Tapaaminen Alaskassa, Yhdysvaltojen ortodoksisimmassa osavaltiossa on Putinille vuosien haaveen täyttymys: ystävänsä Donald Trumpin ja tämän varapresidentin J.D. Vancen kanssa hän vahvistaa asemansa globaalina johtajana, vaikka sota Ukrainassa jatkuukin jäätyneenä konfliktina.
Kremlin läheinen oligarkki Konstantin Malofejev ja hänen Tsargrad-mediansa juhlivat jo – heille kokous on propagandavoitto, joka normalisoi Venäjän aggressiota ja heikentää Euroopan roolia, samalla kun Ukraina jää geopoliittiseksi pelinappulaksi.
Kremlin eurooppalainen äänitorvi
Venäjä on pakottanut Yhdysvallat neuvotteluihin ilman EU:ta ja Ukrainaa – mikä on jo voitto. Länsi yrittää vielä sabotoida rauhanaikeita, mutta Trump ja Putin määrittävät säännöt. Rauhansuunnitelma perustuu Venäjän ehdotuksiin, ja Euroopan on hyväksyttävä se.
Näin tiiviisti voi esittää Venäjän 1-kanavan iltauutisten sanoman Alaskan tapaamisen merkityksestä.
Yhdysvaltain presidentin ”viisaaksi eurooppalaiseksi” kehuma Unkarin pääministeri Viktor Orbán ottaa kaiken irti.
Tämän ovat huomanneet myös Venäjän propagandistit, jotka esittävät tyytyväisinä Orbánin väitteet EU:n yrityksistä asettaa ehtoja neuvotteluille ”surullisina”.
Orbánin mukaan unionin tulisi keskittyä yhteistyöhön eikä antaa määräyksiä – mikä tukee täysin Kremlin tavoitetta neuvotteluista ilman EU:n vaikutusvaltaa.
Pintapuolisesti tarkasteltuna Putinin ja Trumpin tapaaminen on se käännekohta, joka voi muuttaa Ukrainan sodan dynamiikkaa ja kansainvälistä valtapolitiikkaa – juuri kuten Venäjä on odottanutkin.
Venäjän keskustelua ohjaillaan näkemään Euroopan hajanaisuus ja Ukrainan sisäiset ongelmat, joiden katsotaan vaikeuttavan kestävän rauhan saavuttamista. Presidentti Volodymyr Zelenskyin kohtaamia vaikeuksia korostetaan ja Ukrainaa pidetään hallinnoitavana .
Venäjän media korostaa, ettei se ole yksin diplomaattisessa painotuksessaan vaan epäily Ukrainaa kohtaan on näkynyt YK:n yleiskokouksen äänestyskuvioissakin. Vaikka enemmistö mailman maista tuomitsee Venäjän aggressio- ja miehityslinjan, tämä tuki on viime vuosina ohentunut, ja Venäjällä edelleen ollut mahdollisuus väittää, ettei sitä ole maailmanlaajuisesti eristetty vaikka Euroopassa siltä vaikuttaisikin.
Euroopan ja Ukrainan kyky vaikuttaa sodanlopputulokseen on rajallinen.
Orbánin mukaan Ukraina on riippuvainen ulkopuolisista toimijoista (kuten Unkarin energiasta), mikä tekee maasta haavoittuvan.
Tsargradin terävät kynnet
Venäjän media ottaa kaiken irti: 1-kanavan kirjeenvaihtaja on jo päiviä Alaskassa etsimässä kokouspaikkaa ja arvioimassa Venäjän vahvaa asemaa.
Propagandan, Kremlin viestintästrategian mukaan rakennettu median viesti on selkeä: länsi on pakotettu hyväksymään Venäjän rooli globaalissa politiikassa. Euroopan maat nähdään esteenä rauhalle, kunnes ne hyväksyvät todellisuuden.
Haukaksi tiedetyt Tsargrad-uutiset ovat entistä provokatiivisempia – ne syyttävät brittipoliitikkoja neuvottelujen sabotoinnista ja väittävät Euroopan johtajien uhkaavan rauhaa. Ukraina esitetään muun Euroopan ”taakkana”, jonka asema heikkenee.
Venäjän kahlittu media rakentaa kuvaa Putinista vanhaan malliin: maata jo 25 vuotta johtanut maltillinen itsevaltia vie maata menestykseen, vaikka sodan peruslinja pysyy muuttumattomana.
Orbán sopii Putinille paikkaa varanneen, turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajan Dmitri Medvedevin rinnalle luomaan illuusiota neuvotteluista, joita Trump kutsuu vain ”kuuntelutilaisuudeksi”.
Muiden kovat lausunnot toimivat kontrastina, vahvistaen Putinin asemaa ”kohtuullisena” neuvottelijana. Tämä on harkittua propagandaa, jossa ulospäin näytetään valmiutta kompromisseihin, vaikka todelliset tavoitteet säilyvät.
Diplomaattinen illuusio
Euroopan ulkoministerit ovat syystä huolestuneita: mikään Ukrainan tulevaisuutta koskeva neuvottelu ei voi onnistua ilman Ukrainan ja Euroopan osallistumista.
Kokonaan toinen asia on jo se, ottavatko lähes ilman tunnettuja Venäjän kanssa tekemisissä olleita neuvonantajia toimivat Trump ja Vance vastaan mitään eurooppalaisten tarjoamaa opastusta, vai toimivatko omaan erinomaisuuteensa nojaavat amerikkalaiset tavallaan.
Venäjä hyötyy neuvotteluista jo sillä, että ne luovat kuvaa edistyksestä. Tavoitteena on pitää konflikti jäätyneenä, jotta Venäjä voi vahvistaa asemiaan miehitetyillä alueilla ja estää Ukrainan länsi-integraation.
Prosessin jatkuminen itsessään on Kremlin voitto – se mahdollistaa ajan voittamisen ja tosiasioiden luomisen maastoon. Georgiassa 2008 testattu malli toimii nyt Ukrainassa isommassa mittakaavassa.
Voidaan tietysti kysyä myös siitä, millaisia neuvojia eurooppalaiset ovat: Georgian tapauksessa EU:n välittämä aselepo loi raamit, mutta toimeenpano jäi ontoksi. Syntyi varoittava esimerkki siitä, että pelkkä sopimus ei riitä, jos aggressiivinen hyökkääjä pitää aloitetta hallussaan.
Trumpin rauhanpalkinnon metsästys
Alaskan huippukokous on ennen kaikkea propagandatapahtuma. Putin esitetään suurmiehenä ja Trump rauhantekijänä, vaikka todellista rauhanprosessia ei tavoitella.
Trump yritti hillitä odotuksia sanoen kokouksen olevan lähinnä ”tiedustelumatka”. Selitys ontuu, sillä Ukraina on jätetty tarkoituksellisesti ulkopuolelle – maata pidetään ongelmana, ei tasavertaisena osapuolena.
EU:n vaikutusvalta on heikko ilman Yhdysvaltojen täyttä tukea.
Vaikka unioni on tukenut Ukrainan suvereniteettia, Venäjä tarvitsee yhtenäistä transatlanttista linjaa painostaakseen tehokkaasti.
Kiinan hiljainen voitto
Trump näkee sodan huonona investointina, ja haluaa keskittyä Kiinaan. Hänen retoriikkansa vetoaa kyllästyneisiin amerikkalaisiin. Olisi parempi julistaa rauha, vaikka se tarkoittaisi Ukrainan luovuttamista Venäjälle.
Tämä sopii Putinin strategiaan, joka hyötyy lännen jakautumisesta.
Venäjän tukija, eri sarjassa liikkuva Kiina pysyy tietoisesti sivussa, mutta hyötyy taloudellisesti ja geopoliittisesti Venäjän-Ukrainan sodasta.
Sen poissaolo Yhdysvaltojen kanssa käytävästä ”kuulemistilaisuudesta” korostaa kahdenvälisen diplomatian merkitystä, samalla kun Kiina vahvistuu energiamarkkinoilla.
Alaskan kokous ei ratkaise Ukrainan sotaa, vaan syventää suuren eurooppalaisen maan asemaa pelinappulana.
Euroopan ja Ukrainan on toimittava yhdessä estääkseen historian toistuminen. Kestävä rauha vaatii sitoutumista Ukrainan suvereniteettiin ja konkreettisia toimia Venäjää vastaan. Kremlin ei tarvitse nyt tuoda pöytään aitoa rauhansuunnitelmaa, kun edistyksen illuusio riittää pitämään oven raollaan pois täydellisestä ulkopoliittisesta paaria-asemasta.
Amerikkalaisten varoituksia Venäjän hyökkäysvalmisteluista Trumpin ensimmäisen kauden lopulla ei uskottu.
Vuoden 2021 virheiden sivuuttaminen johti sotaan, ja nyt uhkana on rauha, joka palkitsee Venäjän aggressiostaan.
Huippukokous Alaskassa on ennen muuta jo ollut propagandan juhlaa.
