Koneet korvaamaan propagandisteja – algoritmit vahvistavat Putinin valtaa

Vielä muutama viikko sitten Max-messengeriä ei ollut Venäjällä olemassa, nyt se on yksi valtiollisista suurhankkeista.

Venäjä ottaa käyttöön Max-viestipalvelun, joka pyrkii korvaamaan Telegramin ja WhatsAppin. Presidentin kolme viikkoa sitten allekirjoittaman lain mukaan koulujen, vanhempien ja opettajien chatit siirretään syksyllä tälle valtion omistamalle alustalle.

Julkisuudessa väitetään, että kolmessa viikossa Maxin käyttäjämäärä on kaksinkertaistunut alkuperäisestä 14 miljoonasta viestistä ja 420 000 puhelusta.

Venäjä kieltää tiedonhaun ja systematisoi pelon kulttuuria

Samaan aikaan Venäjä tiukentaa internet-sensuuria Kiinan mallin mukaan ja laajentaa ekstremismin, ääriajattelun määritelmiä kattamaan arkiset yhteisöt.

Parlamentin alahuoneen, duuman käsittelyssä oleva lakiesitys kriminalisoi tiedonhaun itsessään. Näennäisen pieni – 3 000-5 500 ruplan sakko uhkaa niitä, jotka hakevat ”ekstremistisiä materiaaleja” internetistä.

Laki  kohdistuu ennen kaikkea jo valvonnassa oleviin henkilöihin. Tavallisten kansalaisten massavalvontaan sitä ei väitetysti käytettäisi, vaan se kriminalisoi tarkoituksellisen kielletyn tiedon etsimisen.

Kritiikin mukaan lakiesitys on osa laajempaa sortostrategiaa, joka tähtää niin kutsuttuun ”teknologiseen suvereniteettiin” – käytännössä totalitaariseen valvontajärjestelmään.

Epäviralliset yhteisöt uhattuna

Laki mahdollistaa minkä tahansa epävirallisen ryhmän leimaamisen epäillyksi. Tämä kattaa esimerkiksi vanhempien keskusteluryhmät, venäläiset chat-ryhmät ja jopa ystäväporukat.

Živoi Gvožd -kanavan keskustelussa Aleksei Venediktov tiivisti nykyisen linjan ja viittaa Neuvostoliiton aikaisiin puheenparsiin, joita käytetään uudelleen nykyisessä propagandassa.

”Se, joka ei ole kanssamme, on meitä vastaan.”

 

” Jopa joukko ihmisiä, jotka juovat yhdessä, voi olla epävirallinen yhteisö.”

Venäjä tiukentaa otteensa kansalaisten viestinnästä

Yksi duuman toisessa käsittelyssä olevan lain seuraus on se, että kansalaiset sidotaan omaan puhelimeensa ja numeroonsa, SIM-korttien jakaminen kriminalisoidaan, ja tekoäly valvoo hakuhistoriaa.

SORM-laitteiden avulla viranomaiset voivat kerätä valvontatietoja laajemmin kuin aiemmin.

Valko-Venäjällä vastaava kehitys johti sensuuriin syvenemiseen ja siihen, että ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä eri välineitä yhteydenpitoon ystävien kesken. Viranomaisille tarjotaan ”siistejä” puhelimia.

Tulevaisuudessa kansalaisyhteiskunta rapistuu, teknologinen eristäytyminen syvenee ja viranomaiset voivat tarkastaa puhelimia selvittääkseen, mitä palveluita on käytetty.

– Kun uudet lait astuvat Venäjällä voimaan, voi kuka vaan joutua osoittamaan poliisille, ettei ole seurannut jotain kiellettyä sivustoa, vaikka jo unohtunutkin Telegram-kanava tietoa välittääkin, sanoo juristi Stanislav Seleznjov Živoi Gvozin lähetyksessä.

Ensin pienet sakot, sitten vankeusrangaistukset

Venäjällä edetään kansalaisten valvonnassa monella tasolla. Se, että hmisiä voidaan jatkossa sakottaa siitä, että he ovat nähneet jotain, ei siitä, että nämä ovat käyttäneet saamaansa tietoa, vaikuttaa ennen muuta sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista asioista, mutta eivät etsi tarkoitusta elämälleen  keikuttamalla maata.

”Sinua rangaistaan siitä, että olet nähnyt, lukenut tai oppinut jotain.” 

Politiikan tutkija Jekaterina Schulman huomauttaa, että uudet lait rikkoivat perustuslaillista oikeutta tiedon hakuun. Jopa jotkut parlamentaarikot kritisoivat lakia vertaamalla sitä ”ajatusrikoksiin”.

Syntyy tilanne, joka muistuttaa huumelainsäädäntöä käänteisesti sillä: kun huumeiden käyttö ei ole rikos, mutta hallussapito on, tiedon kulutus kriminalisoidaan vaikka sen haku on perustuslaillinen oikeus.

”Lisäksi kansalaisen on itse arvattava, mikä tieto on kiellettyä.”

Lakiehdotus vaatii ”tarkoituksenmukaista” etsintää, mutta määrite ”tarkoituksenmukainen” on epämääräinen – kansalaiset eivät tiedä, mitä materiaaleja luokitellaan äärimmäisiksi eivätkä pysty välttämään niitä.

Mielivalta käsin kosketeltavaa 

Valvontayhteiskunnassa luodaan tilanne, jossa lojaalisuus muutetaan sosiaalisesta normista henkilökohtaiseksi selviytymisstrategiaksi: ”he katsovat, he näkevät, he tietävät”.

Dožd-kanavalla Mihail Fisman käsitteli aihetta ohjelmassaan I tak dalee, ja esitti kärkevästi mutta selkeästi kuluneen, ja silti niin osuvan orwellilaisen näkemyksen: nyky-Venäjällä KGB:n perillinen on viimein saavuttanut sen, mistä George Orwell varoitti – rikos ei ole enää teko, vaan ajatus.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta erityisen huolestuttavaa on se, että edes väkivaltaorganisaation, FSB:n sisällä lakia ei ole käsitelty etukäteen kokonaisuutena, vaan jotkut toimivat omin päin, ilman koordinaatiota tai strategista harkintaa.

Tämä viittaa siihen, että Venäjän järjestelmä ei ole vain autoritaarinen, vaan myös kaoottinen.

Kehitys on pysyvää –  propagandan kriisi

Venäjän sisäisen turvallisuuden valvontaa hoitavien visiot ohittivat perinteiset vaikuttamismekanismit, ja nyt propagandistit kysyvät, mihin heitä enää tarvitaan, kun tekoäly ja valvontalaitteet voivat hoitaa työn tehokkaammin.

Mediavaikuttajien hermostuminen kertoo, että järjestelmän sisälläkin ymmärretään muutoksen uhka omalle asemalle. Kun tehokkaammat mutta kylmemmät välineet tukevat paremmin vallan jatkumista saavat entiset palvelijat vaihtua.

Siksi lakia ovat kritisoineet myös hallinnolle uskollisina pidetyt ihmiset.

Nuorten parissa vaikuttava Ekaterina Mizulina ja Venäjän ulkoisen propagandan, RT:n johtaja Margarita Simonjan, molemmat Kremlissä 30 vuotta viihtynyttä, ja mediaa hyppysissään pitäneen Aleksei Gromovin alaisia, ovat kyseenalaistaneet lain logiikan: miten voidaan leimata järjestöjä kuten Navalnyin perustama FBK ääriliikkeeksi, jos vastaavien järjestöjen sisältöä ei saa edes lukea?

Mediassa pohditaan, että kapina lakia vastaan paljastaa Gromovin vallan heikkenemisen ja syvemmän kriisin autoritaarisen järjestelmän sisällä. Propagandistien hermostuminen kertoo muutoksen uhan ymmärtämisestä.

Kun FSB:n visiot ohittavat perinteisen median

Venäläisessä ymmärryksessä seurataan aina myös sitä, mikä valtaryhmittymä on milloinkin vahva. Kyse ei suinkaan ole aina Kremlin tai sen kiistattoman johtajan käsityksistä.

Some-lakien osalta vaikuttaa siltä, että FSB:n visiot ohittivat perinteiset vaikuttamismekanismit, jättäen Kremlin propagandakoneiston ohjaajat päätöksenteon ulkopuolelle.

Samaan aikaan kun teknologinen valvonta tiukkenee, kansalaisten on mahdotonta tietää, mikä on kiellettyä, koska lista kielletyistä asioista päivittyy jatkuvasti.

Pelon ilmapiirissä tarvitaan myös heitä, jotka luovat yleistä ymmärrystä maan tilasta ja yhtenäistävät saavutusten merkityksiä. Toistaiseksi keskeinen tavoite on vaikuttaa siihen osaan kansakuntaa, joka ei ole vielä hermostunut ja vaadi muutoksia.

Propagandan alasajo vie aikansa

Propagandalla riittää edelleen toitä sen parissa, että johtajaa voidaan ylistää paitsi viisaaksi myös inhimilliseksi. Siksi Putin ja Aljaksandr Lukašenka halutaan saadaa näyttämään jopa sympaattisilta henkilöiltä.

Kaikilta valtiovalheiden esittäminen ei onnistu, ja jotkut propagandan tekijät ovat epäonnistuneet Putinin kilven kiillottamisessa ja ajautuneet sivuraiteelle, kuten Julia Taratutan ohjelmasta käy hyvin ilmi.

Toiset onnistuvat vaikkapa silloin, kun Putin esitetään arkisena 70-vuotiaana, joka sammuttaa valot säästäväisyyssyistä, mutta tämä inhimillisyys on vain viestinnällinen kulissi.

Diktaattorien ”strateginen” inhimillistäminen toimii kaksiteräisenä miekkana: se peittää autoritaarisen järjestelmän todellisen luonteen ja samalla oikeuttaa vallan keskittämisen.

Kun Putin vähättelee oppositiopoliitikko Ilja Jašinin 8,5 vuoden tuomiota kutsumalla häntä pelkäksi ”bloggaajaksi”, tai välttelee vastuuta Ukrainan sodasta, paljastuu autoritaarisen kontrollin todellinen, kylmäkiskoinen ydin.

Schulman varoittaa, ettei pelon kulttuuri tulisi ruokkia. Eikä kyseessä ole vain Venäjän ongelma.

Mutta Venäjä on varoittava esimerkki siitä, miten moderni autoritarismi voi hyödyntää teknologiaa tehokkaammin kuin koskaan aiemmin.

Kun algoritmit korvaavat propagandistit, katoaa viimeinenkin inhimillisyyden häivähdys vallan käytöstä.

Kulttuurin ja median hiljentämisellä nähdään olevan pitkät ja syvälliset vaikutukset yhteiskuntaan.

Samaan aikaan myös meidän Venäjää intohimoisesti seuraavien kyky ymmärtää sitä, mitä naapurimaassamme tapahtuu on jatkuvasti muuttuvaa.

Länsimaalaiset ja riippumattomat mediat suljettu pois monista tilaisuuksista Venäjällä, mutta edelleen kannattaa seurata laajasti myös ammattimaisesti toimitettuja julkaisuja.

Novaja Gazeta Europa kertoo mainoksessaan luotettavan journalismin tarkoituksen: Kyvystä erottaa tosiasiat manipuloinnista on tullut henkilökohtaisen turvallisuuden tae. 

Vaikka Putinia läheltä seuraamaan jääneet toimittajat ovat ”pelokkaita” ja välttelevät kriittistä tiedon jakamista , hoitavat monet – ennen muuta maasta muuttaneet journalistit – edelleen keskeistä tehtäväänsä ja tulkitsevat sekä selittävät meille kiinnostuneille, mitä Venäjällä todella tapahtuu.

Venäjän kehitys kulkee jokatapauksessa kohti algoritmien autoritarismia.

Historiasta ei voi ennustaa, mutta jotain trendejä saattavat tarkimmat olla löytävinään jo aiemmista päätöksistä: rajansa entisen presidentinkin kustannuksella nauramisella, jos valta ei vaihdu parin sukupolven aikana.

[Presidentin lehdistöpalvelu ilmoitti, että ”ei näe mitään ongelmaa tässä videossa”.]