VIKES Viestintä ja kehitys -säätiö mukana Maailma kylässä -festivaaleilla Suvilahdessa.
Kevätaurinko paistoi ulkona, kun Maailma kylässä -festivaalin Tiivistämön keskustelulavalla pohdittiin journalismin ydintä: voiko journalismi edistää rauhaa. Entä missä kulkee tiedonvälityksen ja aktivismin raja?
Vikes kokosi yhteen kokeneita toimittajia ja median seuraajia keskustelemaan siitä, millaista vastuuta journalismi kantaa konflikteista uutisoidessaan.
Monipuolinen festari kerää vuodesta toiseen toukokuisena vikonloppuna kymmeniin tuhansiin nousevan yleisön.
Journalismi – vastuuta ilman puolueellisuutta
Keskustelun ytimessä oli kysymys sodan käsittelystä.
Helsingin Sanomien ulkomaankirjeenvaihtajien esihenkilö Katriina Pajari muistutti, että toimittajien tehtävä ei ole olla osapuolia, vaan tarjota tietoa päätöksenteon pohjaksi.
“Työnsä kautta toimittajat voivat edistää rauhaa, mutta ratkaisut ovat toisten käsissä”, Pajari tiivisti.
Toimittaminen ei ole aktivismia, vaan journalistit pyrkivät tasapuoliseen tiedonvälitykseen.
Keskustelussa mukana olleilla toimittajilla on edellisiltä vuosilta käytännön kokemusta kriisestä ja sodista. Pajarilla muun muassa Ukrainasta uutisoinnista.
Kokeneen ulkomaantoimittajan, jo Vietnamin sodasta raportoineen Rauli Virtasen mukaan konfliktien seurauksista kertominen on tärkeää, mutta media voisi seurata enemmän myös optimistisia kehityskulkuja.
“Maailma on täynnä konflikteja – Sudan, Tsad ja monet muut – mutta myös toivon pilkahduksia, joita ei aina nosteta esiin”, Virtanen totesi.
Virtanen puhutteli yleisöä huomauttamalla, että mahdollisuuksia tiedonsaantiin on enemmän, mutta silti tiedämme vähemmän, jos media ei kykene tarjoamaan näkökulmia heille, jotka eivät seuraa kansainvälisiä julkaisuja.
Haasteena pääsy alueille ja yleisön kiinnostus
Yksi suurimmista haasteista kansainvälisessä uutisoinnissa on mahdollisuus raportoida konfliktialueilta.
Pajari nosti esiin tilanteen, jossa toimittajat voivat kertoa vain armeijan valvomilta alueilta, kuten Ukrainassa, jolloin tiedotus perustuu osittain sotilaiden tarjoamaan tietoon.
Venäjä ei päästä länsimaisia toimittajia omalle puolelleen, eikä Israel laske ulkopuolisia Gazaan.
Turhan usein uutisointi jää toimituksissa Suomessa laiskaksi ennen kuin kansainvälisten suurmedioiden, kuten Financial Timesin tai The Economistin, toimitukset aloittavat uutisrumbansa. Muut pienemmät toimitukset seuraavat perässä – jos seuraavat.
Takahuoneen jatkokeskustelussa ulkomaantoimittaja Pertti Pesonen muistutti, ettei perusasioitakaan osata esitellä aina oikein.
Lähi-idässä useita tv-dokumentteja tehnyt Pesonen vyörytti, ettei Gazassa käydä perinteistä sotaa, vaan Israel jatkaa alueen ja sen ihmisten järjestelmällistä tuhoamista.
Some korostaa median vastuullisuusvaatimusta
Keskustelussa kävi ilmi, että journalismin olisi otettava opiksi median käytön muuttumisesta. Esiin nousi se, että kesti aivan liian kauan ennen kuin suomalaisessa mediassa hyväksyttiin julkaista tietoa ja kuvia alueilta, joihin kansainvälisillä toimittajilla ei ole pääsyä.
Sosiaalinen media on muuttanut uutisoinnin kenttää. Virtanen korosti, että vakiintuneella medialla on toiset säännöt kuin somessa: “Yhtäkään väärää kuvaa ei voi julkaista.”
Some levittää rankkaa aineistoa, mutta vastuullinen media tarkistaa lähteet ja noudattaa journalistisia periaatteita.
Yleisön uutisväsymys huomioitava
Pajari muistutti, että yleisö – lukijat ja katsojat – väsyvät sotauutisiin. Toimitukset menevät kyllä alueille, kunhan sinne vain pääsee.
Vikesin hankekoordinaattori, toimittaja Wali Hashi toi keskusteluun afrikkalaisen näkökulman: uutisoinnissa ratkaisee, missä uutisia tehdään ja kuka niistä kertoo.
Afrikan konfliktien uutisointi riippuu paikallisesta läsnäolosta.
“Afrikassa uutisoidaan eri tavalla kuin Euroopassa – valtava haaste on saada monipuolista ja tasapuolista tietoa”, Hashi sanoi.
Perusjournalismin kunnioitus
Keskustelussa pysyttiin hyvin asian ytimessä: journalismi tarvitsee vähemmän etuliitteitä ja enemmän perusasioihin palaamista.
Ammattilaisilta vaaditaan tiedonvälitystä, vastuuta ja pyrkimystä totuuteen.
Historia tuomitsee kyllä aikanaan sen, milloin inhimillisyyden raja ylitetttiin.
Nykyisyydessä median tehtävänä on pitää katse oikeissa kohteissa, sortumatta puolueellisuuteen ja ilman aktivismin leimaa.
Journalismi syntyy harkiten
Tampereella työelämäprofessorina aloittava, YLEn entinen Afrikan kirjeenvaihtaja Pasi Toivonen painotti, että journalistin työssä on tärkeää arvioida, mikä näkökulma palvelee yleisöä parhaiten ja mikä on resurssien käytön kannalta perusteltua.
Toimituksissa käydään jatkuvaa keskustelua perusasioista. Raportointi vaatii tarkkaa harkintaa sekä journalistien turvallisuuden että vaikuttavuuden näkökulmasta.
Maailma kylässä -festivaalin keskustelu muistutti, että journalismi on parhaimmillaan silloin, kun se tarjoaa tietoa, herättää ajatuksia ja antaa tilaa päätöksille – ilman etuliitteitä.
