Kategoriat
Artikkeli Propaganda Sota Venäjä

Kremlin orkesteri ja hovikronikoitsijan käsikirjoitus

Visuaaliset elementit – kuten tällä kertaa esittelyssä ollut orkesteri korkealla Kremlin parvella – tukevat viestiä vakaudesta ja jatkuvuudesta.

Sunnuntai-illan televisio-ohjelmassa venäläisille soi jälleen Kremlin orkesteri – ei taustamusiikkina, vaan symbolina.

Hovikronikoitsija Pavel Zarubinin juontama ohjelma Moskva Kreml Putin rakentaa tuttuun tapaan presidentin esiintymisten ympärille eheän ja huolellisesti rytmitetyn kokonaisuuden.

Kesäkuun viimeisen lähetyksen ydin muodostui tiedotustilaisuudesta Minskissä – kohtaaminen toimittajien kanssa alkoi kaksi tuntia myöhässä, kuten Zarubin itsekin hymähtää.

Zarubin ei ole pelkkä toimittaja, kuten olen aiemminkin blogissani kertonut.  Hän on kronikoitsija, joka valitsee tarvittaessa viikkokatsauksiin sopivat Putinin puheiden otteet ja esiintymiset vuosien varrelta ja rakentaa niistä kertomuksen, jossa tämä esiintyy johdonmukaisena, maltillisena ja oikeassa olevana johtajana.

Zarubin ei kyseenalaista, vaan rakentaa 

Zarubinin ohjelma ei ole koskaan vain haastattelu eikä tämä tahdoton mielistelevä mikrofoninjatke. Kyseessä esitys, jossa Putin saa puhua ilman vastaväitteitä.

Visuaaliset elementit – kuten tällä kertaa esittelyssä ollut orkesteri korkealla Kremlin parvella – tukevat viestiä Venäjän vakaudesta ja jatkuvuudesta.

Ohjelma ei pyri esittämään uutisia vaan taustoittaa ja vahvistaa – myös kuvien leikkauksella – kuvaa viriilistä valtiomiehestä, joka ei unohda juuriaan kaiken keisarillisen perinnön keskellä.

Tällä kertaa ohjelma tosin käytti paljon Minskissä Euraasian talousfoorumissa kuvattua materiaalia.

Diktaattori Aljaksandr Lukashenkalle Valko-Venäjälle rakennetut palatsit eivät ole vaatimattomia nekään vaan sopivat paikaksi, jossa Putin kertaa näkemyksiään lännestä, Ukrainasta ja Venäjän asemasta maailmassa sekä rauhanehdotusten ristiriitaisista tulkinnoista.

Donbassin siviilien suojelu

Putin esittää Ukrainan sodan edelleen puolustuksellisena operaationa, jonka taustalla on lännen aggressio ja ”militaristinen hulluus”.

Retoriikka Ukrainan konfliktista perustuu kahteen keskeiseen väitteeseen: lännen aggressioon ja Venäjän puolustukselliseen rooliin. Tämä muodostaa Putinin perustelujen ytimen. Omalle tv-yleisölle Venäjä valkopestään puolustautujaksi.

Putin syyttää NATO:a ja länttä konfliktin aloittamisesta: ”Lännen militaristinen hulluus perustuu väitteeseen Venäjän aggressiivisuudesta, vaikka todellisuudessa kaikki on päinvastoin.”

Ukrainalta miehitetyt alueet on liitetty Venäjään eikä alueista aiota luopua, koska ne ovat kuuluvat Kremlin mukaan niiden asukkaille. Putinin Venäjä ei ota kuuleviin korviinsa väitteitä Donbassin alueiden väkivaltaisesta venäläistämisestä.

Siellä on käyty kahdeksan  vuotta veristä sotaa. Kahdeksan vuotta yritettiin sopia rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.”

Putin syyttää länttä Minskin sopimusten pettämisestä: ”Meitä petetiin julkisesti, se myönnettiinkin”.

Rauhanneuvottelujen kariutuminen ja Minskin sopimusten rikkominen sysätään Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn syyksi.  Nämä tunnustivat Putinin mukaan sopimusten olleen vain ”taktiikkaa ajan voittamiseksi.”

Venäjän sotilaallinen interventio on ollut Putinin mukaan väistämätön: ”Sodan lopettamiseksi jouduimme lopulta käyttämään asevoimia, tunnustettuamme molempien tasavaltojen itsenäisyyden YK:n peruskirjan mukaisesti”.

Venäjällä lännen varovaisuus tuen antamisessa on nähty kaksinaismoralistisena varovaisuutena.  Samaan aikaan kun länsi syyttää Venäjää aggressiosta se tukee Ukrainaa, mutta ei halua nöyryyttää Venäjää liikaa.

Puhuessaan yleisöilleen Putin pyrkii osoittamaan, että länsi ei noudata omia arvojaan johdonmukaisesti, vaan käyttää kansainvälisiä sääntöjä ja moraalia valikoivasti omien intressiensä mukaisesti. Venäjä kääntää näkemyksen tehokkaasti omaksi hyväkseen – tarvittaessa vastakkaiseksi.

Putin kyseenalaistaa länsijohtajien motiivit

Putinin narratiivi Ukrainan sodasta rakentuu kahdelle kivijalalle: lännen petokseen ja väistämättömään interventioon.

Hän syyttää länttä Minskin sopimusten pettämisestä ja perustelee Venäjän sotilaallista toimintaa Donbassin siviilien vuosikymmenen kärsimyksellä. Sota esitetään ”erityisenä sotilasoperaationa”, mikä sekä oikeuttaa Venäjän toimet että luo kuvan puolustautumisesta ylivoimaista länsimaailmaa vastaan.

Länsi saa Putinin puheissa aina osakseen voimakasta kritiikkiä. Keskeistä on muiden johtajien syyttäminen kaksoistandardeista .

Putin kyseenalaistaa länsijohtajien motiivit. Venäjän länsikritiikki on voimakasta ja sisältää henkilökohtaisia hyökkäyksiä.  Hän kyseenalaistaa länsimaisten johtajien motiivit: ”Ovatko he itse idiootteja vai pitävätkö meitä tyhminä?”

Putin käyttää myös talousargumentteja: hän esittää, että Venäjälle asetataan ankaria pakotteita, mutta länsi ei kohtele muita valtioita yhtä tiukasti vastaavissa tilanteissa. Esimerkiksi käy Israel, jota sitäkin syytetään sotarikoksista.

Toistaiseksi EU:ssa on kyetty esittämään omalle yleisölle, että Venäjä käy hyökkäyssotaa, kun taas Israelin hyökkäys Gazaan alkoi puolustustaisteluna. Esimerkiksi asekauppa jatkuu Israelin kanssa, mutta Venäjä on julistettu paariavaltioksi ja sen kanssa suhteet on jäädytetty. 

Venäjän-Ukrainan sota – uhriutuminen ja vääjäämättömyys

Zarubinin ohjelmassa nämä syytökset nivoutuvat osaksi suurempaa kertomusta, jossa Venäjä on uhri ja länsi syyllinen – eikä mikään osa jää sattuman varaan.

Putin korostaa Euroopan kasvavaa puolustusbudjettia verrattuna Venäjän väheneviin menoihin: ”Me suunnittelemme vähentävämme menoja, he suunnittelevat lisäävänsä. Kuka siis käyttäytyy aggressiivisesti?”

Pakotteiden vaikutuksia Venäjän johtaja vähättelee: ”Mitä enemmän pakotteita, sitä huonompi niille, jotka näitä pakotteita asettavat”

Itseään taloudenpidon taitajana ja tehokkaana johtajana näkevän Putinin esiintymisiin kuuluu usein taloudellisen ulottuvuuden näyttävä esittäminen. Ulkomuistista ladellut luvut ovat Putinin esitysten suola – hänen bravuurinsa.

Talousluvut valjastetaan osaksi vastanarratiivia: Venäjän talouskasvu (4,3 prosenttia) esitetään vahvana verrattuna Euroopan (0,9 %) lukuihin. Näillä luvuilla pakotteiden vaikutuksia on helppoa näennäisesti vähätellä.

Zarubinin sunnuntain lähetys on osa Kremlin viestintäkoneistoa. Se ei pyri tasapainoon tai kriittisyyteen, vaan rakentaa tarinaa, jossa Venäjä on uhri ja länsi syyllinen.

Symboliikkaa on siinä kun Kremlin orkesteri soi ohjelman lopuksi – ei vain musiikkina, vaan muistutuksena siitä, kuka säveltää ja kuka seuraa tahtia.

Yli 70-vuotias Putin saa esiintyä ohjelmassa kokeneena, maailman menosta viisaasti tietävänä isähahmona. Hänen eleensä ovat mitattuja, puhetyyli rauhallinen – kuin opettaisi kuulijoitaan, kuten maassa ihaillut diktaattorit ovat ennenkin tehneet.

Kirjoittanut Jarmo Koponen

Jarmo Koponen on toimittaja. Kirjoituksissa painottuvat Venäjä, tiedonvälitys ja sananvapausasiat: Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikesin puheenjohtajana, Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin Suomen varapuheenjohtajana. Olen myös pitkäaikainen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran hallituksen jäsen sekä Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen rivijäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *