Kansainvälisille yleisöille puhuvat johtajat eivät ainoastaan välitä tietoa – he rakentavat mielikuvia, luovat narratiiveja ja pyrkivät vaikuttamaan.
Venäjän Putin on tämän diplomaattisen teatterin mestari, joka on rakentanut useita näyttämöitä viestinsä levittämiseen sekä kotimaassa että ulkomailla.
Taitava populisti voi hallita ihmisiä valheellisilla lupauksilla, viittauksilla kuvitteelliseen historiaan ja pelisääntöjen voimakkaalla manipuloinnilla. Tämän taitavat maailmaa johtavat.
Media-alaa hyvin tunteva Max Trudoljubov pohtii artikkelissaan sitä, kuinka samat asiat voivat olla toisille vääriä ja toisille tosia – seikka, joka saa rationaalisesti ajattelevat hulluiksi.
Mahtijohtajat myös ilmentävät ylimielisyyttään suhtautumalla halveksivasti muihin valtioihin ja kansainvälisiin sääntöihin, mikä näkyy heidän retoriikassaan ja toimintatapojensa aggressiivisuudessa.
Kremlin näyttämöt
Venäjällä on kehittynyt järjestelmä erilaisia foorumeita ja medioita varten.
Pietarin kansainvälinen talousfoorumi (SPIEF 2025) toimii ikkunana maailmalle, vaikka se onkin kutistunut yhä kotimaisemmaksi tapahtumaksi.
Putin ja hänen luottoväkensä uskovat kokoontumisen olevan edelleen kanava ”Venäjän äänelle maailmalle”.
Samaan aikaan Venäjän ykköskanavan Dmitri Kiseljovin Vesti nedeli -ohjelma palvelee Kremliä kotimaassa, välittäen Putinin viestejä venäläiselle yleisölle helposti omaksuttavassa muodossa.
Tämä kaksoisstrategia – ulkomaisien vaikuttajien pehmittäminen ja kotimaan kulutukseen suunnattu propaganda mahdollistaa erilaisten narratiivien rakentamisen eri yleisöille.
Kuusi keskeistä viestiä maailmalle
Putinin viimeaikainen esiintyminen maan talouseliitille Pietarissa tiivistyi kuuteen keskeikseen viestiin, jotka paljastavat ja vahvistavat hänen vaikuttamisen taktiikkaansa.
Ukrainan sota: ”Yksi kansa, yksi historia” – Putin toistaa väitettään, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat ”yksi kansa”, ja korostaa, että ”koko Ukraina on meidän”. Venäjän tavoitteet Ukrainassa – demilitarisointi ja denatsifikaatio – pysyvät muuttumattomina.
Venäjä on Putinin mukaan luonut turvavyöhykkeitä suojellakseen omia alueitaan Ukrainan hyökkäyksiltä.
Venäjän retoriikka on muuttunut yhä suoraviivaisemmaksi konfliktin edetessä.
Länsi ja Nato: ”Asevarustelu on harhaa” – Putin vähättelee Naton uhkaa väittämällä, ettei Venäjä pidä asevarustelua uhkana, koska se on omavarainen. Hän kritisoi erityisesti Naton tavoitetta nostaa puolustusmenot viiteen prosenttiin BKT:stä.
Putinin mukaan Naton rahoituksen muuttaminen on kansalaisten harhaanjohtamista ja taloudellisesti kestämätöntä – erityisesti Saksalle, jonka talous horjuu taantuman partaalla.
Neuvottelut: ”Emme vaadi antautumista” – Putin väittää tarjonneensa Ukrainalle neuvotteluja ”joka vaiheessa”, mutta vaatii ”realiteettien tunnustamista”, viitaten miehitettyjen alueiden kansanäänestyksiin.
Äänestysten tulokset on Putinin mukaan hyväksyttävä, mikäli halutaan estää konfliktin uusiutuminen.
Iran-Israel-konflikti: ”Venäjä tarjoaa ideoita, ei pakota” – Putin esittää Venäjän mahdollisena sillanrakentajana Lähi-idän kriisissä ja korostaa maansa roolia välittäjänä.
Venäjä tukee Iranin oikeutta rauhanomaiseen ydinenergiaan ja jatkaa yhteistyötä Rosatomin kautta, mutta ei pyri pakottamaan ratkaisua
Moninapainen maailma: ”Uusi järjestys syntyy luonnollisesti” – Putin käyttää BRICS-maiden 40 prosentin osuutta maailmantaloudesta perusteluna länsimaiden merkityksen vähenemiselle ja väittää, että ”uusi maailmanjärjestys syntyy luonnollisesti”.
Putin torjui väitteet siitä, että Venäjä ja Kiina ”rakentaisivat” uutta maailmanjärjestystä. Hänen mukaansa uusi moninapainen järjestys syntyy luonnollisesti – kuten auringonnousu – ja sen tulisi palvella enemmistön etuja.
Viestintä ja media: ”Venäjän ääni kuuluu” – Putin korostaa avoimuutta ja sitä, että Venäjän näkemykset ”ansaitsevat tulla kuulluiksi” osana globaalia keskustelua.
Johtajat, jotka eivät aio poistua
Putin ei ole yksin strategiassaan. Hän kuuluu joukkoon johtajia – kuten Aljaksandr Lukashenka, Viktor Orbán, Benjamin Netanjahu ja Xi Jinping – jotka eivät aio poistua vallasta vaalitappion kautta.
Trump ja Putin jakavat illiberaalin nationalismin maailmankuvan, jossa he asettuvat ”kansan” puolustajiksi ”eliittejä” vastaan.
Xi Jinpingin hiljaisuus Israel–Iran-konfliktissa ei ole sattumaa, vaan laskelmoitua diplomatiaa, jolla Kiina pyrkii täyttämään Yhdysvaltojen jättämää johtajuustyhjiötä.
Vaarallinen dynamiikka
Vesti nedeli -ohjelman ja kansainvälisten lähteiden perusteella piirtyy kuva kahdesta johtajasta – Putinista ja Trumpista – jotka kilpailevat siitä, kumpi voi olla ylimielisempi maailmannäyttämöllä.
Heidän ”ylimielisyyden kilpavarustelu” uhkaa kansainvälistä vakautta.
Eikä siinä kaikki: Trumpin ja Putinin yhteistyö voi johtaa tilanteeseen, jossa molemmat autoritaariset johtajat vahvistavat toisiaan globaalin vakauden kustannuksella.
Asiantuntijat varoittavat, että Putinin menestys voisi pakottaa Nato-maat suoraan konfliktiin.
Johtajuutta vai pelkkää esitystä?
Kun ulkopolitiikka muuttuu pelkäksi näytökseksi, todelliset konfliktit ja niiden seuraukset jäävät taka-alalle.
Maailma tarvitsee johtajia, jotka ymmärtävät vastuunsa – ei vain esiintyjiä, jotka kilpailevat siitä, kuka saa suurimmat aplodit omalta yleisöltään.
Uusissa Venäjän koulujen historian oppikirjoissa näkyy putinismin mahtavuus. Kirjoissa kerrotaan jo myös menestyksestä erityisoperaatiossa siis sodasta Ukrainan kanssa.
Ukrainan itsenäistymispäätös vuonna 1991 perustui Putinin mukaan vääriin lähtökohtiin ja siksi maan tulisi palata alkuperäisiin periaatteisiinsa.
Putin sanoi Pietarissa koolle kutsutuille toimittajille, että: ”Itse asiassa koko Ukraina on meidän.”
Dožd-kanavan I tak dalee -ohjelmassa haastateltu politiikan tutkija Vladimir Pastuhov pitää Putinia pragmaattisena ja huumorintajuisena, jolla on ”rikollinen virne”.
Pastuhov vertaa Putinin julkista kuvaa ja esiintymisiä Venäjän tsaareihin: ”Tässä mielessä Putin muistuttaa minua Venäjän tsaareista, joissa on tämä seremoniallinen puoli ja on hyvin varovainen, hermostunut ihminen”.
