattelijaa – Aleksandr Ginzburgin, Eduard Kuznetsovin, Mark Dymshitsin, Valentin Morozin ja Georgi Vinsin – kolmeen neuvostovakoojaan.
Vuonna 1986 kahden seuraavan vaihdon tuloksena vangittiin toisinajattelija Natan Shcharansky (joka vangittiin paitsi neuvostovastaisesta propagandasta myös vakoilusta: hänen väitettiin luovuttaneen salaisia tietoja amerikkalaiselle agentille), Moskovan Helsinki-ryhmän perustaja Juri Orlov ja vaihdon historian ensimmäinen ulkomainen toimittaja, US News and World Reportin kirjeenvaihtaja Nicholas Daniloff.
Samaan aikaan Neuvostoliiton kansalaisuuslaki salli tuomittujen toisinajattelijoiden kansalaisuuden riistämisen ennen heidän vaihtamistaan ja karkottamistaan Neuvostoliitosta. Tällaisia päätöksiä teki ”poikkeustapauksissa” Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto. Näin ollen Natan Shcharansky, Alexander Ginzburg ja uskonnollinen toisinajattelija Georgy Vins, jotka karkotettiin vaihdon seurauksena, menettivät kansalaisuutensa.
Poliittisten vaihtojen käytäntö nyky-Venäjällä ilmeni Krimin liittämisen ja Donbassin vihollisuuksien alkamisen jälkeen. Vuonna 2016 Putin armahti ukrainalaislentäjä Nadezhda Savtshenkon, ja hänet vaihdettiin kahteen GRU:n upseeriin Jevgeni Jerofejeviin ja Aleksandr Aleksandroviin.
Vuonna 2019 Venäjä ja Ukraina vaihtoivat kumpikin 35 kansalaista – mukaan lukien Venäjällä tuomittu elokuvaohjaaja Oleh Sentsov ja Ukrainassa tuomittu Venäjän valtiollisen viraston RIA Novosti toimittaja Kirill Vyshinsky.
**
