Venäjän ulkoministeriön ”tiedottajan” Maria Zaharovan (49v.) retoriikka on johdonmukainen sekoitus syvää halveksuntaa, valikoivaa totuutta ja historiallisia syytöksiä, jotka maalaavat Venäjän uhriksi ja lännen moraalittomaksi hyökkääjäksi.
Natsikortti nostetaan aina kun länsimaat puolustavat turvallisuuttaan – historialliset uhrit vääristyvät propagandatyökaluiksi.
Zaharovan viestin ydin: Euroopan ääniä ei kuunnella vaan halveksutaan systemaattisesti moraalittomina, samalla kun Venäjän toiminta oikeutetaan kansainvälisen oikeuden nimessä.
Suomen itsemääräämisoikeuden halveksunta maalataan Zaharovan puheessa ”lännen nöyristelyksi” ja todellisuus kumotaan vertauksin: EU:n toimet mustamaalataan ”laittomiksi” samalla kun Venäjän sotarikokset ohitetaan moraalipuheella.
Ulkoministeriön äänitorvi näyttää nauttivan kun pääsee syyttämään muita ihmisoikeusrikkomuksista ja vertaamaan näiden toimia natsi-Saksan rotupolitiikkaan: ”История мира уже видела это, включая территорию Финляндии”,”Maailmanhistoria on jo nähnyt tämän, myös Suomen alueella”.
Venäjän kuuluttama käänteinen todellisuus kertoo, että kun Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta, Zaharova julistaa itseään ”sen viimeiseksi suojelijaksi”.
Zaharovan retoriikka on myös ristiriitaista. Toisaalta hän syyttää Suomen presidentti Alexander Stubbia sotaisista lausunnoista, toisaalta hän vaatii Suomelta yksipuolisia toimia suhteiden normalisoimiseksi, kuten rajan avaamista ja pakotteiden purkamista.
Viesti on selvä: kaikki on Suomen syytä, ja Venäjä on vain loukattu naapuri.
**
Zaharovan toimittajille pitämä breeffaus, ulkoministeriön virallisen edustajan katsaus – on aggressiivisen retoriikan mestarikurssi. Zaharovan puheenvuorot eivät ole ainoastaan diplomaattisia kannanottoja, vaan osa laajempaa informaatiosodankäyntiä, jossa samat teemat toistuvat niin Suomea, Latviaa kuin koko Euroopan unionia vastaan.
Keskiviikkona esiintyi jälleen osastopäällikkö, joka osaa maalata länsimaiset toimijat systemaattisesti moraalisesti rappeutuneiksi ja vastuullisiksi.
Zaharovan kritiikki Suomea kohtaan: Halveksuntaa ja vääristelyä
Zaharovan hyökkäyksen kärki kohdistuu Suomen huhtikuussa 2025 hyväksymään kiinteistökauppakieltoon, joka rajoittaa kiinteistökauppoja sellaisten valtioiden kansalaisilta, joiden EU on todennut loukkaavan toisen maan alueellista koskemattomuutta eli käy hyökkäyssotaa ja voi aiheuttaa uhkaa Suomen kansalliselle turvallisuudelle.
Diplomaatin mukaan laki on ”häpeällinen” ja osoitus ”hillittömästä russofobiasta”. Hän väittää, että laki on suunnattu selkeästi venäläisiä ja valkovenäläisiä vastaan. Hänen mukaansa Suomen hallitus on ”syvästi russofobian viruksen saastuttama” ja tuhoaa toimillaan oman kansallisen turvallisuutensa.
Zaharovan mukaan laki on osa ”epätoivoista yritystä” miellyttää Pohjois-Atlantin puolustusliittoa, ja osoittaa uskollisuutta länsimaiden agendalle, vaikka se vahingoittaa suomalaisten kansallisia taloudellisia etuja.
Missä Zaharova on oikeassa ja missä ei?
Zaharova on teknisesti oikeassa siinä, että laki käytännössä kohdistuu venäläisiin. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) on toki todennut, että nykytilanteessa laki koskee Venäjää ja venäläisiä. Tähän Zaharovan argumenttien paikkansapitävyys kuitenkin päättyy.
Hänen väitteensä ovat pääosin vääristeltyjä ja asiayhteydestään irrotettuja: Zaharova väittää lain perustuvan ”keksittyyn Venäjän uhkaan”, mutta todellisuudessa laki on vastaus konkreettisiin turvallisuushuoliin.
Häkkäsen mukaan ”Venäjä muodostaa pitkäaikaisen turvallisuusuhan Euroopassa ja kiinteistöt ovat yksi keino vihamieliseen vaikuttamiseen”. Suomen toimet ovat reaktio Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa ja Suomeen kohdistettuun hybridivaikuttamiseen, kuten välineellistettyyn maahanmuuttoon.
Zaharova jättää mainitsematta, että laki ei nimeä Venäjää, vaan se on muotoiltu yleisesti koskemaan valtioita, joiden EU:n neuvosto on todennut syyllistyneen hyökkäyssotaan. Tämä on olennainen juridinen ja poliittinen ero.
Eivätkä historialliset vertauksetkaan mene nappiin: natsien rotupolitiikkaan on Venäjän propagandan vakiotyökalu, jolla pyritään mitätöimään vastapuolen toimet ja kääntämään huomio pois omista ihmisoikeusloukkauksista.
Zaharovan puheessa kuvastuu hyvin se, miten EU nähdään rajoittamassa Venäjän taloudellista toimintaa, ja ulkoministeriö pääsee syyttämään muita ihmisoikeusrikkomuksista kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; etniseen syrjintään liittyvää kansainvälistä yleissopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta.
Keskiviikkoisen Suomen läksyttämisen Zaharova päätti toiveella siitä, että ”Suomi herää muistamaan historiansa” ja lopettaa ”nöyristelyn” lännen edessä. Hänen mukaansa laki vain syventää Euroopan jakoa ja heikentää pitkän aikavälin turvallisuutta.
Latvian kielipolitiikka: ”Hybridi-neonatsismia”
Sama retorinen malli toistuu Zaharovan kommenteissa Latvian päätöksestä luopua asteittain venäjän kielestä toisena vieraana kielenä kouluissa vuodesta 2026 alkaen.
Zaharova tuomitsee Latvian toimet ”lingvistisenä kansanmurhana” ja ”hybridi-neonatsismina”. Hän syyttää Latviaa lähes 40 prosenttia väestöstä käsittävän venäjänkielisen vähemmistön oikeuksien polkemisesta ja kansainvälisten sopimusten rikkomisesta.
Todellisuudessa Latvian päätös ei kiellä venäjän kielen käyttöä, vaan se on koulutuspoliittinen uudistus, joka lisää EU-kielten opetusta. Muutoksen taustalla on vanhempien toiveet ja reaktio Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
Zaharovan väitteet ”etnisestä syrjinnästä” ovat jälleen räikeä yritys esittää Venäjän vaikutuspiirin heikkeneminen ihmisoikeuskysymyksenä.
EU:n pakotteet: ”Laitonta politiikkaa”
Zaharova hyökkäsi esiintymisessään myös laajemmin koko EU:n pakotepolitiikkaa vastaan. Useat toimet ovat diplomaatin mielestä ”laitonta pakotepolitiikkaa” ja todiste ”todellisen demokratian vajeesta” EU:ssa.
Hän väittää, että EU toimii vastoin kansalaisten tahtoa, mutta samalla jättää huomiotta, että pakotteet ovat reaktio Venäjän omiin toimiin.
EU:n 10. kesäkuuta 2025 julkistama 18. pakotepaketti kiristää entisestään otetta Venäjän taloudesta. Se kohdistuu muun muassa Venäjän energiatuloihin, pankkisektoriin ja varjolaivastoon.
Paketti sisältää esityksen Nord Stream -kaasuputkiin liittyvien transaktioiden kieltämisestä, venäläisen öljyn hintakaton laskemisesta 45 dollariin ja 22 uuden pankin sulkemisesta SWIFT-järjestelmän ulkopuolelle.
Brysselin byrokratia vs. kansantahto” – Kansainvälisen oikeuden vääristely
EU:n sisällä onkin erimielisyyksiä ja maita kuten Unkari ja Slovakia, jotka voivat jarruttaa pakotteiden hyväksyntää. Zaharova käytti esimerkkinä Slovakiassa kerättyjä allekirjoituksia pakotteita vastaan.
EU:n korkean edustajan Kaja Kallaksen mukaan pakotteet ovat kuitenkin välttämättömiä, sillä ”Venäjä ei halua rauhaa” ja ”voima on ainoa kieli, jota Venäjä ymmärtää”.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Zaharovan puheet ”toimittajille” olivat jälleen johdonmukainen esitys Venäjän virallisesta maailmankuvasta.
Siinä länsi on syyllinen, sen toimet ovat provosoimattomia ja moraalittomia, ja Venäjä on oikeutettu puolustamaan etujaan kaikin keinoin.
Tämä mustavalkoinen ja syvän halveksuva retoriikka ei pyri dialogiin, vaan sen tavoitteena on oikeuttaa omat toimet, lietsoa eripuraa lännen sisällä ja vahvistaa omaa kansallista kertomusta.
Retoriikka, joka sulkee dialogin
Venäjä on voittava, koska länsi on moraalisesti konkurssissa ja Venäjä toimii kansainvälisen oikeuden puolustajana. Kritiikki Venäjää kohtaan on vain hyttysen ininää.
Toisaalta Zaharova ei edusta diplomaattista kielenkäyttöä vaan informaatiosodankäyntiä, jossa historialliset vertaukset ja moraalinen paheksunta asetetaan faktapohjaisen keskustelun edelle.
En ole aikoihin katsonut, miten Venäjän ulkoministeriö käyttää aikaansa ja vastailee sille etukäteen toimitettuihin kysymyksiin. Näytös ei ehkä ole enää yhtä pysäyttävä kuin aiemmin, mutta rouva Zaharova osaa edelleen kurmoottaa mielestään epäasiallisia tai provosoivia kysymyksiä esittäviä ihmisiä – riippumatta näiden iästä tai sukupuolesta.
Zaharova huokuu olemuksellaan olevansa asemansa tasolla. Ulkoministeri Sergei Lavrovin tasoinen luotettava kurinpitäjä. Epäilin aikoinaan, etten ehkä pärjäisi ihmiselle, joka tuskin jaksaisi edes kuunnella kysymystäni loppuun saakka. Tätä muistelin, kun Zaharova hyökytti täydellistä venäjää – toki murtaen puhuvaa, azebaidžanilaista journalistia.
