Venäjän valtionmedian uutisohjelmat, kuten ”Kesä-Vesti”, ovat enemmän kuin raportteja yhteisestä maailmastamme.
Monista irralliselta vaikuttavista osista muodostuu selkeä kuva propagandasta, jota Venäjällä on jatkettu vuosikymmeniä. Vesti-ohjelmassa paljastuu puolia, joissa Suomen presidenttiä käytetään välineenä – hänen haastattelustaan irrotetaan lainauksia asiayhteydestään erillisiksi viholliskuvien luomiseksi.
Pääpropagandistin tuuraaja rakentaa todellisuutta, joka palvelee Kremlin poliittisia päämääriä – rinnakkaistodellisuuden, joka perustuu sopivasti annosteltuihin käsityksiin – ei välttämättä faktoihin.
Välineeksi kelpaa usein myös amerikkalainen aineisto.
Tällä kertaa professori John Mearsheimerin Tucker Carlsonille antamalla haastattelulla vahvistetaan käsitystä “tragediasta” suurvaltapolitiikassa: kun olemassaolon uhkakuvat kohtaavat ideologiset projektit, kompromissi käy lähes mahdottomaksi – ja lopulta voimatasapaino puhuu.
“Diplomaattista ratkaisua ei ole näkyvissä; sota ratkeaa asein ja Venäjä voittaa.”
Talvikautta pidemmän ohjelman kolmannella tunnilla käsitellään senaattorien puheenjohtajan Valentina Matvienkon vierailua Genevessä. Puhujamatka esitetään Venäjän diplomaattisena voittona ja osoituksena lännen ”kaksinaismoralismista”.
Todellisuudessa Matvienko on EU:n ja Sveitsin pakotelistoilla, mutta Parlamenttienvälisen liiton, IPU:n isäntävaltio myönsi poikkeusluvan kansainvälisen konferenssin vuoksi.
Vestin kertomuksessa korostetaan jo Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin nimittämänä suurlähettiläänä Maltalla palvelleen maan parlamentin ylähuoneen puhehenkilön kokemusta ”maailman areenalla”, mutta jätetään mainitsematta europarlamentaarikoiden protestit istuntosalissa.
Mielenosoittajien vähäinen määrä kuitenkin nostetaan esiin todisteena vastustuksen olemattomuudesta. Ja tietenkin joidenkin eurooppalaisten valtuuskuntien edustajien sormenheristelyt esitetään useampaan kertaan.
Toimituksen valikoiva kerronta muuttaa kansainvälisen kritiikin Venäjän voitoksi. Studiokommentit kääntävät tilaisuuden osoittaneen “lännen hampaattoman heikkouden” ja Matviejenko kuittaa vastaprotestit “kouluttamattomien huuteluksi”.
Venäjän nuoret eivät ole Putinin kuuliaisia orjia
Sunnuntain Vesti on erikoinen sillisalaatti, mutta tavoite on silti kirkas: luoda mielikuva siitä, että länsi hyökkää pienimpiäkin ja arkisimpiakin venäläisen kulttuurin osa-alueita, kuten saunakulttuuria, vastaan.
Lähetyksessä siteerataan Radio Free Europen julkaisemaa psykologi Kira Merkurin mielipidekirjoitusta. Vestin toimituksessa luetaan, että RFE/RL “pilkkaa saunaa Venäjän likaisuuden takia”.
Jutun fokuksena on siinä, että kiivas kamppailu Ukrainan liittämisestä Venäjään voikin päättyä historian kierrossa Venäjän liittämiseen Ukrainaan.
Merkur näkee Venäjän 19,4 miljoonaa teini-ikäistä potentiaalisena muutoksen voimana. He ovat luonnostaan kapinallisia, testaavat rajoja ja etsivät vaihtoehtoja aikuisten maailmalle.
Putinin hallinto näkee nuoret vain tulevana ”tykinruokana” ja ”kuolleina sieluina”, mutta he eivät välttämättä alistu tähän kohtaloon.
Merkurin ajattelusta päästään seuraavaan siteeraukseen. Siinä lainataan ’asiantuntijalta’ näkemys, että pyhässä asemassa oleva venäläinen sauna (banja) on sadomasokistinen nautinto.
Vaikka kritiikki kohdistuu venäläisiin perinteisiin, Vestin toimituksessa nämä kehystetään osaksi laajempaa lännen hyökkäystä.
Yhdistämällä ulkoinen kritiikki kansallisesti tärkeään symboliin luodaan tunne kollektiivisesta uhasta ja koko kansaan kohdistuvasta loukkauksesta.
”Koivuvihdan käyttö banja-perinteessä on osa sadomasokistista rituaalia…”
Viholliskuvan kuvaa syventäviä lainauksia
Kolmas esimerkki koskee presidentti Alexander Stubbin antamaa haastattelua. Lähetyksessä hänen puheestaan poimitaan kohta, jossa hänen väitetään sanovan, että Venäjän DNA:han on koodattu pyrkimys valloittaa muiden maita.
Alkuperäinen konteksti, jossa Stubb puhui Kremlin hallinnon luonteesta eikä venäläisistä kansana, sivuutetaan täysin. Näin vääristellään naapurimaan presidentti tukemaan narratiivia, jossa suomalainen valtionjohto esitetään russofobisena.
”Venäjä on pohjimmiltaan imperialistinen valtio, jonka DNA:han on koodattu pyrkimys valloittaa muiden maita…”
Stubbin lausuntoja siis vääristellään väittämällä hänen syyttäneen venäläisiä ”geneettisesti sotaisiksi”.
Stubbin ja kulttuuritutkijan esittämiä pohdintoja on valittu lähetykseen, koska ne ovat äärimmäisiä, ja luovat täydellisen karikatyyrin länsimaisesta Venäjä-kritiikistä.
Kirjallisuuden professori Daniel Rancourt-Laferriere’n, joka esitellään ohjelmassa yhdeksi Yhdysvaltojen merkittävimmäksi venäläisen kulttuurin asiantuntijoista. Tämän tulkinta venäläisestä saunasta (banja) on avainasemassa. Vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassa kerrotaan, että sauna on yksi Venäjän ”rakastetuimmista kivun teattereista” ja että vihtominen on osa ”sadomasokistista prosessia”. [Venäjän orjasielu: moraalinen masokismi ja kärsimyksen kultti ]
Juontaja selittää kirjallisuuden tutkijan psykoanalyyttista tulkintaa, jossa alastomuus ja vesi yhdistetään äidillisiin mielikuviin. Tämä näkemys esitetään lähetyksessä todisteena kirjoittajan omista seksuaalisista komplekseista.
Lännessä ei sitäpaitsi ole osattu huolehtia aina edes hygieniasta vaan pitäydytty peittelyyn.
Nämä väitteet palvelevat selkeää päämäärää: ne maalaavat kuvan läntisestä asiantuntijasta paitsi vihamielisenä, myös täysin älyttömänä.
Kun yksi ”asiantuntija” on näin tehokkaasti demonisoitu, hänen kauttaan voidaan mitätöidä myös kaikki muu kritiikki, joka tulee samasta lähteestä (tässä tapauksessa Radio Free Europe) tai lännestä ylipäätään.
Kaikki lännestä tuleva kritiikki leimataan osaksi samaa patologista russofobiaa.
Tulevaisuuden Venäjä: Nuoret kapinalliset vai ”kuolleet sielut”
Tutkijasta tulee symboli koko sille ”epäinhimillistämisen sodalle”, jota lännen väitetään käyvän Venäjää vastaan.
Ukrainalaispsykologin ajattelu tuntuu tuoreelta. En toisaalta ihmettele, että se nostettiin esiin painokkaasti. Maa, joka on menettänyt kosmisen mahtinsa, on muuttunut traagisilla seurauksilla koomiseksi .
”Venäläiset teinit saattavat kokea ukrainalaiset valtavana, voittamattomana epävirallisena yhdistyksenä, joka vastustaa aikuisten venäläistä helvettiä.”
Venäjän propaganda on ”kuin ampuisi tykillä hyttysiä” – se on massiivista, mutta kohdentamatonta eikä puhuttele nuoria. Se valmistaa nuoria vankilaan ja ”lihamyrskyihin”, ei sankareiksi, kuten neuvostoaikana.
Kieltämättä Venäjällä on aina osattu. Tämä on propagandan mestarisuoritus: luomalla täydellinen karikatyyri vihollisesta vahvistetaan omaa kertomusta viattomana uhrina.
Vesti-ohjelman alkupuoli oli tietenkin hyvin tavallista: uusi tsaari vieraili Valamossa. Yhdessä Valko-Venäjän diktaattorin kanssa Putin uhitteli maansa uusista aseista rukoilemisen lomassa.
Sota on kaikkia venäläisiä uskovaisia yhdistävä korkeampi voima.
