Yksinvaltiaiden kohtalo on sinetöity heidän lähipiiriinsä, joka ei kykene irrottautumaan omiin kuvitelmiinsa jo aikoja sitten eksyneestä johtajastaan.
Jarmo Koponen on toimittaja. Kirjoituksissa painottuvat Venäjä, tiedonvälitys ja sananvapausasiat: Journalistien kehitysyhteistyöjärjestö Vikesin puheenjohtajana, Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin Suomen varapuheenjohtajana. Olen myös pitkäaikainen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran hallituksen jäsen sekä Historioitsijat ilman rajoja yhdistyksen rivijäsen.
Yksinvaltiaiden kohtalo on sinetöity heidän lähipiiriinsä, joka ei kykene irrottautumaan omiin kuvitelmiinsa jo aikoja sitten eksyneestä johtajastaan.
Figesin kirja avaa hyvin sen, miten kulttuurisesti kaukana toisistaan olevien on ollut aina vaikeaa ymmärtää yhteistä päämäärää ilman yksinkertaisia totuuksia – aikansa populismia.
Vaikka Venäjän yksinvaltias muistuttaa toistuvasti, että tarkoitus ei ole palata mihinkään sellaiseen kuin vuonna 1937, puhuvat teot jo aivan muusta.
Sananvapautta puolustetaan kiivaasti. Joillekin sananvapaus merkitsee oikeutta kirjoittaa ja esittää mitä vain; toisille mahdollisuutta nostaa työhönsä kohdistuneet uhkat julkiseen keskusteluun. Kyse ei ole vain inhimillisestä perusoikeudesta. Kysymyksiin sananvapaudesta käytännössä haetaan vastauksia Vuoden tiedekirjassa. Kirjassa 17 tutkijaa valottaa sananvapautta tieteen ja tutkimusten tekijöiden näkökulmasta. Tiedemaailman ohjailu ei ole vain yksinvaltiaiden päämäärä. ** Tieteen vapaus & tutkijan […]