Venäjän valtiollinen media on viime päivinä keskittynyt maalaamaan Istanbulin rauhanneuvottelut Putinin suureksi diplomaattiseksi voitoksi. Onnistunut politiikka saa jatkoa, kun keskustelut Yhdysvaltojen kanssa käynnistyvät. Samalla propagandakoneisto ylistää Putinin ”rauhanaloitetta” ja mustamaalaa järjestelmällisesti eurooppalaisia johtajia.
Vesti Nedeli -ohjelman juontaja, mediajohtaja Dmitri Kiseljov esitteli katsojilleen videopätkän, jota on arvioitu absurdiksi vääristelyksi. Siinä Ranskan presidentti Emmanuel Macron näyttää piilottelevan valkoista jauhetta junamatkalla Ison-Britannian pääministeri Keir Starmerin ja Saksan liittokanslerin Friedrich Merzin seurassa.
Ohjelmassa ei vain vihjata – vaan paremminkin esitetään suoraan – Macronin käyttävän kokaiinia. Kuvan eurooppalaista johtoa käsitellään epäluotettavina huijareina, ja paljastamaan asetelman, jossa toisin kuin muiden johtajien on Venäjän päättäjien toimittava rehellisesti ja arvokkaasti historiansa velvoittamana.
”Tämä on sama käyttäytymismalli, jonka kohtaamme myös valtiollisessa mittakaavassa – piilottelua, teeskentelyä ja syyllisten etsimistä muilta”, Kiseljov kommentoi.
Samassa ohjelmassa Kiseljov hyökkää myös Euroopan komission puheenjohtajaa Ursula von der Leyenia vastaan syyttäen tätä korruptiosta koronarokotehankinnoissa. Ulkopolitiikkaa johtava Kaja Kallas puolestaan esitetään ”yllättyneenä” siitä, että Venäjä lähetti lentokoneensa suojelemaan varjolaivastonsa öljytankkeria Itämerellä Viron laivaston häirinnältä. Kiseljov kutsuu virolaisia ”merirosvoiksi” ja esittää eurooppalaiset johtajat sotaa lietsovina ja epäpätevinä.
Venäjän valtiollisen median luoma maailmankuva on esimerkki siitä, miten historiaa ja nykyhetkeä voidaan muokata palvelemaan valtion strategisia tavoitteita. Kiseljov on Venäjän propagandan keulakuva, ja Vladimir Medinski, Putinin hovissa toimiva historian vääristelijä. Molemmat keskeisiä hahmoja narratiivin rakentamisessa.
Kiseljovin mukaan ”Eurooppa on kuollut sielultaan – vain Venäjä puolustaa kristillisiä arvoja”. Mustavalkoinen kuva vahvistaa kansalaisten uskoa ”erityisoperaation” välttämättömyyteen.
Venäjän propaganda rakentaa narratiivia, jossa maa on rauhan puolustaja ja Ukraina länsimaiden sätkynukke.
Venäjä on rakentanut vankkaa propagandakoneistoaan vahvistaakseen ”erityisoperaationsa” oikeutettua asemaa, kritisoidakseen Eurooppaa systemaattisesti ja nostaaakseen Putinia kansalliseksi sankariksi.
Tässä narratiivissa länsi on ikuinen aggressori, Ukraina fasistien hallitsema marionettivaltio, ja Venäjä historian suojelija, joka palauttaa ”maailmanjärjestyksen”.
Sota jatkuu – Sergei Medvedevin analyysi
Venäjän propagandan vastapainoksi on hyödyllistä tarkastella tunnetun venäläisen politiikan tutkijan ja journalistin Sergei Medvedevin analyysia. Medvedev esitteli Facebookissa Tallinnassa Lennart Meri -konferenssissa esille ottamiaan neljää teesiä, joista tärkein koskee sodan jatkumista.
”Mitään ’sodan jälkeistä’ aikaa ei tule, se on illuusio, toiveajattelua. Sota on uusi normi, Venäjän ja kansainvälisen järjestelmän uusi tila”, Medvedev toteaa.
Hän vertaa tilannetta Lähi-itään, jossa on käyty sotaa 80 vuotta ilman näkyvää loppua. ”Rauhaa ei tule, tulee vain ’prosessi. Jos Ukrainan ja Venäjän välillä saadaan aikaan aselepoja, niitä neuvotellaan tuskallisesti kuukausia ja ne rikotaan välittömästi.”
Medvedevin mukaan pitkän aikavälin rauha on mahdotonta, koska ”nykyinen Venäjä, Putinin johdolla tai ilman, on ontologisesti ristiriidassa itsenäisen Ukrainan olemassaolon kanssa – erityisesti sen vuoden 1991 rajojen ja länsimaiden kanssa liittoutuneena”.
Venäjän talous, eliitti ja ideologia on Medvedevin mukaan lukittu sodan palvelukseen.
Medinskin uhkaus 21 vuoden sodasta
Venäjän media väitti Istanbulin neuvottelujen olleen Putinin voitto, vaikka konkreettisia tuloksia ei syntynyt.
Moneen venyvä Jevgeni Popov – Venäjän valtion parlamentin alahuoneen – duuman, jäsen ja myös Kiseljovia tarvittaessa tuuraava propagandisti sai Medinskiltä Istanbulissa haastattelun, jossa tämä kertoi sopineensa vankienvaihdosta voittona neuvotteluissa. Medinski korosti: ”Olemme tyytyväisiä ja valmiita jatkamaan.”
Todellisuudessa Venäjä vaati Ukrainalta alueluovutuksia aselevon ehtona.
Venäjä syyttää edelleen länsimaita neuvottelujen sabotoinnista. Tämän avaamisessa esitellään Putinin vanhoja lausuntoja ja esiintymisisä. Diktaattori esitteli afrikkalaisille vierailleen myös ukrainalaisten allekirjoittaamaa sopimuspaperia, jonka tuolloinen Ison-Britannian päämisteri oli vaatinut tyrmäämään. ”Boris Johnson määräsi Ukrainan hylkäämään sopimuksen 2022”.
Ukrainalaislähteet kuitenkin korostavat, että neuvottelut kaatuivat Venäjän kohtuuttomiin vaatimuksiin. Lyhyeksi jääneiden neuvottelujen tuloksista puhutaan monella tavalla.
Ukrainan pääneuvottelija antoi lausuntonsa vain kaksi tuntia kestäneistä neuvotteluista englanniksi. Medinski tuli todistaneeksi – ainakin omalle yleisölleen, että ”kaikki keinot” ovat sodassa sallittuja.
Istanbulin neuvotteluissa Medinski osoitti, miten historiaa voidaan käyttää uhkailun välineenä. Hän vertasi Ukrainassa käytävää sotaa Suureen Pohjan sotaan Ruotsia vastaan, jota käytiin vuosina 1700–1721. Medinski totesi ukrainalaisille neuvottelijoille: ”Suuri Pohjan Sota Ruotsia vastaan kesti 21 vuotta. 21 vuotta. Mutta vain muutama vuosi sen alkamisen jälkeen, Pietari Suuri tarjosi ruotsalaisille rauhaa. Mitä ruotsalaiset vastasivat? Ei, taistelemme viimeiseen ruotsalaiseen asti.”
Historiallinen vertaus sisälsi selvän uhkauksen: Venäjä on valmis pitkään konfliktiin. Medinski jatkoi uhkailuaan suoraan Ukrainan delegaation jäsenille: ”Kenties jotkut, jotka istuvat tässä pöydässä, menettävät lisää rakkaitaan. Venäjä on valmis taistelemaan ikuisesti.”
Tämä uhkaus oli suunnattu erityisesti Sergiy Kyslytsialle, jonka veljenpoika Max kuoli Venäjän sotatoimien seurauksena vuonna 2022 Severodonetskin rintamalla. Kyslytsia oli aiemmin Ukrainan YK-lähettiläs.
Sunnuntain iltana Kiseljov jatkoi Vesti Nedelissä Venäjän propagandan linjaa vääristelemällä historiallisia faktoja.
Hän nosti jokaviikkoisessa ohjelmansa historian selitysosiossa esiin myös Ukrainan hetmani Ivan Mazepan ”petturuuden” 1700-luvulla, jolloin tämä liittoutui Ruotsin kuningas Kaarle XII:n kanssa Pietari Suurta vastaan. Venäjän narratiivissa Mazepa symboloi lännen vaikutusvaltaa – suora rinnastus nykyisen Ukrainan hallitukseen.
Viikkokatsauksessa lainattiin Putinia, joka väitti: ”Ukrainan presidentillä ei ole valtuuksia jatkaa toimikauttaan sotatilassakaan.” Venäjän pyrkii säänöllisesti vahvistamaan mielikuvaa Ukrainan presidenti Volodymyr Zelenskyin ”laittomasta” asemasta.
Euroopan kulttuurin rappio – Depardieun tapaus
Vesti Nedelissä on tapana myös hyödyntää kaikkia mahdollisia tapahtumia, joilla voidaan selittää länsimaisen kulttuurin kriisiä.
Katsaus käsitteli ranskalaisnäyttelijä Gérard Depardieun tuomiota seksuaalisesta ahdistelusta. Depardieu, joka otti Venäjän kansalaisuuden 2013, tuomittiin Ranskassa 18 kuukaudeksi ehdolliseen.
Kiseljov esitti tuomion esimerkkinä ”länsimaisen oikeuden mielivallasta”, jossa syyttömyysolettuma on kumottu.
Näyttelijän entinen puoliso Carole Bouquet puolusti häntä: ”Gérard voi olla vulgaari, mutta hän ei satuta naisia.” Venäläisessä mediassa tapausta käytetään todisteena lännen ”moraalisesta rappiosta”.
Kiseljov: Putinin tulkki
Kiseljovin viikkokatsaus toimii saumattomasti muun propagandan kanssa välineenä Putinin mahtavuutta ja kykyjä korostavan maailman luomisessa.
Diktaattorin näkemykset ja puheet nivotaan yhtenäiseksi tarinaksi yhdistämällä kaikkia mahdollisia haastatteluja ja julkisia puheita.
Mukaan kelpaa niin joka viikkoinen ylistysohjelma Moskova – Kreml – Putin kuin vaikkapa Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia mielistelevä Tucker Carlssonin niin sanotut haastattelut Putinin kanssa. Näissä diktaattori on saanut esittää näkemyksenä Ukrainasta osana historiallista Venäjää.,
Kiseljov lainaa Putinia suoraan ja dramaattisesti, korostaen esimerkiksi tämän lausuntoja Ukrainasta: ”Ukraina on historiallinen osa Venäjää – sen itsenäisyys on lännen luoma virhe.”
Kun Putin puhuu ”NATO:n laajentumisesta uhkana”, Kiseljov kääntää sen konkreettiseksi uhaksi: ”Länsi haluaa tuhota Venäjän, mutta meidän isänmaallisuutemme on rautaa.” Tällä tavoin Kiseljov luo tietoisesti yksinkertaistetun todellisuuden, jossa Putin on ainoa totuuden ääni, ja länsi moraaliton vihollinen.
Kiseljov ei ainoastaan toista Kremlin narratiivia, vaan aktiivisesti muokkaa sitä. Hän on tunnettu ”esitelmistään”, jossa hän demonisoi länttä ja homoseksuaaleja sekä kuvaa Ukrainaa natsien hallitsemana.
Hänen ohjelmansa on täydellinen esimerkki siitä, miten Venäjän valtiollinen televisio rakentaa kuvaa, jossa Yhdysvallat on imperialistinen valta, Ukrainaa hallitsevat fasistit, Eurooppa on rappiolla ja Venäjällä on lukemattomia vihollisia
Medinski: Historia palveluksessa
Medinski, Putinin neuvottelija ja ”historioitsija”, puolestaan täydentää Kiseljovin työtä vääristelemällä historiaa. Hänen mukaansa ”historia on työkalu, ei tiedettä”. Hän on julkisesti todennut, ettei historiallisella totuudella ole väliä, vaan tärkeintä on, että kansa uskoo siihen, mitä hän kirjoittaa
Popovin kanssa puhuessaan Medinski paljasti myös historiapolitiikan strategian: historian vääristely turvaa nykypäivän agendan. Kansalaiset voivat hymistä tyytyväisinä yhdessä Kremlin kanssa, kun lakeijat muokkaavat menneisyyttä niin, että se oikeuttaa Venäjän toimia ja luo illuusion väistämättömästä voitosta.
Kuten useasti blogeissani on todettu, Medinski on akateemisesti epärehellinen toimija, jonka väitöskirjoissa on todettu laajamittaista plagiointia. Noustuaan kulttuuriministeriksi vuonna 2012 hän perusti Venäjän sotahistoriallisen seuran (RVIO), joka on toiminut keskeisenä työkaluna venäläispatrioottisessa kasvatuksessa ja historian uudelleenkirjoittamisessa
Näkemysten symbioosi
Kiseljovin ja Medinskin narratiivit täydentävät toisiaan kuin palapelin palat. Kiseljovin käyttämä Putinin retoriikka luo hetkellisen legitiimiyden, kun taas Medinskin historialliset vertaukset antavat sille syvän auktoriteetin.
Esimerkiksi Kiseljovin toistama Putin-lainaus ”Krim on aina ollut venäläinen” yhdistyy Medinskin keksittyyn tarinaan siitä, kuinka ”Bismarck varoitti länsimaita äläkä koskaan petä venäläisiä”.
Yhdessä ne luovat sulautetun todellisuuden, jossa Venäjä on historian ja moraalin puolella.
Totuus hybridisodan aseena
Venäjä on taitava hybridisodassaaan, ja esimerkiksi Kiseljovin mediamasinoinnit ja Medinskin historialliset vääristelyt muodostavat yhtenäisen rintaman.
Kun Putin julistaa ”Meillä on oikeus puolustaa itseämme”, Kiseljov ja Medinski muuttavat sen kansalliseksi motoksi. Tässä maailmassa faktoilla ei ole väliä – vain tarinalla, joka palvelee Kremliä.
Kiseljov ja Medinski rakentavat molemmat narratiivia, jossa Venäjä on piiritetty linnake länsimaiden vihamielisten aikeiden keskellä. Tarinan ytimessä on länsimaat moraalittomina ja rappiollisina, kun taas Venäjä näyttäytyy perinteisten arvojen puolustajana. Historiaa käytetää osoittamaan, että länsi on aina pyrkinyt vahingoittamaan Venäjää, mutta Venäjä on aina lopulta voittoisa.
Tämä narratiivi palvelee selkeää tarkoitusta: se oikeuttaa Venäjän toimet Ukrainassa ja muualla, vahvistaa kansalaisten tukea hallinnolle ja luo yhtenäisyyden tunnetta ulkoisen uhan edessä.
Kiseljov ja Medinski ovat mestareita tässä todellisuuden muokkaamisessa, käyttäen historiaa, propagandaa ja suoranaista valehtelua työkaluinaan.
Eurooppalaiset johtajat esitetään heikkoina ja moraalisesti kyseenalaisina.
Passivinen länsi heikentää itseään
Länsi on ollut passiivinen ja epäjohdonmukainen Venäjän suhteen 1990-luvulta lähtien, aliarvioiden sen imperialistiset taipumukset.
Ukrainan tuki on pysynyt varovaisena, koska länsi pelkää Venäjän kaatumista ja sen seurauksia enemmän kuin Kiovan tappiota. Tämä strateginen lamaantuminen ja vision puute mahdollistavat Venäjän toiminnan, kuten Krimin valtauksen ja hybridivaikuttamisen, ilman tehokasta vastarintaa.
Sergei Medvedevin sanoin: ”Ongelma ei ole Putin vaan Venäjä itsessään – hajoamaton imperiumi, joka ei kykene määrittelemään rajojaan.”
Neuvostoliiton romahdukset (1917, 1991) eivät tuhonneet imperiumin henkeä, vaan synnyttivät uusia konflikteja muun muassa Georgiassa ja Ukrainassa.
Venäjä jatkaa alueellista laajentumistaan hybridisodankäynnin keinoin, horjuttaen kansainvälistä vakautta luomalla tarkoituksellista epävakautta ja hyödyntämällä vastustajiensa kulttuurisia heikkouksia. Tämä monimutkainen strategia tekee Venäjän toimista vaikeasti ennakoitavia ja haastaa länsimaiden perinteiset poliittiset sekä sotilaalliset toimintamallit.
Hyökkäyssotaa käyvä Venäjä rakentaa politiikkaansa lännen pelkojen ja strategisten haavoittuvuuksien hyväksikäytölle. Sen imperialismiin pohjautuva linja juontaa juurensa syvällä historiallisessa identiteettikriisissä, joka on jäänyt ratkaisematta. Diktaattorien aikakausi ei ole päättynyt, vaan se uudistuu imperiumien haurauden ja kansainvälisen yhteisön hajanaisuuden kautta.
Tämä karu todellisuus heikentää merkittävästi Istanbulin neuvottelujen propagandallista arvoa, paljastaen niiden pinnallisuuden ja kyvyttömyyden kohdata syvällisiä geopoliittisia haasteita.
